Kukaan ei aja huostaanotettujen lasten etuja
Ennen huostaanottoa lapsen lähellä olevat aikuiset ovat saaneet olla lapsen tukena, kun perheessä on ollut vaikeaa. Huostaanoton jälkeeen lapsen tukiverkko hajoaa. Lapsen psyykkinen hoito on huostaanotossa täysin retuperällä, ja lapsi joutuu kohtaamaan kotoa lähtemisen seurauksena myös yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Lapsi joutuu kokemaan hylkäämisen juuri läheisten puuttumisen vuoksi. Miksi on näin? Kuka kuuntelisi lasta ja hänen läheisiään sekä heidän huomaamiaan ongelmia?
Näin kirjoitti tärkeästä asiasta Länsiväylässä 11.05.2011 Birgitta Wulf
Kommentit
Lapsen etu on lastensuojelussa aina lähtökohtana. Mielestäni lapsen eristäminen hänelle läheisistä ihmisistä ei tunnu lapsen edun mukaiselta toiminnalta. Lapsi tarvitsee läheisiään ja usein myös asiantuntevaa psyykkistä kuntoutusta traumaattisessa tilanteessaan. Pelkkä sijoittaminen hoitolaitokseen ei riitä. Lastensuojelun tarjoamat tukipalvelut pitäisi uudistaa ja suunnitella paremmin lapsen, hänen perheensä ja läheistensä tarpeita vastaaviksi. Myös toiminnan avoimuuden lisääminen toisi ahdistuneisuuden sijalle uskottavuutta ja luottamusta sen oikeudenmukaisuuteen ja toimivuuteen.
Onko lapsen eristäminen vanhemmistaan ja läheisistään sijaishuollossa laillista?
Minusta ainakin tuntuisi todella pahalta, jos en saisi olla tukemassa lasta kun hänellä on vaikeaa.
Mikä on laillista ja mikä taas ei, välittääkö siitä kukaan? Lapset tuntuvat olevan lainsuojattomia, heitä ei suojele kukaan. Ei kukaan.
Jos näet jossain yksinäisen ja surullisen lapsen, tervehdi häntä! Voit pelastaa hänen päivänsä ja tuoda hetkeksi iloa hänen elämäänsä. Minulle sanottiin kerran lapsena että minulla on kauniit silmät, sanottiin vainsen yhden ainoan kerran. Muistan sen vieläkin, vaikka olen melkein 60v... Se lohduttaa minua vieläkin.
Miksi ihminen on niin tunteeton ja julma,
puuttuu siltä lapsen näkökulma.
Lapsi kun itkee yksinään,
äidin suurta ikävää.
Kuka häntä silloin lohduttaa voi,
kun sosiaalitädit hänet laitokseen toi.
Miksi lapsia rangaistaan näin,
tämähän menee ihan väärin päin!
Kotiin nämä lapset apua tarvitsee,
mutta miten laitokset ilman lapsia pärjäilee?
Suomessa toimii suuri lapsikauppa,
voi sinä pieni lapsiraukka!
Jouduit yhteiskuntamme hampaisiin,
suuren bisneksen rattaisiin.
Jos mulla niin suuri valtikka ois,
ottaisin teidät kaikki pois!
Äidin syli kun on korvaamaton
ja rakkaus suuri, tahraamaton.
Sitä ei yhteiskuntamme ymmärtää voi,
kun äidin korvissa lapsen itku soi.
Miten paljon se äiti oikein jaksaa kestää,
kun viranomaiset lapsen tapaamista estää.
Herää jo Suomi ja ajattele lasta,
lakkaa sitä jo tuomitsemasta!
Kun tämä sukupolvi aikuistuu,
se vihaan käy ja raivostuu!
Se menettänyt on lapsuuden,
vuoksi rahan ja ahneuden....
Huostaaotoissa on hyvin pitkälti kysymys rahasta tässä markkinmiesten/naisten suomessa. Ennen lapseni huostaanottoa ajattelin kokoajan miten ihmeessä selviän tästä. Enkä yksinkertaisesti keksinyt ratkaisua, koska ajattelin ettei taloudellinen tuki poista ongelmia joita minun pienessä perheessäni oli. Nyt kun koko karu totuus on tullut ilmi: kaikki on rahasta kiinni. Minun olisi pitänyt vaatia auto ja rahat sen käyttöön. Se sitten on mukamas lapsen etu, että on mersu, merenrantatiilitalo ym. Entä biologisten vanhempien rakkaus ja huolenpito? Mikä sen korvaa?
Hei Megan!
Kiitos kun avasit tämän todella tärkeän keskustelun. Läheiset on unohdettu koko lastenuojelun keskustelussa, varsinkin silloin kun on kyseessä lasten etu. Mutta kun ihmissuhteet ovat niin vaikeita, niin vaikeita. Meidän kaikkien pitäisi oppia hyväksymään itsemme ja opetella pyyteettömän rakkauden jakamista.
Siinä sitä haastetta - myös viranhaltijoille...
Laissa ei velvoiteta ketään rakastamaan - mutta opetellaan! Siinä sitä on haastetta kerrakseen!
Niinpä, mutta jos lapsi on syystä tai toisesta kiireellisesti sijoitettu, niin hän on lainsuojaton. Kukaan ei aja hänen etujaan elleivät läheiset jaksa sitä tehdä sijoituksen traumaattisessa tilanteessa ja etenkin sen jälkeen. Huostaanottoa vastustavat vanhemmat leimataan usein hankaliksi, yhteistyökyvyttömiksi, lapsen parasta ymmärtämättömiksi henkilöiksi, jotka eivät saa tavata lasta kuin valvotusti muutaman tunnin viikossa jos sitäkään. Kiireellisen sijoituksen jälkeen huostaanoton vahvistaminen tai purkaminen kestää hallinto-oikeudessa noin vuoden. Lapsi on tämän ajan laitoksessa. Vuosi vankeutta lapselle. Tuskin Lapsi edes aina ymmärtää, miksi hän ei saa asua kotona. Jos huostaanotto puretaan, niin menetettyä aikaa ei voi korvata mitenkään saatika sitten lapsen kokemuksistaan saamia vaurioita.
Minulta on huostaanotettu 2 lasta. Vielä 3 vuoden jälkeenkin saan tavata heitä vain 3:n viikon välein 6-7 h. Olen tehnyt elämän muutoksen, käynyt vaadituissa hoidoissa ja nykyään käyn vapaaehtoisesti avohoidossa. Mutta mikään ei tunnu riittävän. Olen aivan loppu tähän pompotuksee. Minulle yksinhuoltajalle ei silloin tarjottu paljoa apua kotiin, mutta kyllä nyt sijaisvanhemmat saa kaiken huomion ja avun. Ottaa todella päähän!!
Olen samaa mieltä kanssasi PUPU, että riittävää tukea ja tarvittavaa apua vaikeuksiin ei kotiin saa ennen huostaanottoa. Toisaalta ei myöskään kerrota, mitä pitäisi tehdä jotta huostaanotolta vältyttäisiin.
Kun huostaanotto on tehty, niin MIKÄÄN EI RIITÄ ts. vaikka tekisi mitä niin lapsen saaminen takaisin kotiin on epätodennäköistä. Apua kotiin ei huostaanoton jälkeen vanhemmille juurikaan tarjota. Apu, mikä olisi kuulunut vanhemmille ennen huostaanottoa, annetaan todellakin sijaivanhemmille.
