Vaikeavammaisten välttämättä tarvitsemien palvelujen yksityistäminen ja kilpailuttaminen on epäinhimillistä ja loukkaa perustuslain kirjainta ja henkeä

"Yksityisten hoivapalveluiden eettinen ristiriita kärjistyy rahaan. Veroparatiisissa majaileva, voittoja maksimoiva pääomasijoittaja ja vanhusten hoiva sopivat kehnosti yhteen" (Seija Holtari: Mikael Lilius kompastui nyt vanhukseen. Talouselämä 16.11.2011).

EU-parlamentaarikko Sirpa Pietikäinen on todennut, että Suomen kunnat rikkovat yleisesti EU:n hankintalakeja. Kunnat keskittyvät kilpailutuksissa Pietikäisen mukaan lähes kokonaan hintaan, kun kilpailutusta tehdessä saa ja tulee EU-lakien mukaan ottaa huomioon kokonaisedullisuus: "Silloin kun hankintapyyntö tehdään, siinä tehdään ihan hirveästi virheitä. Väittäisin, että ne eivät ole ainoastaan ylitulkintoja, vaan jos ollaan ihan tarkkoja sen kokonaistaloudellisuuden kanssa, voisi sanoa, että Suomi rikkoo hankinta- ja kilpailulainsäädännön periaatetta ja henkeä eli toimii suoranaisesti sitä vastaan, ei kokonaisedullisesti, ei kokonaistaloudellisesti" (Sirpa Pietikäinen: Kunnat rikkovat EU:n hankintalakeja; http://yle.fi/alueet/hame/2011/09/sirpa_pietikainen_kunnat_rikkovat_eun_hankintalakeja_2848365.html).
*
Suomen perustuslaissa turvataan jokaiselle - perusoikeutena - oikeus sosiaaliturvaan eli täsmällisemmin ilmaistuna oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon sekä riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Asioita seuraavalle tarkkailijalle on syntynyt usein vaikutelma, että kaikki Eduskunnan kansanedustajat, Hallituksen jäsenet ja valtion virkamiehet sekä kunnanvaltuustojen, kunnanhallitusten ja kunnallisten lautakuntien jäsenet ja kuntien virkamiehet eivät ole joko perehtyneet perustuslakiin tai ymmärtäneet lukemaansa. Tämän väitteen perusteluksi riittänee toteamus yhteiskunnan nykytilasta (jota tilaa on jatkunut jo vuosikaudet):

(1) Suomessa elää paljon ihmisiä, jotka eivät de facto nauti sellaisesta tulotasosta ja sellaisista palveluista, joilla turvataan ihmisarvoisen elämän edellytykset.
(2) Suomessa elää paljon ihmisiä, joiden nauttimien palvelujen taso ei mahdollista toimimista yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä.

Kohdissa 1 ja 2 tarkoitettuihin ihmisiin kuuluu muun muassa suuri joukko vaikeasti toimintarajoitteisia (vaikeavammaiset) ihmisiä samoin kuin ulkopuolisen avun varassa eläviä vanhuksia.

"Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen" (Suomen perustuslain 22 §).

"Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon" (perustuslain 19 §:n 1 momentti).
“Välttämättömällä toimeentulolla ja huolenpidolla tarkoitetaan sellaista tulotasoa ja palveluja, joilla turvataan ihmisarvoisen elämän edellytykset” (Hallituksen esitys 309/1993 vp).

"Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä" (perustuslain 19 §:n 3 momentin ensimmäinen virke). "Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa voidaan lähtökohtana pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä" (HE 309/1993 vp).

"Kolmen viime vuoden aikana kokonaan vaille terveyspalveluita jääminen on vaikeuttanut 22 prosentin elämää" (http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/12/kansalaiset_pelkaavat_sosiaali-_ja_terveyspalveluiden_heikenty...). "Ilman apua viimeisen vuoden aikana on jäänyt noin 15 prosenttia eli 600 000 suomalaista" (ibid.).

"Kasautuva huono-osaisuus koskee jossain muodossa vähintään 300 000 suomalaista aikuista" (http://www.stkl.fi/tiedote_19.12.2011_yhdenvertaisuus.html).

"Sosiaalitoimen ja terveyskeskusten johtajat sekä sosiaali- ja terveyslautakuntien puheenjohtajat arvioivat, että kilpailuttamisen seurauksena alan palvelutuotanto keskittyy ja valintakriteereissä suositaan hintaa eikä laatua. Heidän mukaansa kilpailuttaminen ei myöskään tehosta julkisten varojen käyttöä.
Neljä viidestä sosiaali- ja terveyskeskusjohtajasta ja kaksi kolmesta sosiaalilautakunnan puheenjohtajasta arvioi, että palveluntuotanto on keskittymässä isoille yksityisille palveluntuottajille. (...)
– Keskittymisen riski on, että palvelutuotannosta ajan kuluessa häviävät monimuotoisuus ja pienet palveluntuottajat, sanoo toiminnanjohtaja Riitta Särkelä Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitosta (STKL).
Kaksi kolmasosaa terveysjohtajista, yli puolet lautakuntien puheenjohtajista ja vajaat puolet sosiaalijohtajista arvioi, että palvelun hinta on noussut kilpailuttamisen määrääväksi kriteeriksi eikä laatutekijöitä huomioida riittävästi. Enemmistö näkee myös puutteita laadun valvonnassa.
(...)
– Palvelujen käyttäjien perusoikeuksien ja sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteiden kannalta kilpailuttamisella on tulosten mukaan selvästi kielteisiä vaikutuksia. Hinta on noussut tärkeämmäksi kriteeriksi kuin laatu ja kokonaistaloudellisuus, Riitta Särkelä sanoo.
– Sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamista on syytä arvioida perusteellisesti uudelleen. Yritys synnyttää palvelumarkkinoita ei näytä tuottavan toivottua tulosta, koska väestöpohja suuressa osassa maata on riittämätön eikä monissa palveluissa ole vaihtoehtoisia palveluntuottajia, hän toteaa" (Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton [STKL] tiedote 17.5.2011 Sosiaali- ja terveysjohtajat kritisoivat palvelujen kilpailuttamista; http://www.stkl.fi/tiedote_18.5.2011.html).

