Länsimetrosta on väännetty aina: Päätöskokous kesti yli kuusi tuntia

Johanna Erjonsalo

Johanna Erjonsalo

Johanna Erjonsalo

Johanna Erjonsalo

Johanna Erjonsalo

Johanna Erjonsalo

Länsimetrolla on pitkä menneisyys: silti jo ensimmäisissä suunnitelmissa metroradan oli määrä päättyä Kivenlahteen.

Ajatus Espooseen saakka kulkevasta metron tapaisesta joukkoliikenteestä on yllättävän vanha. Ensimmäisen kerran asiaa käsiteltiin jo vuosina 1924–1926 laaditussa Suur-Helsingin esikaupunkiliikenteen yleisohjelmassa.

Ohjelman mukaan uloimman vyöhykkeen pikaraitiotie ulottui Espooseen: rata oli piirretty kulkemaan Munkkiniemen kautta Matinkylään saakka.

– Ajatus tunnelissa Espooseen saakka liikennöitävistä junista tuli ensimmäisen kerran esiin toden teolla 1950-luvun alussa, jolloin Tapiolan suunnittelijat miettivät uuden asuinalueen alitse kulkevaa rataa, kertoo HSL:n joukkoliikenteen historiaa kirjoittava Tapio Tolmunen.

Metroa suunniteltiin pääkaupunkiin kaikessa hiljaisuudessa. Ensimmäinen vihje metron rakentamisesta Helsinkiin saatiin syksyllä 1956, jolloin eri puolilla kaupunkia kulki maaperätutkijoita kairoineen.

Esikaupunkiliikenteen suunnittelukomitean suunnittelupäällikkö Reino Castrén toi komitean työn Helsingin kaupunginvaltuuston käsittelyyn kesäkuussa 1959. Tuolloin käytettiin ensimmäisen kerran nimitystä metro.

Castrén kaavaili, että metrojunat kulkisivat vuoteen 1980 mennessä myös Lauttasaaresta Espoon puolelle ja myöhemmin metrolla pääsisi myös Helsingin pitäjän kirkonkylään ja Hakunilaan.

Linjastolla piti vuosituhannen vaihteessa olla pituutta reilut 86 kilometriä. Asemiakin olisi kaiken kaikkiaan peräti 108.

Castrén suositteli metron ulottamista Helsingin rajojen yli jo vuonna 1965.

Helsingin uuden kaupunginjohtajan Teuvo Auran suunnitelmissa Espooseen suuntautuva metro oli jo selviö. Vuoden 1969 alussa Aura ehdotti, että Helsinki rakentaisi rannikon suuntaista itä-länsiyhteyttä varten metron, joka ulottuisi aluksi Puotinharjusta ja myöhemmin Vesalasta Kamppiin.

Myöhemmin metro kenties jatkuisi myös Espooseen Tapiolaan ja Kivenlahteen saakka – tämä oli ensimmäinen kerta, kun puhuttiin metron jatkamisesta Espooseen.

Vuonna 1971 Espoo ryhtyi laatimaan alustavaa suunnitelmaa metrolinjasta Lauttasaaren ja Matinkylän välille. Seuraavana vuonna Espoo päätti varautua kaavassa Kampin ja Matinkylän väliseen linjaan.

– Tuon jälkeen metrohanke laitettiin Espoossa pitkäksi aikaa jäihin. Kaupungin päättäjät ja virkamiehet tekivät opintomatkan Euroopan suurkaupunkeihin keväällä 1974, jolloin he tutustuivat myös Hampurin ja Budapestin metroihin, Tolmunen kertoo.

– Tämä matka rapisti viimeisetkin suomut silmistä: Espoo on liian pieni metron rakentajaksi, luonnehti kaupunginjohtaja Teppo Tiihonen tuolloin lehdille.

Espoo päätti kehittää joukkoliikennettään bussien avulla. Vielä marraskuussa 1988 Espoon kaupunginvaltuusto torjui metron rakentamisen, mutta pian oli tuulen kääntymisen aika.

Vuodenvaihteessa 1998–1999 Espoo näytti vuosikymmenten ei-kantojen jälkeen metrolle varovaisesti vihreää valoa. Samana keväänä Helsinki ja Espoo ryhtyivät miettimään yhdessä metron jatkamista.

Kaupunginvaltuusto päätti toukokuussa 2001, että kaupungin kaakkoisosan yksi mahdollinen liikennejärjestelmä on metro.

Tavallisten espoolaisten mielipide alkoi kääntyä metron kannalle: Suomen Gallupin tutkimuksen mukaan vuonna 2006 jo lähes 80 prosenttia espoolaisista kannatti metron rakentamista.

Kaupunginvaltuusto kokoontui puimaan ehdotusta metron käyttöönotosta 25. syyskuuta 2006. Kokous kesti yli kuusi tuntia ja äänestystulos oli 45–19 metron puolesta. Historiallinen päätös oli tehty yllättävän selkein luvuin.

Muistatko metrojupakan?

Metrojupakka oli lahjusskandaali, joka syntyi Helsingin metroa suunniteltaessa vuonna 1981.

Lääninhallituksen lausunnon mukaan Helsingin entinen kaupunginjohtaja Teuvo Aura, metrotoimiston johtaja Unto Valtanen ja metrotoimikunta ylittivät toimivaltansa.

Metron videolaitteet tilattiin Siemensiltä. Valtanen pidätettiin epäiltynä lahjusten vaatimisesta Siemensiltä.

Helsingin raastuvanoikeudessa 1983 useat päättäjät ja virkamiehet saivat syytteet metrovaunujen tilaamisesta ohi kaupunginvaltuuston.

Kaikki syytteet hylättiin, mutta korkein oikeus totesi useiden syyllistyneen lahjustenottoon.

Vuonna 1987 Unto Valtanen tuomittiin lahjuksista ehdottomaan vankeuteen.

Written by:

Jari Pietiläinen

Ota yhteyttä

Kommentit (1)

Kommentit