Tuskinpa sinulle on kerrottu, miten toimimalla saat lapsesi takaisin kotiin...
Lastesi palautuminen kotiin pitää olla lasten edun mukaisesti päätavoite ja sen suuntaisesti pitää toimia.
Miten olet jaksanut kestää kolme vuotta moista pompotusta ja tilanteen epäselvyyttä. Olet todella vahva ihminen.
Voimia sinulle!
Nyt on mahdollisuus vaikuttaa asiaan tulemalla eduskuntatalon rappusille 21.12 klo 9 alkaen! Toivottavasti keskustelu huostaanotoista ja sen vaikutuksesta lapseen ja koko perheen hyvinvointiin saisi positiivisen käänteen! Vapautetaan lapset huostaanoton ahdingosta!!!
Joopa joo. Vapautetaan lapsen huostaaoton ahdingosta!!!!!!! Haluaisin kysyä sinulta yhden kysymyksen MIKSI LAPSI HUOSTAANOTETAAN ? Lapsi otetaan huostaa siksi, ett äjuuri biobanhemmat eivät pysty huoletimaan lapsen oikeudesta olla turvallisesti lapsi. Biovanhemmilla on ollut mahdollisuus hyvään vanhemmuuteen, mutta HE ITSE ovat ryssineet tämän EI KUKAAN MUU.
EIkinä ei lasta oteota huostaa ihan keposisin perustein joss en kalleuden vuoksi VAAN LAPSEN EDUN TAKIA.
Jos lapsi voi huonosti niin menkää vanhemmat itseenne ja miettikää mistä se johtuu ..älkää aina syyttäkö muita kuten sossuja ongelmistanne.
Kaikkein vähiten juuri TE olette ajatelleet lapsenne parasta kun tällaiseen tilanteeseen on jouduttu. LASTA EI OTETA HUOSTAAAN NORMAALISTA TASAPAINOISESTA PERHEESTA!
Kieltämättä minäkin ajattelin noin vielä vähän yli vuosi sitten. Ajattelin, että lastensuojelu toimii Suomessa moitteettomasti ja sieltä saa tarvittaessa apua. Itse kuvittelin aina pysyväni auttajien puolella. Elämä ei kuitenkaan aina suju ihan suunnitelmien mukaan täydellisesti, vaan tilapäisesti kuka tahansa voi tarvita apua.
Saatu "apu" saattaa osoittautua kohtalokkaaksi. Se saattaa muodostua tuhoavaksi eikä tukevaksi "avuksi". Siinä vaiheessa kun tajuaa asian, on jo liian myöhäistä. Lapsi on ja pysyy kiireellisesti sijoitettuna. Sen jälkeen vanhemmat ja lapsi ovat täysin ilman oikeusturvaa. Lapsen hädästä ja pahoinvoinnista sijoituksen aikana ei välitä kukaan, ja vanhemmat leimataan yhteistyökyvyttömiksi - tai siis ainakin ne vanhemmat, jotka virallisia väyliä käyttäen vastustavat kiireellistä sijoitusta, tapaamisten rajoituksia ja huostaanottoa.
Surullisinta on se, että hallinto-oikeuden päätöksellä laittomiksi todettujen sijoitusten uhreiksi joutuneita kehoitetaan vain unohtamaan koko 10 kuukautta ja toisinaan kauemminkin kestänyt prosessi. Miten se onnistuu? En tiedä. Mitään korvausvelvoitteita ei lastensuojelulaissa ole laittomien sijoitusten uhreille.
Nimimerkki "Lapset ensin" ei taida ymmärtää, että Suomessa on suuria ongelmia perheiden oikeusturvakysymyksissä.
Mitä enemmän ja yksipuolisemmin asiantuntijat yrittävät huolehtia siitä, että vanhemmat osaisivat kasvattaa lapsensa oikein, sitä vähemmän vanhemmat uskovat kykyynsä kasvattaa ja kantaa konkreettista vastuuta vanhemmuudestaan. Osaako asiantuntija aina perhekohtaisesti selvittää, mitä kasvatustavoitteita ja keinoja niiden saavuttamiseksi johtaisi haluttuun tulokseen?
Lapsen elämässä vikaan menneet asiat eivät ole yksinomaan vanhempien syytä. Täydellistä vanhempaa tai vanhemmuutta ei ole olemassakaan. Moni vanhempi voi olla hyvin yksin kasvatustehtävässään.
Huostaanottopäätös on aina voimassa toistaiseksi ilman aikarajaa (tosin sitten kun nuori täyttää 18 vuotta on viranomaisten pakko purkaa päätöstään). Jos huostaanottoa halutaan purkaa, viranomaisten ei tarvitse todistaa, että on perusteita jatkaa huostaanottoa eikä viranomaisilla ole mitään erityisiä velvotteita lopettaa huostaanottoa vedoten "lapsen etuun". Viranomaissuoja ja hallintavalta on erittäin hyvä mutta perheiden oikeussuoja on erittäin heikko.
Onko se "lapsen etu" että hän viettää kallista ja ainutkertaista lapsuuttaan ja nuoruuttaan laitoksessa erossa läheisistään? Eikö jokainen äiti tai isä halua lapsensa takaisin kotiin? Miten se onnistuu, kun vanhemmilta on viety kaikki oikeudet lapseensa?
Suomessa n. 25 % väestöstä sairastaa masennusta, stressiä . Oletko tosiaan sitä mieltä, että heiltä kaikilta pitäisi tämän sairauden keskella vielä viedä viimeinenkin toivo? Lasten vieminen vielä pahentaa tilannetta. Huoli lapsesta saattaa pahentaa tilannetta niin, että äiti/isä ajautuu päihteisiin ja itsetuhoisuuteen lopullisesti. Mielestäni sinun olisi parempi tarkistaa asenteitasi ja ottaa asiasta selvää, ennenkuin puhut. Sosiaalitoimistossa (ainakin täällä päin) on nuoria lapsettomia naisia päättämässä monen ihmisen kohtaloista. Onhan aina huostaanotossa mukana ainakin kaksi perhekuntaa.
Onko Suomessa tavoitteena voittaa Tsekkiä, Romaniaa tai Bulgariaa lasten sijoittamisesta kodin ulkopuolelle? Bulgariassa romanilapsista 45 % on sijoitettuna ja lisää tulee, kun Suomi käännyttää heitä takaisin Bulgariaan.
On suuri häpeä todeta, ettei suomalainen hyvinvointivaltio pysty huolehtimaan oman maan kansalaisista. Lapsia on riistetty mitä ihmeellisempien olettamusten perusteella kasvavaan sijoitusbusinesslaitoksiin. Voimme ottaa mallia New Yorkista (10 milj. asukasta) jossa ei ole yhtään lastenkotia!
Lakia luetaan kuin Raamattua, eikä haluta toteuttaa lain henkeä niinkuin lainsäätäjä on tarkoittanut. On valitettavaa, että viranomaisten harkintavalta on edelleen se ainoa oikea tulkinta silloin kun on kyse "lapsen edusta".
