Muokkaa

ARMO

Synti on keskusteltu ja nyt puhuttiin armosta. Sitä syntinen kaipaa. Tosin nyt puhuttiin enemmän ihmisten armosta toisiaan kohtaa, ei niinkään Jumalan armosta, kun se taitaa olla itsestäänselvyys kristityille. Teemat liittyvät Paavo Westerbergin kirjoittamaan ja ohjaamaan Seuraavat 500 vuotta -näytelmään.

Kun syntinen on armahdettu, pääsee hän taivaaseen. Tosin esi-isämme uskoivat sielunvaellukseen (henkisielu ja löylysielu), kuten kyllä Jeesuskin (Konstantinopolin kirkolliskokous poisti sielunvaelluksen kristinuskosta). Mutta tästä enemmän tiistaina 7.11 klo 18 teatterilla. Alustajia vielä etsitään tätä kirjoitettaessa.

Jälleen puhetta keskustelussa johti Kirkko & Kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki. Keskustelemassa oli kirjailija, Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Kaisa Raittila ja näyttelijä, itsekin teologiaa lukenut Laura Malmivaara, joka on kirjoittamassa kirjaa isoisoisästään Wilhelm Malmivaarasta.

 

Keskustelijoina Jaakko Heinimäki ja Kaisa Raittila

 

Jaakon mukaan armoa on vaikea määritellä. Ihmisen ei tarvitse jäädä omaan pahuuteen lillumaan, kun on olemassa armo – anteeksianto. Hän oli vieraillut Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä ja mietti, onko olemassa sellaista pahuutta, joka ei ansaitse armoa. Ansaitseeko ihmiskokeita tehnyt Josef Mengele armon? Jaakon mukaan rajat armolle tulivat kyllä vastaan.

Laura ei tunne ihmistä, joka ei tarvitsisi armoa. Armoa ja hyväksyntää tarvitsevat suomalaisten riittämättömyyden tunne ja huono itsetunto. Ihminen tarvitsee armoa itseään kohtaa. Tarjoa itsellesi rakkautta ja hyväksyntää. Se on Jeesuksenkin sanoma, joka on ristiriidassa Raamatun kanssa (VT: orjia saa olla, ja homot pitää tappaa, naispappeja ei saa olla jne).

Voiko ihminen ajatella olevansa hyvä tyyppi?  Onko ylpeys itsestä synti? Lutherin mukaan emme tee hyviä tekoja miellyttääksemme Jumalaa. Kristittyjä kehotetaan olemaan armollisia toisilleen, koska Jumalakin on.

Lauran mukaan, jos ei anna anteeksi on molemmat tuomittu vihaan. Ihminen vapauttaa itsensä ja toisen ihmisen vihasta antamalla anteeksi. Anteeksi antava pääsee sopuun itsensä kanssa ja siksi on helppo antaa anteeksi. Unohtaa kuitenkaan ei voi, mutta ei tarvitse välittää, eikä murehtia ja päästä samalla ennenaikaiseen hautaan (kirj. huom.).

 

Keskustelija Laura Malmivaara

 

Kaisan mukaan joskus armo tuntuu epäreilulta, kun esimerkiksi murhamies armahdetaan. Armo aiheuttaa ahdistusta. Usein säikähdetään, kun tehdään väärin. Hänkin katsoi, ettei nykyihminen sido armoa syntiin, vaan riittämättömyyden tunteeseen. Usein armo muodostaa sanat: ”ei se haittaa”. Ja tästä sitten puhuttiinkin paljon. Ihminen tarvitsee toista ihmistä, joka sanoo, ”ei haittaa”.

Jaakon mukaan voi sanoa vahingon sattuessa: ”ei se mitään”. Siinä ei ole minusta syyllisyyttä, eikä vahingon vähättelyä, eikä personointia.

Voiko hyvä voittaa pahan kysyttiin? Kokiko Hitler omassa elämässään vain pahaa ja siksi oli paha – ei tiennyt hyvästä. Itse uskon, ettei pahaa sinällään ole olemassa. Pahaan on aina syy. Hyvä ei tarvitse syytä. Kaisan mukaan elämämme perustuu virheiden etisintään.

Voiko Armon määritellä hyväntahtoisuudeksi kysyi Jaakko? Kaikki on syntynyt hyvästä. Jumala on halunnut hyvää. Mutta kysyn vain, miksi erityisesti lahkot näkevät kaikessa pahaa, jolta tulee suojautua? Uskonnon korostama raskas synnin taakka sortaa ihmisiä alleen. Monet uskonnot lähtevät ihmisen hyvyydestä – ei pahuudesta.

Jaakko tuli lähelle Buddhalaisuutta ja Hindulaisuutta, kun hän haluaa nähdä Jumalan kaikessa. Eli siis myös ihmisessä. Tästähän vanhin Tuomaan evankeliumi lähtee: Jumala, Kristusenergia on kaikessa – kivessäkin. Jos maailma olisi tällainen ihminen eläisi Kaisan mukaan hyvän tahdon ympäristössä.

Kaikki on energiaa, sanoo myös nykyään kvanttifysiikkakin. Tämän päivän mystiikka on huomispäivän tiedettä. Jos jotain ei vielä pystytä ymmärtämään, ei se ole kohteen vika vaan syynä on menetelmien puutteellisuus.

Jaakon mukaan armon pyytäminen on jatkuva olotila.

Yleisön puheenvuorossa muisteltiin, miten koulussa puhuttiin vain synnistä, ei koskaan armosta. Ennen oli Jumalan pelko. Välinpitämättömyys on pahin synti. Siksi maapallon kärsimys vain pahenee.

 

P.S. Seuraavat 500 vuotta on vaikea näytelmä. Sen voi kokea hyvin monella tavalla ja tasolla. Oikeastaan yhtä arvostelua lukuun ottamatta kaikki muut arvostelijat ovat pitäneet näytelmästä ja sen monitasoisuudesta. He ovat nähneet eri tasoja hyvin toisistaan poikkeavasti. Eli näytelmä on puhutellut heitä hyvin henkilökohtaisella tasolla.

Muutama lainaus Teatteri, Tanssi + Sirkus lehdestä (Nina Jääskeläinen): ”Luterilainen arvojärjestelmä on meihin niin syvälle juurtunut, että itse emme sitä edes havaitse…Näky ei ole kirkas lohdullinen eikä kaunis. Moraalisuuteen pyrkivä ihminen on lopulta unohdustensa, valheidensa ja pahojen tekojensa vanki, rangaistuksen mielestään ansainnut…Tekstin tasot ja risteävät symbolit antavat pohtimista pitkäksi aikaa”.

P.S:n PS. Hyvä herra teatterin johtaja. Jos jatkossakin näyttelijät ottavat minut katsomossa osaksi näytelmää, kyllä siitä joku korvaus pitäisi saada. Teatteri Siperia syytti minua, kun olin tullut autolla ja Pomoa taas piti lohduttaa. Tsoukki, tsoukki.

Lauran sanoin: Hyvää päivänjatkoa ja anteeksi

Juhani Hakala