On ilahduttavaa ja toivoa antavaa, että sosiaalitoimen ja terveyskeskusten sekä sosiaali- ja terveyslautakuntien toimijoiden enemmistö on alkanut vihdoinkin (toukokuussa 2011) ymmärtää sen, minkä moni ulkopuolinen, tavallinen kansalainen oli oivaltanut jo vuosia sitten. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Eräillä menee yhteiskunnassa hyvin. Erityisen hyvin menee monilla sellaisilla, jotka saavat elantonsa edellä tarkoitettujen vaikeasti toimintarajoitteisten ihmisten ja vanhusten kustannuksella. Tämä tarkoittaa käytännössä sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämistä ja kilpailuttamista. Yksityistäminen ja kilpailuttaminen ovat merkinneet ja merkitsevät ennen näkemätöntä ja kokematonta rahasampoa, joka automaattisesti tahkoaa pyörittäjilleen sunnattomia rahassa mitattavia voittoja. Kyseinen toiminta on moraalis-eettisesti ala-arvoista ja sotii räikeästi perustuslain tarkoitusta ja 'henkeä' vastaan. Puolustuskyvyttömillä rikastuvat viettävät luksuselämää. Kovaosaisten lohtuna on ainoastaan J. Nasaretilaisen prinsiippi: ”Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi
kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”
*
Vaikeasti toimintarajoitteisten ihmisten (= vaikeavammaiset) välttämättä tarvitsemiin palveluihin kuuluvat muun ohella heidän subjektiivisiin oikeuksiinsa kuuluvien oikeuksien (esimerkiksi oikeus henkilökohtaiseen apuun ja oikeus palveluasumiseen) edellyttämät palvelut. Nuo oikeudet niihin kuuluvine palveluineen ovat rinnastettavissa perustuslaissa tarkoitettuihin jokaiselle kuuluviin perusoikeuksiin. Perusoikeuksia ei ole säädetty yksityistettäviksi eikä kilpailutettaviksi. Perusoikeutta sananvapauteen ei ole säädetty yksityistettäväksi eikä kilpailutettavaksi. Myöskään esimerkiksi perusoikeutta äänestää valtiollisissa vaaleissa ei ole säädetty yksityistettäväksi eikä kilpailutettavaksi. Niin ei ole säädetty myöskään siltä osin kuin kysymys on perusoikeudesta sosiaaliturvaan. Onkin kysyttävä, miksi perusoikeuksiin rinnastettavien subjektiivisten oikeuksien (kuten oikeus henkilökohtaiseen apuun ja oikeus palveluasumiseen) edellyttämät palvelut saa yksityistää ja kilpailuttaa? Miksi yhteiskuntamme hauraimpiin jäseniin kuuluvat vaikeavammaiset ihmiset on alistettu 'huutolaisen' asemaan? Miksi heidän välttämättä tarvitsemansa palvelut on alistettu yksityistämisen ja kilpailuttamisen kohteiksi sekä samalla säälimättömän rahallisen voitontavoittelun kohteiksi?

On perusteltua syytä katsoa, että vaikeasti toimintarajoitteisten ihmisten (= vaikeavammaiset) subjektiivisiin oikeuksiin kuuluvien palvelujen yksityistäminen ja kilpailuttaminen on epäinhimillistä ja loukkaa perustuslain kirjainta ja henkeä. Järjestelmä tuleekin muuttaa inhimilliseksi ja oikeudenmukaiseksi. Suomen on myös pikimmiten ratifioitava YK:ssa 13.12.2006 hyväksytty vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus.

Postskriptumi:

Tilanne on yhteiskuntamme vähäosaisten ja kovaosaisten kannalta äärimmäisen vakava. Siitä kertoo osaltaan akateemikko Aki Kaurismäen hiljattainen hätähuuto:

[Akateemikko, elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki:] "En näe ihmiskunnalle muuta ratkaisua kuin terrorismin. Meidän pitää tappaa se yhden prosentin osuus väestöstä" (Oona Ståhlström: "Rikkaat pitäisi tappaa". IS 7.4.2012, s. 48).

"Se yksi prosentti, joka omistaa kaiken, se osuus, joka on saanut meidät siihen
tilanteeseen, jossa ihmisyydellä ei ole arvoa. Rikkaat. Ja heidän sätkynukkeinaan toimivat poliitikot, Kaurismäki sanoo tylysti" (ibid.)