Teini-iässä olin varma, ettei mulla ole mitään mielenkiintoa ryhtyä ikinä helsinkiläiseksi ja "Espooseen nyt en ainakaan muuta!"
Seitsemän Helsinki-vuoden jälkeen löysin itseni espoolaisesta lähiöstä (sitä se rakkaus teettää) ja kymmenen vuotta myöhemmin kulttuurishokeista toivuttuani tajusin, ettei me vissiin olla lähdössä täältä mihinkään, korkeintaan viereiseen lähiöön.
Täällä Espoossa ei ole (vielä) metroa eikä keskustaa enkä muista ikinä törmänneeni turistilaumoihinkaan. Mutta kyllä kai täällä jotain kulttuuristakin ymmärretään.