Onneksi huostaanotetuista lapsista puhutaan jo enemmän. Ehkä - ja toivottavasti tilanne näiden lasten kohdalla vielä muuttuu parempaan suuntaan ja perheet alkavat saamaan apua ajoissa.
Tervetuloa eduskuntatalon rappusille hiljaiseen mielenilmaukseen 19.6 klo 13-15. Tarkoituksemme on herättää kansanedustajia ja yleistä mielipidetttä huomioimaan koko perheen tarpeet. Jospa tämä mielenilmaus avaisi toistemme silmät auttamaan toisiamme.
Nyt kunnallisvaalien alla Keskustan Juha Rehula vaatii maahan huostaanottojen vähentämisohjelmaa. Kataisen hallitus ei ole pitänyt lupauksiaan ryhtyä toimenpiteisiin huostaanottojen vähentämiseksi.
Mamme poliitikot eivät ole ajan tasalla kun kyseessä on lastensuojeluasiat ja miten paljon rahaa kuluu vuosittain sijaishuoltotoimintaan (n. 700 milj. euroa/v). Tämä on suurempi menoerä kuin koko maan poliisien menoarvio tai koko maan lukioiden kustannuset. Nyt on kyseessä pieni marginaalinen luku n. 17.000 lasta johon kohdistuu näin valtava määrä rahaa!
Kuka hyötyy tästä? Ei ainakaan huostaanotetut lapset ja heidän perheensä. Sijaishuollossa elävät lapset ja nuoret voivat huonosti ja ovat moninkertaisessa vaarassa pudota yhteiskunnan ulkopuolelle. Olemmeko taas jälleen muutan vuoden kuluessa ihmettelemässä nuorten syrjäytymistä kun lukumäärä vaan kasvaa ja työministeri Lauri Ihalainen ihmettelee "kuinka nyt näin on päässyt käymään"!
Näin ikävä kyllä tapahtuu! Lapset eristetään väkivalloin läheisistään, vaikka lastensuojelulaki sanoo aivan toista. Kuinka moni lapsi ja nuori tälläkin hetkellä itkee lohdutonta ikävväänsä vieraiden hoivissa. En voi lainkaan ymmärtää miksi lapsia näin rangaistaan. Miten lapsemme voivat tällaisen kärsimyksen jälkeen, kun läheisen syli ei häntä tavoita... Osa huostaanotoista on varmaankin oikeutettuja, mutta lapsen näkökulmaa ei taida kukaan todellisuudessa ajatella. Vai ajatteleeko?
"Lastensuojelusta on puhuttava enemmän ja avoimennin" kertoo STM:n virkamies Reijo Väärälä kolumnissaan 22.10.2012. Hänen mielestään lastensuojelun asiantuntijoiden ei tulisi nyt käpertyä kuoreensa vaan miettiä, mitä näistä tilanteista voisi oppia ja mitä voitaisiin tehdä paremmin.
Asiakasperheiden tulisi aina voida luottaa viranomaisten hyväntahtoisuuteen, mutta monien satojen perheiden kokemusten perusteella näin ei tänä päivänä ole. Perheet eivät yksikertaisesti uskalla lähteä hakemaan apua lastensuojelusta. Lastensuojelu on tullut nyky-yhteiskuntamme pelätyin viranomainen.
Yhteiskunta säästää lapsissa. Ensin he joutuvat tottumaan päivähoidon säästöihin, ellei vanhemmilla ole mahdollisuutta hoitaa itse lapsiaan. Sitten lapset pääsevät oppivelvollisuuden säästöjen piiriin. Ja jos lapsesi sattuu olemaan pitkäaikaissairas, vammainen, tai muuten erityistä huolenpitoa tarvitseva, säästetään myös näiden lasten asioiden tiimoilta. Lapsi siis joutuu yhteiskunnassamme säästöjen kohteiksi. Mutta, jos lapsi otetaan huostaan, silloin ei kyllä säästetä! Kieroutunut ja lasta/perhettä tuhoava yhteiskuntarakenteemme kaipaa täydellistä uusiutumista! Ja siihen tarvitaan vain inhimillistä talousajattelua. Aivan liian moni on menettänyt uskon politiikkaan yhteisten asioittemme hoitajana. Asennevammaisen poliittisen päätöksenteon on laskeuduttava ruohonjuuritasolle ja kuuntelemaan kansalaisia - sillä suomen kansa koostuu suurimmaksi osaksi tavallisista ihmisistä jotka tätä maatamme pitävät pystyssä!
Yhteiskunnastamme on tulossa hyvää vauhtia lapsivihamielinen yhteiskunta, jossa lasta kohdellaan kuin tnteetonta tavaraa. Elämästämme on tullut niin monimutkaista ja vaikeaa, kukaan ei tiedä missä mennään.
Miksi lapsi unohdetaan ja jätetään yksin? Kuka lapsistamme todella välittää? Isovanhemmat ja läheiset olivat ennen lapsen elämässä mukana, mutta nyt perheet elävät eristettyä elämää, sosiaalinen ja terve yhteys toiseen ihmiseen on tietoteknikan myötä katoamassa. Nykyisin lasten "läheisiä" on lastensuojelun työntekijät, tarkemmin sanottuna sosiaalityöntekijät. Mihin on kadonnut rakkaus ja toisistamme välittäminen? Jospa jokainen meistä alkaisi välittämään toisistaan, ihan niinkuin ennenkin. Pyydetään vaikka naapuri kahville ;) Siitä se alkaa - eikä se ole edes kovin vaikeaa. Kokeilkaapa vaikka =), niin naapurinne varmasti ilahtuu!
Olen jo jonkun aikaa miettinyt tätä ihan samaa ja se tekee oloni äärimmäisen ahdistuneeksi.
Kun luin tätä kirjoitusta, niin siinä on sanottu kaikki ja
olen kiitollinen siitä, että joku toinenkin on samaa mieltä. Nyt pitäis vaan vanhempien herätä taistelemaan lasten oikeuksin puolesta. Meidän tehtävä on suojella lapsia ja jos
me emme herää niin ei myös muutosta tapahdu.
Näin on. Uskalletaan lähestyä toisiamme.
Toisista ihmisistä välittäminen ja erityisesti lapsista välittäminen on tärkeintä. Tuntuu todella mielettömän pahalta, että Suomessa huostaanotetaan n. 16 000 lasta vuosittain. Yhden lapsen laitoshoito maksaa n. 100 000 euroa vuodessa. Jokaisen lapsen huostaanotto koskettaa vanhempia, sisaruksia, isovanhempia, sukulaisia, ystäviä, koulukavereita, tuttavia, sosiaalityöntekijöitä, ohjaajia... Arviolta huostaanotto koskettaa yli sataatuhatta ihmistä Suomessa vuosittain.
Voiko todella olla noin paljon lapsia, joista vanhemmat tai läheiset eivät syystä tai toisesta huolehdi? Pystyvätkö sosiaalityöntekijät kartoittamaan mahdolliset läheiset, jotka haluavat huolehtia lapsesta? Laitoksessa ei kukaan jaksa olla, ei lapsi sen enempää kuin vanhuskaan. Kukaan ei tahallaan hakeudu elämässään kriiseihin, vaan niihin joudutaan usein ilman omaa syytä. Tällaisissa tilanteissa lasta ei saa rangaista laitokseen sijoittamisella, vaan häntä ja hänen läheisiään pitää tukea mahdollisimman tehokkaasti. Lasten huostaanottojen lisääntymisen syy saattaa olla se, että lastensuojelun keinot auttaa eivät enää vastaa nykyajan vaatimuksia vaan vaativat uudistuksia.
