Uudet erikoiskasvit leviävät Suomen pelloille – tunnetko nämä vegebuumin esille nostamat lajit?

Rantakulmalla viljellään monipuolisesti. Kalle Laine tähyää kaurapellolta vastapäistä härkäpapuviljelmää. Pienessä yläkuvassa härkäpavun siemeniä, alempana kuminaa, ruista ja alimpana kauraa.

Ari Peltonen

MAATALOUS Erikoiskasvien viljelyalat lisääntyneet hiljalleen. Etenkin kuminan viljely lisääntyy nyt kohisten.

 Pellon pientareilla kasvaa nykyisin paljon erikoiskasveja. Sarjakukkainen eli hieman koiranputkea muistuttava kumina on jo kukkinut, ja pian jo puintikypsää.

Kuminan viljely on lisääntynyt Suomessa huimasti.

Kun koko maassa tuotettiin vuonna 2013 kuminaa 15 000 hehtaarilla, tänä vuonna määrä on jo 24 000 hehtaaria.

Lähes kaikki kumina menee vientiin.

– Erikoiskasvien viljelyyn houkuttaa moni asia, varsinkin se, kun viljojen hinta on laskenut. Erikoiskasvista voi saada paremman tuoton, siihen vaikuttaa moni seikka. Voi tietysti aiheutua riskiäkin. Tänä kesänä, kun kasvukausi on myöhässä, voi härkäpavun korjuu siirtyä hyvinkin myöhään. Se tietää isompia kuivauskustannuksia, sanoo sanoo Etelä-Suomen ProAgrian kasvituotantoasiantuntija Kalle Laine.

Härkäpapu on Laineen mielikasveja, joten kokemusta on. Härkäpavun tunnettavuutta nostaa viime vuodet Suomessa jyllännyt vegeruokabuumi, mutta suuri osa sadosta menee kuitenkin eläinten rehuksi.

Härkäpapu on ekologinen kasvi, sillä se ottaa tarvitsemansa typen ilmasta, eli osaa valmistaa siitä itselleen lannoitetta juurinystyröissä.

Kasvi pärjää näin vähemmällä ravinnemäärällä.

– Kasvilla tuholaiset ovat muutenkin vähissä, joten kasvinsuojeluaineita ei tarvitse käyttää. Härkäpapu on siitäkin hyvä, että se kerryttää biomassaa peltoon. Voimakkaat juuret menevät syvälle, kasvi sitoo siten ravinteita maaperään.

Hyvää on sekin, että härkäpavun viljely on lisääntynyt vuodesta 2013 noin 7 200 hehtaarista nyt 22 000 hehtaariin.

Rehukasvina härkäpapu korvaa ulkomailta tuotua soijaa. Vain pienestä osasta valmistetaan kasvisruokia kuten Härkis-tuotteita.

Tattarion helpotus gluteenittoman ruuan ystävälle. Sen viljely onnistuu pienemmällä taloudellisella panoksella, sillä se pärjää vähällä ravinnemäärällä. Täytyy vain muistaa hallan arkuus. Keväällä voi joutua odottamaan kylvöä pitkään.

Laine vihjaa, että kasvisruokailijoiden kannattaisi lisätä tattarin käyttöä. Tattarilla voisi korvata ulkomailta tuotavan riisin. Tämä kannattaisi Laineen mielestä ottaa suurkeittiöissä huomioon.

– Se olisi ekologisempaa ja kotimaista. Viljelyala lisääntyisi, jos sille tulisi enemmän kysyntää.

Pellavan tuotannon viljelyala on pysynyt pienenä, sitä on tänä vuonna kasvamassa 1 200 hehtaaria.

Pellavapellossa ovat rikkakasvit ongelmana, sillä pellava kasvaa hitaasti, rikkakasvit valtaavat maa-alaa nopeasti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Written by:

Tarja Heikkonen

Ota yhteyttä

Kommentit (3)

Kommentit

Syystä, että...?

Oikeastihan koko glyfosaattikohu on silkkaa huuhaata, jonka ytimessä on pieni joukko äänekkäitä punavihreitä aktivistitutkijoita - joiden paras taito vaikuttaa olevan tarkoitushakuinen valehtelu:

"The World Health Organization's cancer agency says a common weedkiller is "probably carcinogenic." The scientist leading that review knew of fresh data showing no cancer link - but he never mentioned it and the agency did not take it into account."

https://www.reuters.com/investigates/special-report/glyphosate-cancer-data/

ksee

Neonikonoidien kiellon taustalta on paljastunut kaikenlaista mielenkiintoista:

"Research blaming pesticides for the decline in honeybees has been called into question by a leaked note suggesting that scientists had decided in advance to seek evidence supporting a ban on the chemicals.

The private note records a discussion in 2010 between four scientists about how to persuade regulators to ban neonicotinoid pesticides."

https://www.thetimes.co.uk/article/scientists-accused-of-plotting-to-get...

Asiaa on nyt tietysti myöhemmin tutkittu Euroopassa laajemminkin ja tulokset ovat olleet vähintäänkin hämmentäviä - toisissa maissa neonikonoidit ovat lisäneet ja toisissa taas vähentäneet mehiläisten määrää ja hyvinvointia. Aktivistitutkijat koittavat kyllä selittää ilmiötä joillain ihmeellisillä maakohtaisilla eroilla - ainoa järkevä selitys lienee kuitenkin se, ettei neonikonoidella ole asian kanssa mitään tekemistä vaan selitys löytyy jostain muista tekijöistä, joita tutkijat eivät ole onnistuneet huomioimaan.

Sinänsä jännä huomata, että samaan aikaan mehiläisten "vääjäämätön sukupuutto" on pysähtynyt USAssa ja itseasiassa pesiä on enemmän kuin koskaan - vaikka glyfosaatin, neonikonoidien ja GMO-kasvien käyttö on vain kasvanut aiemmasta...

ksee