Leffa-arvio: Louhimies voitti sodan – vain yksi seikka oudoksuttaa Tuntemattomassa

Kariluoto (Johannes Holopainen) ja Rokka (Eero Aho) Tuntemattomassa sotilaassa.

Juuli Aschan © Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017

Uusi Tuntematon sotilas on komea ja vaikuttava pasifistinen elokuva.

Ajatus juhlistaa satavuotiasta itsenäistä Suomea Väinö LinnanTuntemattoman sotilaan kolmannella elokuvaversiolla tuntui tylsältä. Itsenäisyytemme vaikuttaa olevan yhtä sotaa, vaikka itsenäisyyden ajasta on sodittu vain viitisen prosenttia. Seitsemällä miljoonalla eurolla tekisi viitisen normaalihintaista nyky-Suomesta kertovaa elokuvaa.

Niin tekisi, mutta seitsemää miljoonaa euroa ei sellaiseen projektiin saataisi. Aku Louhimiehen ohjaamaan Tuntemattomaan saatiin. Vaikka kolmas Tuntematon on mielestäni yhä tylsä idea, itse elokuva on hieno.

Linnan romaanin ja aiempien filmatisointien tunteminen on melkein kansalaisvelvollisuus. En silti ole lainkaan varma siitä, että tarina tunnetaan niin hyvin ja tarkasti kuin oletamme. Kuinka moni nuorista tunnistaa Tuntematon-sitaatin sen kuullessaan?

Joten varmuuden vuoksi: Tuntematon sotilas kertoo jalkaväkiosaston kolmen vuoden vaelluksesta jatkosodassa. Lukuisista henkilöhahmoista tärkeimpiä ovat Rokka (Eero Aho), Kariluoto (Johannes Holopainen), Koskela (Jussi Vatanen) ja Hietanen (Aku Hirviniemi).

Louhimiehen Tuntemattoman päähenkilöksi nousee Rokka, puhelias maanviljelijä Kannakselta, komppanian paras sotilas. Rokka on tullut sotaan tappamaan, ei kuolemaan. Vaikka Rokka on täydellinen sotilas, sotilaskuri ei ole häntä varten. Rokka menee mieluummin sotilasoikeuteen kuin pokkuroi ylemmilleen.

Uusi Tuntematon sotilas on komea ja erittäin vaikuttava pasifistinen sotaelokuva. Kolmetuntisena se on pitkä, vaan ei hetkeäkään ylipitkä.

Taistelukohtaukset ovat lukuisia ja näyttäviä, mutta tärkeämpää on, että ne menevät ihon alle. Louhimies on löytänyt täsmälleen oikean tyylin. Sota ei ole jännä miehinen seikkailu, jossa heilutetaan Suomen lippua hurmahenkisesti.

Sodassa ei ole mikään hyvää. Ihmiset pelkäävät, eivätkä välttämättä tottele suoriakaan käskyjä. Aluksi lähdetään tekemään Suur-Suomea, mutta lopulta tajutaan, että Suomi jää kahakassa toiseksi.

Näinhän se menee Linnan kirjassakin, eikä elokuvan ole tarvinnut näkökulmaa itse keksiä. Mutta että elokuva saadaan toimimaan myös tunnetasolla, on vaatinut valtavasti työtä, taitoa, tyylitajua ja älyä.

Näyttelijöistä ei heikkoa lenkkiä löydy. Eero Aho Rokkana saa eniten näkyvyyttä ja vastuuta. Miehen Jussi-patsaan voi jo pistää postiin. Monien etukäteen parjaamat Putous-koomikot, eli Jussi Vatanen ja Aku Hirviniemi, ovat aivan yhtä vakuuttavia. Ikonisista hahmoista löytyy ihminen.

Kuten ohjaaja Louhimies on sanonut, tämä Tuntematon vie kunnian sodalta, vaan ei sotilailta. Aivan samaa on todennut myös Väinö Linna itse.

Elokuva ei ota poliittisesti kantaa, koska sen aika meni jo. Elokuva kyllä herättää kysymyksen koko jatkosodan oikeutuksesta. Arkistofilmissä Mannerheimintiellä liehuvat natsiliput.

Mukana on myös hurttia huumoria sekä – ja varsinkin – miehistä ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Kotirintamallakin käydään, lähinnä Rokan maatilalla, vaan ei niin pitkään, että itse pääasia unohtuisi.

Yhtä asiaa pitää kuitenkin ihmetellä, ja se on suomalaisen elokuvan peruskummallisuuksia. Ihmisten puheesta on toisinaan vaikea saada selvää. En viittaa lukuisiin murteisiin, ne kuuluvat asiaan, vaan äänitysteknisiin ongelmiin.