Ei unohdeta lapsia eikä jätetä heitä yksin, vaan välitetään heistä!
Kunnat ovat sijoittaneet kotien ulkopuolelle yli 16 000 lasta. Näin on, mutta ei sentään onneksi ihan vuosittain. Luku on joka tapauksessa suuri. Jokainen huostaanotto on mielestäni lastensuojelutyön sosiaalityöntekijöiden epäonnistuminen työssään perheen tukemisessa ja perheen tilanteen selvittämisessä. Huostaanottojen lisääntyminen todellakin saattaa kertoa siitä, että ennaltaehkäisevään työhön perheiden kanssa ei löydy ajanmukaisia, toimivia keinoja eikä tarpeeksi laajaa asiantuntemusta monimutkaisissa tilanteissa.
Todellakin. Ennaltaehkäisevään työhön ei uhrata tarpeeksi. Täällä keskustelussa on tullut monenlaista ilmi, esimerkiksi voisimme muuttaa lastenkodit ja laitokset koko perheen monitoimikeskukseksi. Kukahan ryhtyisi tuumasta toimeen?
Vai onko asia niin, että kaikki lastensuojelun työntekijöiden aika meneekin huostaanottoihin ja niiden asioiden selvittämiseen? Aikaa ei enää jääkään varsinaiseen lastensuojelutyöhön eli ennakoivaan työhön. Käsittääkseni juuri tämä ennakoiva työ on sitä työtä, mitä varten lastensuojelu oikeasti on tarkoitettu ja mistä lapselle ja perheelle oikeasti on apua. Vai onko siitä apua? Jos ei olekaan, niin sitten tehdään huostaanotto. Näinkö se menee?
Pienenä toivoin että joku tulisi ja hakisi minut pois.
Nyt sitten siitä kylmyydestä maksan kallista hintaa. En tunne suvustani ketään, (vaikeneminen,kyräily,piittaamattomuus, perintösodat aiemmissa polvissa)...sukuun ei kuulu ketään, kukaan ei kysele kuulumisiani. Kyllä aikuisen pitää pitää yhteyttä sukulaislapsiin, ei lapsi osaa.
Olisi edes se viranomainen joka olisi ottanut yhteyttä elämäni kohokohdissa kun kukaan muu ei piitannut.
Voi Selena parka, kaltaisiasi on varmaan paljon - vieläkin. Toivotaan että lait muuttuvat ja sukulaiset uskaltautuisivat lähteä tukemaan perheitä, joissa lapset voivat huonosti. Nykyäänkin kun se on niin, etteivät sukulaiset voi lain puitteissa paljon asioihin puuttua.
Vastuu lapsesta on kaikilla lapsen lähellä olevilla aikuisilla olivat he sitten vanhempia, läheisiä, sukulaisia, tuttavia, viranomaisia... Vastuun ottaminen ja kantaminen ei aina ole helppoa, mutta on aikuisten velvollisuus huolehtia lapsesta. Viranomaisten tuki on tilapäistä, mutta jos se jatkuu pidempään on heidän tehtävänsä huolehtia, että lapsen yhteydet läheisiin säilyvät. Kuten mainitsit, lapsi ei itse osaa. Mielestäni ihan pienellä välittämisellä olisit välttynyt surulliselta kuulostavalta kohtaloltasi.
Huostaanotto on aina lapselle ja nuorelle väkivaltainen vapaudenriisto, varsinkin ns. "laittomat huostaanotot" tai "hoidolliset huostaanotot". Lastensuojelujärjestelmä on joutunut umpikujaan toimimattomuuden takia. Sosiaalityöntekijä pitäisi olla lapsen edunvalvoja, mutta näin ei käy. Huostaanottotapauksissa olosuhdekartoituksia tekevät sosiaalityötekijät eivät ota lähisukulaisia vakavasti varteenotettavana sijaishuoltajana. Suositaan lähes aina laitos- tai ammattiperhesijoituksia sukulaissijoituksien sijaan. Tästä asiasta on omakohtaisia kokemuksia. Lapsen paikka on lämmin ja rakastava koti. Mitkään keinotekoiset ratkaisut, kuten laitos tai ammattiperhekoti ei koskaan voi edistää lapsen emotionaalista ja hyvää kasvua.
Mitä, mitä ? "Hoidolliset huostaanotot", mitä ne ovat? Ei kai huostaanoton syynä voi olla se, että saadakseen tiettyä hoitoa lapsi pitää huostaanottaa?
Sosiaalityöntekijä katsoo, että hoitovastuu on hoitopaikassa, ja hoitopaikka katsoo että vastuu lapsen asioista on sosiaalityöntekijällä. Vanhemmat puoleastaan ihmettelevät omaa osuuttaan. Lopputuloksena saattaa olla aikamoinen sekasotku...
Lapsen etu unohtuu. Olen samaa mieltä, että lapsen paikka on kotona ja tukitoimet tarvittaessa on saatava ajanmukaisiksi ja tarpeeksi asiantunteviksi lapsen ja perheen tarpeita vastaaviksi. Tavoitteena hyvinvointiyhteiskunnassamme pitää olla nolla huostaanottoa.
Ihmettelen minne kulkeutuvat huostaanotettujen lasten elatusmaksut ja lapsilisät? Olen kuullut että ne eivät välttämättä kulkeudu siihen hoitopaikkaan mihin lapsi on sijoitettu. Miksi? Joten kysymys kuuluu, menevätkö lapsille kuuluvat rahat valtion pohjattomaan kassaan, jos ne eivät kerran kulkeudu sinne mihin lapsi on sijoitettu, ja miksi lapset eivät niitä saa itselleen?!
Näkisipä joskus sen nolla huostaanottoa... Olemme menneet tässä asiassa jo liian pitkälle. Löytisipä se rohkea kansanedustaja tai kansanedustajat jotka lähtisivät viemään tätä asiaa eteenpäin. Lasten huostaanotot ovat yhteiskunnalle niin kalliita toimenpiteitä, että luulisi jonkun ymmärtävän avohoidon tärkeyden jo säästämistäkin ajatellen!
Nolla huostaanottoaikaa odotellessa...
Olisipa se joskus totta! Ketään lasta ei tarvitsisi riistää kotoaan. Lähipiiri tukisi perhettä ja lapset saisivat kokea että heistä välitetään. Nyt isovanhemmatkaan eivät lain mukaan saa olla lapsen elämässä, nimenomaan näissä huostaanottotilanteissa, ja ennenhän sukupolvet elivät yhdessä ja lapsia katsoi perään se kuka ehti. Lapsille olisi niin tärkeää sukupolvien yhteys, tietenkin!
Maalaisjärki on kadonnut kaupungistumisen myötä...
Olen kuullut joidenkin lasten sanovan etteivät he halua koskaan hankkia omia lapsia - ja ihmenkkös tuo...
