Vaikka liigan runkosarjasta on seitsemän kierrosta pelaamatta, lienee selvää, että Blues aloittaa pudotuspelinsä Villikorttikierrokselta. Joukkueen pitäisi joko onnistua täydellisesti tai epäonnistua totaalisesti, jotta muuta tapahtuisi. Kotitappio Lukolle (1–2) oli ratkaiseva ja se jätti Bluesin liian kauas sijasta kuusi.
Bluesin pitäisi ohittaa sarjataulukossa kaksi joukkuetta. Tavoite vaikuttaa mahdottomalta, siksi vakaata on edellä pelaavien joukkueiden meno. Kun Lukko, KalPa, HPK ja Jokerit pelaavat keskenään vielä neljä ottelua, ne jakavat keskenään varmasti 12 pistettä. Vain Jokereiden ja HPK:n samanaikainen notkahdus raottaisi Bluesille suoran Play-Offs-oven.
Viimeaikaisten esitystensä perusteella Blues ei ehkä ansaitsekaan parempaa. Joukkueessa on taitovaje. Peli näyttää huolimattomalta, kun syöttö ei osu kohdalleen ja jos osuu, vastaanotto pettää. Espoolaispelaajien taitotaso ei vain riitä. Ote pelaamiseen ei aina voi olla yhtä huolimaton.
Taitovaje paljastuu parhaiten maalinteossa. Tilanteiden ilmava luominen jäi syyskuun kierroksille, sen jälkeen ilme on ollut vain työläs.
Jo ylivoimapelin pyöritys on haastavaa, kun vastustaja antaa pomppivalle kiekolle aina painetta. Peli ei vain rauhoitu.
Jani ja Ville Lajunen saivat maistaa maajoukkuevauhtia Ruotsissa.
Mukana oli myös Jere Karalahti, joka taistelee vakavissaan Bluesin sisäisen pistepörssin voitosta. Päävalmentaja Petri Matikaiselta tarvitaan kuitenkin melkoisia puhelahjoja, jos jokin Blues-pelaaja saisi paikan kevään MM-kisoissa. Esitykset liigassa ovat heilahdelleet liikaa.
Pelejä kuitenkin vielä on. Viisi voittoa jäljellä olevista peleistä voi riittää.
Vaikka haaste on kova, taistelua pitää jatkaa. Runkosarjan lopusta voi löytää nosteen, jolla pudotuspeleissä pärjää riippumatta siitä, miltä sijalta niihin ponnistaa. Siksi pieniä tasoerot liigassa ovat.