Käykää katsomassa uusi Tuntematon sotilas. Ei satavuotiaan itsenäisen Suomen tai isänmaallisuuden vuoksi, vaan itsenne ja hienon elokuvan vuoksi.

Marko Ahonen

*****

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tuntematon sotilas

Ohjaus: Aku Louhimies.

Käsikirjoitus: Aku Louhimies ja Jari Olavi Rantala.

K16.

Written by:

Ota yhteyttä

Lisää aiheesta

Tälle listalle Vanhalakin hihittää: JNG ja RSOO sekä 98 muuta Tuntemattoman repliikkiä – nyt nettikielellä

Kommentit (8)

Kommentit

Annas kun autan:

"Tämän kaiken jälkeen annettiin päätäntävalta Brysseliin. Kyllä harmittaa miten turha meidän itsenäisyystaistelu oli.Suomen suosituin sana on nykyään EU-direktiivi."

Ole hyvä.

Nauris

Kansa äänesti 16.1994 EU:sta ja 56.9 % kannatti liittymistä.
Vaan tiesivätkö ihmiset oikeasti lainkaan mistä he äänestivät ?

EU sinänsä on muuttunut kaiken aikaa joten se mistä tuolloin äänestettiin ei enää edes ole voimassa eikä osaa silloisistakaan sopimuksista pidetty kiinni niistä ei koskaan piitattu kuten osallistuminen muiden valtioiden velkojen maksuun(ei saanut tulla tappioita pankeille) jossa Suomi kunnostautui Jutta Urpilaisen ja Jyrki Kataisenkin hallituksen aikana .

P. Lipponen yhdessä S. Niinistön kanssa masinoi Euron ottamisen myös Suomen valuutaksi ja siinä high way to hell avautui Suomelle ja nyt ollaan jo alamäen kohdalla ja vauhti vain kiihtyy .

Ne muut joilla edelleen oma valuutta porskuttaa hienosti ja tekee kauppaa suuntaan jos toiseen uusia tuottavia innovaatioita luoden.

Suomi päättäjineen tuntuu keskittyvän vain pohtimaan miten tänne saadaan ulkomaalaista halpaa työvoimaa jotain ? tekemään ja miten kaikki jo maassa laittomasti oleilevat ulkomaalaiset saisivat kaikki tuki-ja muut elämisen edut suit sait tuosta vain vaikka sitten rikkomalla Suomen lakeja ?

Mahtaako kukaan päättäjistä miettiä mistä rahoitus kaikkeen vai aiotaanko yhä lisää kiristää kaikkein köyhimpien suomalaisten ihmisten elämää , kuten on nyt kaiken aikaa tehty ? Kantasuomalaisilta köyhiltähän se jakovara on aina otettu ja jaettu heille joilla ei ole eikä taida tulla osaa ei arpaa sen kerryttämiseen .

Uusi tuntematon , mitä sen tekemin kertoo tämänhetkisestä Suomesta ? Kaivataanko ja halutaanko edelleen muistella edes jotain jossa kuitenkin pärjättiin vaikkakin kovin yhteisin uhrauksin , sillä vaikka sota faktisesti hävittiin niin kyllä Suomi voitti .

Vapaus, itsenäisyys mitä se tämänhetkistä elämää ja aikaa eläville sodanjälkeen syntyneille aikuisille ja heidän jälkeläisilleen nuoremmille ihmiselle mahtaa merkitä ?
Ollaanko edes vapa ja mikä täällä enää ketään kiinnostaa ?

CALWX9

Lapsellista tämä jargoni "sodassa ei ole mitään hyvää", ihan kuin tässä järki-ihminen tuollaista ajattelisi ilman, että viisas media opettaa! Ja kuka tällaista on tuon väitteen mukaan joskus lausunut tai tarkoittanut siten? Sodassa on pääosa kaaosta ja tuhoa, mutta ihmiskunta nyt ihan itse siihen ajautuu ja itse siitä seurauksen kestää tai on kestämättä. Joku kansakunta tai kansanosa voi jopa sodasta saada "hyödyn" ja jatkaa elämäänsä olemassaolevana kansakuntana tai sitten kadota olemasta. Siinä on se hyvä ja huono puoli - eli älkää lässyttäkö tuota "sodassa ei ole mitään hyvää" - ininäänne!

LakeudenLukko

Vielä 1900 luvulla 73% Suomalaisista sai elantonsa maataloudesta .
Toisen maailmansodan jälkeen joutui Suomikin mm. sotakorvausten takia nopeammin kehittymään teollistuvaksi valtioksi agraariyhteiskunnasta -.

CALWX9