Ihan maalaisjärjellä ajateltuna isovanhemmat usein ovat tukemassa perhettä, jos perheellä on vaikeuksia. Mielestäni on väärin, jos isovanhemmat syrjäytetään. Sama koskee lapsen muita läheisiä.
Mitä hyötyä ja kenelle on lapsen eristämisestä?
Lapsen etujen puolesta "taisteleminen" liikuttaa jokaisessa meissä niitä syvimpiä tunteita. Kukaan ei halua lapselle pahaa. Kuitenkin yli 16 000 huostaanotettua lasta tarkoittaa yhtä monta erilaista tarinaa lapsesta ja huostaanotosta. Mielestäni se on myös yhtä monta tarinaa liikaa meidän hyvinvointivaltiossamme. Nolla huostaanottoa on paras päämäärä ja tavoite, jonka voimme lapselle luvata.
Valitettavasti Espoo on yksi kaikkein synkimmistä paikkakunnista lastensuojelun saralla. Tätä sairasta menoa "sain" seurata jo teini-ikäisenä kun katsoin YLE:stä "Tapaus Niko" dokumenttia. Jatkoa on seurannut aivan vime kuukausiin saakka.
Keskusteluketjun kommentteihin on helppo yhtyä. Ainoa mitä lisäisin on se että kun olette käyttäneet kotimaiset(hyvä-veli käytännön korruptoimat) oikeusasteet läpi, on aika viedä lastanne koskevat asiat EIT:n käsiteltäväksi. Vasta siellä voitte saada todellisen muutoksen mahdollisiin rikoksiin. Espoossa näitä perheitä on runsaasti - Valitettavasti. On otettu lapsia huostaan perheistä joissa ei ole alkoholismia, mielenterveysongelmia tai vaikkapa perheväkivaltaa. Usein on ollut kyse marginaali-ongelmista, jotka OLISI voitu hoitaa ennaltaehkäisevällä vaikkapa järjestämällä kotiapua. Huostaanotto päätöksissä on usein kyse myös vallankäytöstä ja halusta kontrolloida- sairasta mutta totta.
Lopuksi on pakko todeta että EIVÄT kaikki huostaanotot ole tarpeettomia. Itseasiassa suurin osa on täysin aiheellisia. Kun perheessä on holtitonta päihteiden käyttöä tai mielenterveys pettää siinä määrin että vanhemmat eivät pysty hoitamaan lapsen perustarpeita kohdalleen, on lastensuojelun hyvä toimia. On kuitenkin muistettava että yksikin huolimattomasti valmisteltu huostaanotto on karmea rikos ihmisyyttä vastaan. Ne jäljet eivät lähde lapsesta eivätkä perheestä koskaan pois. Luottamus viranomaisiin katoaa ikuisesti.
Muistan hyvin Nikon tapauksen. Sitä ei voi unohtaa. Todella käsittämätöntä toimintaa.
Olen samaa mieltä kanssasi huostaanotoista. Mietin myös, miten lapsi voi ikinä käsittää huostaanottonsa ja kohtelunsa, jos huostaanotto on tehty kyseenalaisin perustein asiaa riittävästi selvittämättä. Tämänkaltaisten huostaanottojen seuraukset saattavat olla tuhoisia vanhempien ja lapsen suhteelle. Lapsi varmaankin syyttää asiasta itseään ja miettii, mitä pahaa hän tai vanhemmat ovat tehneet.
Lapsen mielipide on huostaanoton suhteen hyvin tärkeätä selvittää etukäteen eli miten lapsi näkee ja kokee tilanteen sekä mitä apua hän tarvitsee. Myös vanhempia täytyy kuunnella ja auttaa.
Lapsen etua ajettaessa lapsen mielipiteitä, tunteita, kokemuksia ja toiveita pitää kuunnella ja kunnioittaa. Jos lapsi syystä tai toisesta päätyy sijaishuollon piiriin, niin hänen saamalleen hoidon tasolle on yleiseurooppalaiset standardit "Quality4Children Standardit lasten sijaishuollolle Euroopassa".
Olen samaa mieltä: Uudistuksia lastensuojeluun tarvitaan ja nopeasti. Nollalinja on tavoite, josta suomalaisena olisin ylpeä.
oli nuorempi tai vanhempi kaupungin sosiaalihostaaja ajaa kaupungin etua vaikka maksaakin; se tukee kovasti kaupungin sidosryhmien ja palveluntarjoajien kanssa tehtyjen sopimusten kautta. Katetta voi tehdä ja kassavirtaa syntyy, mutta ns. Asiakas kärsii jaa kiroilee .
Siis, apua! Voiko sosiaalitoimessa ja lastensuojelussa olla kyse kylmästi vain kassavirroista ja katteesta... Jos näin on, niin en yhtään enää ihmettele miksi kukaan ei kuuntele lasta ja hänen läheisiään. Tämähän käytännössä tarkoittaa käsittääkseni sitä, että jos asiakkaalla on huomauttamista saamastaan palvelusta vaikka sijaishuollon kohteessa, niin on aivan turha kertoa siitä sosiaalityöntekijälle. Kaupunki on ostanut palvelun kalliilla rahalla. Huomauttaessaan palvelusta asiakas tulee tietämättään arvostelleeksi myös kaupungin päätöstä palvelujen hankkijana.
Hyvä nimimerkki Megan. Taidatte osua asian ytimeen. Mitä tälle asialle pitäisi tehdä? Kassavirta pienenee jos lapsia aletetaan sijoittamaan sijaisperheisiin, laitoshuollon sijaan. Miksi sijaisperheitä - ainakin Helsingin kaupunki hakee lehti-ilmoituksilla? Mutta en oikein ymmärrä mistä tässä on lopulta kysymys? Sehän olisi edullisempaa ja inhimillisesti järkevämpää hoitaa lapsi sijaisperheessä, tai antaa tuki suoraan kotiin. Mutta lastenkodit kaatuvat ja jäävät tyhjilleen jos alamme toimimaan lapsen edun mukaisesti, sijoittamalla heitä sijaisperheisiin tai tukemalla näitä perheitä...Onko lastensuojelun virat pidettävä voimassa ja sen vuoksi myös pidetävä lastenkodit toiminnassa? Tietty määrä lapsia on "pakko" sijoittaa myös lastenkoteihin, joihin on annettu korvamerkittyä rahaa. Onko asia näin? Tässä menee tavallisen ihmisen pää pyörälle, ihmisen joka on huolissaan näistä lapsista joista ei kukaan viranomanen lopulta tunnu välittävän....
Missä rakkaus ja lämpö asuu?
Missä käsi toista koskettaa?
Missä syli toisensa kohtaa.
Missä lapsia rakastetaan...
Tämä keskustelu on tärkeä käydä julkisuudessa, joska jokainen suomalainen maksaa verorahoillaan kalliin hinnan lasten kärsimyksistä. Lastensuojelulaitosten toimintaperiaate on saada lapsia "hoitoon" kalliilla hinnalla ilman mitään tulosvastuuta. Vastoin kansainvälisiä suosituksia Suomessa suositaan laitoshoitoa perhesijoitusten sijaan. Lapsen etua ei valvo kukaan, ei sosiaaliviranomainen, ei hoitolaitos, ja tämä on karu totuus. Lapsi jää laitoksessa täysin yksin, koska vanhemmilta ja omaisilta riistetään päätäntävalta. Ainoa keino on taistella oikeudessa ja se on pitkä, kallis ja kivinen tie.
