Bluesilla on liigakauden alussa ollut kaksi megaongelmaa: katsomot ovat olleet tyhjät eikä joukkue voita pelejä, vaikka tarjottimella olisi kolme merkitsevää sarjapistettä. Kotipelien saldo on toki kohtalainen, 7/12 pistettä, mutta maalinteko on ollut vaikeaa. Vajaa kahden maalin keskiarvo tulee viemään joukkueen sarjataulukon väärään päähän.
Bluesin fanit ovat olleet pettyneitä. Seura ei tue heidän mukaansa fanitoimintaa, markkinointi on näkymätöntä, herttaiset tanssitytöt on heivattu HIFK-faneiksi. Lista on pitkä. Ehkä yleisö ei ole tiennyt peleistä, sen verran hiljaista Baronalla on ollut. Keväinen liigahopea ja leijonien maailmanmestaruus ovat vain kaukaisia muistoja.
Mutta kyllä halliin kannattaa tulla. Bluesin energinen joukkue on parantanut kenttäpeliään, vahvistuksiksi hankitut Teemu Ramstedt, Kristian Kuusela ja Tommi Huhtala sopivat hienosti espoolaiseen kiekkoprofiiliin.
Joukkue ei ole menettänyt yritteliästä tai espoolaista ilmettään, kun omat kasvatitkin ovat olleet Cami Miettisen ja Ville Lajusen johdolla näkyvästi esillä.
Maalivahtipeli ei ole vielä vakuuttanut. Petri Koivistolla on yhden helpon maalin –syndrooma. Haaroista lipsuu kiekkojen mukana sarjapisteitä. Norjalainen Lars Volden torjui JyPiä vastaan nollapelin vakuuttavalla peliesityksellä.
Porttivahdin hommat keskittyvät siihen nähden liikaa vaihtoaitioon.
Blues on hankkinut Jere Karalahden myynnistä säästyneillä rahoilla ruotsalaisen Joakim Erikssonin riveihinsä.
Mies pelasi kaudella 2005-06 Espoossa ja teki 49 tehopistettä.
Erikssonilla pitäisi olla osaavat kädet ja tuore annos oivaltavuutta. Sen myötä Blues saanee leveyttä maalintekotulppansa aukaisuun.
Anaheim Ducks ja Buffalo Sabres ovat suomalaistähtiensä turvin tuoneet säpinää kiekkosyksyyn. Yleisö on kiittänyt, Hartwall-areena on ollut täysi. Kansallista säpinää ovat lisänneet KalPa, Ässät ja Pelicans.
Jos näiden joukkueiden esitystaso pysyy lähelläkään nähtyä, voidaan puhua yllätyksestä. Sarjaa se ainakin piristää.