Lastensuojelussa on saatava muutos, koska tämä nykyinen meno ei voi jatkua!
Näyttää tosiaan siltä, että lapsi ja lapsen etu on unohtunut jonnekin...ties minne. Mielestäni jokaisella lapsella pitäisi ristiriitaisessa tilanteessa olla oma hänen ja vain hänen asiaansa puolueettomasti ajava henkilö. Miten voidaan olla tilanteessa, että joku taho yksipuolisesti päättää niin vaikeasta ja moniselitteisestä asiasta kuin lapsen edusta ja jättää sen toteutumisen valvomatta. Oikeudenkäynnitkin voitaisiin helposti välttää lapsen oman puolueettoman asiantuntijan avulla.
Niin... Autettavia olisi niin paljon, niin paljon ....Maalaisjäjen käyttö on kokonaan kiellettyä, kaiken pitää toimia säädösten mukaan, joita kaikkia ei kuitenkaan noudateta, mutta joistain asioista taas pidetään niin kovasti kiinni!
Tässä huostaanotto keskustelussa kun eivät lapset voi valittaa, se on meidän aikuisten tehtävä. Tässä saattaa olla kyseessä jopa ihmisoikeuksien loukkaus. Kuka todellisuudessa ajattelee miltä lapsesta tuntuu kun hän joutuu täysin vieraiden ihmisten hoiviin, muutoinkin sekavista kotiloista! On totta että joskus lapsen on hyvä olla perheestä pois jokin aikaa perhetilanteen selvittämiseksi, mutta silloin olisi lapsen lähipiiri kartoitettava ja pyrittävä etsimään lapselle tutumpi hoitaja! Laitoshoito kostautuu lapsille myöhemmällä iällä, niinkuin täällä Selina koskettavasti kirjoittaa. Monet eivät halua muistella ikäviä laitoksessa olo aikoja, joten Selinakin tässä avasi ikäviä muistoja lapsuudestaan. Mutta jospa jonkun viranonmaisen silmät avautuisivat... Jospa seuraavassa huostaanotossa muistettaisiin kartoittaa ensin lapsen lähipiirissä olevat ihmiset, ennenkuin päädytään lapselle henkisesti hyvin rankkaan laitoshoitoon, joka jättää lapseen synkät muistot pitkäksi aikaa...
Olen samaa mieltä siitä, että perheessä kuin perheessä saattaa olla tilapäisesti vaikeuksia, joihin tarvitaan apua. Perheen täytyy tällaisissa tilanteissa saada tarvitsemaansa asiantuntevaa apu ilman lapsen huostaanoton pelkoa.
Kaiken takana on säästöt. Lapsiperheiltä vietiin kodinhoitoapu ja kodinhoidontuki on liian pieni, jolloin vahemmille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin viedä lapsi hoitoon. Pienten lasten vanhemmat elävät aikamoisessa taloudellisessa ahdingossa. Kaikki eivät tässä oravanpyörässä jaksa, vaan uupuvat ja tähän tuntuu olevan aikoa ratkaisu - lapsen ottaminen pois perheestä - huostaanotto. Eli taaksepäin pitäisi mennä. Perheet tarvisevat tukea.
"Siinä toivossa" että Suomessa nyt alettaisiin totetuttaa lakeja niinkuin lakisäätäjä on tarkoittanut ,voisi kysyä:
Miksi Suomessa on lähdetty siitä, että lasta ei tule sijoittaa sukulaisten hoitoon vaikka näin on traditionaalisesti aina ennen tehty?Esim. isovanhemmat ovat hoitaneet lapsenlapsiaan erinomaisin tuloksin. Lapsen sijoittaminen laitoksiin ennenkuin selvitykset perheen tilanteesta on tehty, on kiireellisen sijoituksen kautta tehty useasti ja laittomasti. Onko kysymys siitä, että sosiaalityöntekijällä on vaikeaa luopua kontrollista, koska heillä on tarve tuntea hallitsevansa asiakastilanteen selvittelyä.
Onko helpompaa luottaa siihen, että on olemassa vain yksi totuus ja että viranomaiset kyllä tietävät, mikä on lapsen etu?
Ikäviä huostaanototarinoita on liiankin paljon, mutta nyt on aika muuttaa asioita. Emme voi antaa nykymenon jatkua. Vääryydet ja laittomuudet täytyy tulla julki ja saada viranomaiset ymmärtämään, että lakipykälien säätäjien vastuulla on nopeasti reagoida asioihin, jotka ovat osoittautuneet epäonnistuneeksi. Nyt sosiaaliviranomaiset ja hallinto-oikeudet katsovat kylmästi niitä lakipykäliä ja niiden tulkinta on täysin heidän oikeus. Yksityisen ihmisen oikeudet kumotaan totaalisesti. Viranomaiset tulkitsevat lapsen edun miten tahansa ilman mitään inhimillisyyttä. Lapsen etu ei olekaan sitä mitä sen pitäisi olla vaan se on sitä mitä viranomaiset katsovat olevan lapsen etu. Maalaisjärki on todella hukassa!
Yksi viestin kirjoittaja ihmettelee mitä on "hoidolliset huostaanotot". Lasten ja nuorten psykiatrinen kuntoutus kuuluu julkisen terveydenhoidon piiriin. Terveydenhuollon säästötavoitteet ovat karsineet lasten ja nuorten (alle 16v.) psykiatrinen kuntoutus. Vastuu on nyt siirtynyt sosiaalitoimelle. Psykiatrista hoitoa tarjoavat laitokset tekevät ostosopimuksia kunnan sosiaaliviranomaisten kanssa. Lapsi joka tarvitsee hoitoa pitää olla lastensuojelun piirissä, ja usein laitokset vaativat lapsen huostanottoa. Hoitolaitos työskentelee sosiaalitoimen alaisuudessa. Nämä "hoidolliset huostaanotot" ovat ainoastaan tekninen ratkaisu mutta lastensuojelulain vastaisia.
Saadakseen siis kunnan tarjoamia tämänkaltaisia palveluja lapsi pitää ottaa huostaan. Käsittämätöntä! Onko ratkaisu huomattavasti edullisempi vaihtoehto? Vai onko tässä kyse aiemmin tässä keskustelussa mainituista kassavirroista ja katteesta? Miten tämänkaltaisessa toiminnassa voi toteutua lapsen etu? Olisi mielenkiintoista tietää miten asiantuntevaa hoitoa lapsi näissä laitoksissa saa.
Psykiatrisen sairaanhoidon vaihtoehtona käytetään siis lastenkotisijoitusta. Onko se yleinen käytäntö lastensuojelussa? Toivottavasti ei! Ei se ainakaan voi olla laillista toimintaa. Vai onko se vain tullut pikkuhiljaa hyväksyttäväksi toimintamuodoksi lainvastaisuudesta huolimatta... Saako lapsi lastenkodissa asiantuntevia mielenterveyspalveluja? Onko tämä sitä hoitoa, jota hienosti kutsutaan intensiivihoidoksi?
Intensiivihoito on kova sana lasten psykiatisessa hoidossa, eikä siinä hoitomuodossa ole lainkaan hoitajia lapsia hoitamassa. Vain sosiaalipuolen työntekijöitä. Onko tämä oikein, lapset jäävät intensiivihoidossa ilman asiantuntevaa somaattisen puolen hoitoa.
Mielenterveyden häriöt ovat niin vaikeasti tulkittavia asioita, varsinkin jos asianomainen ei niitä tunnista itsessään. Tulee mieleen onko koko yhteiskuntamme sairastumassa jonkinlaiseen psykoosiin, josta lapset kärsivät ensin?
Niin, ja mitä eväitä elämää varten saa lastenkotilapsi?
Kun näkee tarpeeksi läheltä toisten ihmisten vaikeuksia, köyhyyttä, hylkäämistä ja uupumusta olisi tärkeää, että ammatttiauttajat osaisivat kohdata asiakkaansa ensijaisesti ihmisenä. Ammattiauttajat kokevat usein olevansa kaikkivoipaisia maailmanpelastajia. Usein kohtaa etäisiä, kylmiä, byrokraattisia, tärkeileviä ja kiireisiä ammattiauttajia. Onko ammattiauttajalla aikaa kuunnella ja syventyä asiakkaansa ongelmiin riittävästi?
Voiko tämä olla totta? Ja vielä tämän päivän suomessa. Mitä lasten "suojelu" oikein mahtaa tarkoittaa. Tämänhän tuntuu aivan joltakin muulta.
Tyttäreni on hoidollisesti huostaanotettu, koska oli melkein vuoden ensin psykiatrisella nuorten osastolla sairaalassa ja lääkäri katsoi, että tyttäreni tarvitsee 24/7 tukea ja apua, niin hänet sijoitettiin nuorisokotiin. Minulle tuli todella suurena järkytyksenä, että minun piti antaa tyttäreni huostaanotettavaksi, muuten ei hoitoa tippunut.
Nyt tyttäreni asuu nuorisokodissa, jossa kenellekään ei ole psykiatrisen alan koulutusta, vaan tytär saa satunnaisesti "toimintaterapiaa" terapeutin kanssa, joka ollaan nyt kanssa pois ottamassa, koska asia ei edisty mihinkään. Tyttärelläni on vahvat antipsykoottiset lääkkeet ja tarvitsee valvontaa. Minusta tuo nuorisokoti on vaan säilytyspaikka tyttärelleni, koska hän ei tosiaan saa todellista psykiatrista apua. Koko toiminnassa on paha rahastuksen maku, koska minulta sairaseläkkeellä olevalta yksinhuoltajalta vietiin 660 € tukia/ kk. Nyt minulle maksetaan 4,60 € ruokarahaa/vrk, kun tyttäreni on kotona. Näistä pitäisi vielä maksaa hänen kännykkäkulut!! Nuorisokodin omistajat vaan ostelevat vähän väliä uusia autoja ja käyvät etelässä säännöllisesti, elävät todella prameasti!! Lapset saavat onnetonta vaaterahaa millä sitten pitäisi vaatteita muka saada. Todella epäoikeudenmukaista!! Mutta kukaan ei näihin puutu.
Hyvä Bobby!
Olemme jo yli vuoden tällä keskustelupalstalla keskustelleet mm. hoidollisista huostaanotoista ja lastensuojelubusineksestä . 19.6.2012 klo 13-15.00 on Eduskuntalon portailla mielenilmaisu johon on ilmoittautunut yli 220 ihmistä. Nyt on tilaisuus paikan päällä keskustella näistä vaikeista asioista.
Mielenilmaisulla pyrimme kiinnittämään perheiden huomiota etenkin lastensuojelulain menettelysäädösten noudattamisen tärkeydestä. Asiasta käydään myös vuoropuhelua Espoon terveys-ja sosiaalilautakunnan kanssa.
Hoidolliset huostaanotot ovat laittomia ja siihen on kuuleman mukaan tulossa jotain lainmuutoksia. Laitokset käyttävät (sosiaalihuoltolain vastaisesti) tätä mahdollisuutta tarjota "lumehoitoa" ilman mitään takeita tai hoitotuloksia.
Nämä laitokset (esim. HDL) ovat liiketoimintaperiaatteella toimivia laitoksia ja saavat periä korkeita hoitomaksuja n. 20.000€/kk ilman mitään valvontaa tai takeita hoidon tehokkuudesta. Laskun maksavat vanhemmat, kunnat n. 50%, valtio ?, Ray?. Laitoshoito on kaikista kallein ja huonoin ratkaisu, mutta silti sosiaaliviranomaiset sijoittavat lapsia vastentahtoisesti pitkiäaikaishoitoon. Asiantuntemus näissä laitoksissa on kyseenalainen ja arviointiin perustuvaa toimintaa, jossa toteutuisi lapsen oikeudet, ei valvo kukaan.
Mitä? Peritäänkö vanhemmilta vielä maksuakin siitä, että heidän lapsensa on huostaanotettu? Mielestäni vanhemmille pitäisi siinä tapauksessa kustantaa matkat lapsensa tapaamisiin. Rahallinen tuki lapsen vieraillessa kotona olisi myös perusteltua.
Ainakin oikeudenkäyntikustannukset pitää maksaa vanhemmille, jos hallinto-oikeudessa todetaan huostaanotto perusteettomaksi...
Kunnan sosiaalitoimi perii lapsen vanhemmilta hoitomaksun maksukyvyn mukaan sekä kaikki lapsilisät ja lapsen saama muu etu esim. perhe-eläke. Matkakustannuksia ei korvata, lapsen kotiloman aikana maksetaan ruokaraha 7€/pv minkä laitos maksaa vanhemmille mutta ei muille esim. silloin kun lapsi vierailee sukulaisten luona. Vanhemmille maksettu ruokaraha on mitätön korvaus kun vertailee sitä summaa, mitä laitos perii lapsen hoidosta, joka voi olla jopa 700€/vrk. Laitoshoiton suurin kustannus maksamme me, veronmaksajat!
On kyse isoista rahoista... Nämä rahat pitää mielestäni käyttää paljon tehokkaamin lasten ja nuorten hyväksi ennakoivassa työssä. En voi käsittää, miten ennakoiva työ voi epäonnistua niin pahoin tai olla niin tuleksetonta, että joudutaan turvautumaan kalliiseen huostaanottoon.
Kustannuksiin täytyy mielestäni laskea myös vanhempien ja läheisten sairauslomat tilanteen ahdistavuuden takia.
Vanhemmat ja läheiset haluavat varmasti ostaa lapselle vaatteita, leluja yms. tavaroita. Saavatko vanhemmat näistä kustannuksista korvauksia?
Minulle maksetaan 4,60 €/vrk ruokarahaa, kun hoidollisesti huostaanotettu tyttäreni tulee kotiin. Tukia minulta vietiin aikoinaan 660 €/kk. Tyttöni on sijoitettu nuorisokotiin, missä ei ole minkäänlaista psykiatrista osaamista, vaikka tyttäreni on sairastunut vaikeaan masennukseen ja on välillä psykoottinen. Käytänössä tyttö on vain säilössä laitoksessa, missä häntä voidaan vahtia 24/7, koska tarvitsee paljon tukea ja valvontaa. Tätä ennen hän oli vuoden psykiatrisessa sairaalassa hoidossa. Nyt hoitona on vain kasa lääkkeitä päivittäin, muuta apua ei ole.
Kai sulta on viety ne tuet pois, jolla on lapsen eläminen pitänyt kustantaa, jos lapsi ei ole enää hoidossasi. Luuletko, että sulle maksettaisi lapsen elatus ja et edes elättäisi lasta?
Viime kuussa lapseni oli hoidossani 18 pvää ja pitäisi tulla sitten sillä 4,60 € pvssä toimeen?? Samaan aikaan laitokselle maksetaan satoja euroja pvssä hoitomaksuja, vaikka lapsi ei ole edes siellä?? Ja tämäkö on sinusta reilua?? Yritäpä kuule 700 € sairaseläkkeellä tulla toimeen ja siinä samassa kustantaa murrosikäisen tytön erikoisruokavalio!! Tottakai haluan pitää tyttöäni itselläni, mutta kyllä sieppaa, että laitoksen omistajat itse elelevät herroiksi sairaan tyttäreni kustannuksella!!! Mitään järkevää hoitoa hän ei saa, vaikka sitä tarvitsisikin.
Ja huom!! Lapsi tarvitsee paljon muutakin kuin vaan ruokaa. Tuo 4,60 € on todella naurettava korvaus ruuasta muutenkin. Tänä päiväntä tuolla ei paljoa saa. Tytön kännykkälaskut tulee mun hoidettavaksi, sekä tarvitsee mm. vapaa-aikaan rahaa. Itse järjestän hänen synttärit, konfirmaatiot ym.. niihin uppoaa kuules rahaa, näitä ei laitos hoida ollenkaan!!!
Nimimerkille Laskukone avuksi, vielä sellaista, että laskin, että 660 € jaetaan kuukauden päivillä (30) tulee pvrahaksi 22 €. Eli minulle kuuluisi siltä osin, kun tyttäreni asuu kotona tuo 22 €/vrk. Se on jo paljon enemmän kuin onneton 4,60 €/vrk ruokarahaa!
Sairailla nuorilla rahastetaan ja sitten vielä kehdataan täällä palstalla piruilla, että mulle ei kuuluisi rahaa lapseni elatuksesta. Muutenkin saa venyttää senttiä pienellä päivärahalla. Jos, et tiedä asioiden todellista laitaa, niin nimim. laskukone avuksi, jätä omat typerät kommenttisi omaan tietoosi. Olen tosiaan käyttänyt laskukonetta elämäni aikana paljon, jos tuo nyt oli minulle viittausta, olen nimittäin eläkkeellä oleva kirjanpitäjä.
Kyllä nyt kaikkien järki pitäisi sanoa, että 4,60 € ei ole mikään laillinen ruokaraha, se on pelkkä vitsi!! Haluan, tosiaan nähdä sellaisen ihmisen, joka elättää tuolla summalla erikoisruokavaliota noudattavaa murrosikäistään. Minusta olisi reilu peli, että minulle korvattaisiin niistä päivistä, kun tyttöni on kotihoidossa se 22 €/vrk. Kesällä tyttöni saattaa olla kaksikin viikkoa hoidossani yhteen menoon.
Mutta köyhiä viedään kuin pässiä narussa ja odotetaan, että kaikki niellään vaan hiljaa puuttumatta epäkohtiin! Itseasiassa minulle kerrottiin vasta reilun vuoden jälkeen mikä tyttöni ruokaraha on. Sitä ennen sain satunnaisia parinkympin suuruisia korvauksia tililleni. Nyt, kun tosiaan on raha tiukilla, koska olen jotunut sairauseläkkeelle aloin ottamaan asioista selvää, koska yksinkertaisesti tuollaisilla roposilla ei tule toimeen!
Ensin väkisin huostaanotetaan psyykkisesti sairastunut tyttöni ja nyt sitten vielä pitää itsekin elää täydessä köyhyydessä, koska jotkut harrastavat rahastusta sairailla nuorilla!
Tuollaiset pitäisi kieltää lailla!!!!
Bobby, neuvoisin sinua ottamaan omaishoitajat ja läheiset ry:hyn yhteyttä heillä on lakimies joka voisi sinua auttaa, voit tietenkin liittyä ko. liittoon 18€ vuodessa.
Sieltä saisit tietoa ja apua tilanteeseesi. Yksin ei pärjää on saatava tukea ja apua sieltä missä kuunnellaan, neuvotaan ja annetaan tietoa!
Älä jää yksin!
Kiitos Xantippa tiedosta. Tälläisiä kommentteja luen mielummin kuin asiasta tietämättömien typeriä letkautuksia. Kyllä tälläisessä tilanteessa on omakin mielenterveys kovilla ja psyykkisesti sairaiden lasten vanhemmat tosiaan ovat ihan vailla tukea. Sitten viedään viimeisetkin tuet ja pennoset, se ei ainakaan paranna tilannetta yhtään.
Tietääköhän kukaan mistä voisi saada tarkempaa tietoa esim. miten ruokaraha määräytyy, koska sitä tietoa en ole mistään löytänyt. Ja voiko esim. saada mitään muuta tukea, kun lapsi on luonasi lomilla. Mielellään sitä veisi lastaan huvipuistoihin ym. mutta näillä tuloilla se on ihan mahdotonta.
Lastensuojelusta en ole mitään tietoa saanut ja tällä hetkellä meillä ei ole edes mitään omaa työntekijää, koska edellinen otti ritolat. Tuntuu tosiaan, että paljon on mätää lastensuojelun puolella.
Itse olen ainakin olettanut, että kaikesta tehtäisiin tarkat laskelmat ja tiedot, jotta voisi mm. tarkistaa, että saa oikein maksettuna ruokarahat. Minulla ne vaan epämääräisesti tippuu joskus tilille ja siitä ei selviä miltä ajanjaksolta rahat on maksettu. Luulisi, että niistä pitäisi olla laskelmat tms. kirjanpito.
Bobby, Yksi neuvoni olisi, että ottaisit paikkakuntasi sosiaali ja terveyslautakunnan puheenjohtajaan tai varapuheenjohtajaan yhteyttä ja kertoisit huolesi, kun nyt on vaalit tulossa ovat "höveliä" kuuntelemaan ja pyydä apua.
Tämä asioiden hoitaminen kuuluu heidän työhönsä johon me äänestäjät olemme heidät valinneet!
Sitä paitsi 2000 luvun alussa astui laki voimaan, jossa sosiaalityöntekijä on velvollinen kertomaan asiakkaalleen kaikki edut ja toimenpiteet jotka auttavat apua tarvitsevaa kuntalaista. Tosin sisiaalityöntekijät rikkovat tätä lakia joka päivä, mutta täytyy olla, vaan sitkeä ja taistella omista ja läheisensä eduista.
Ota rohkeasti yhteyttä kuntasi valtuutettuihin ja kerro heille asiasi ja pyydä, että auttavat tilanteessasi, hoitavat asiat ja ohjaavat sinut oikeaan "osoitteeseen" se nimittäin on aina tärkeää, että kuntalainen löytää oikean osoitteen mihin valittaa. Älä tyydy mihin tahansa vaan vaadi. Lakimies auttaa ihmeen paljon ja aina luullaan lakimiehien vievän "suuret " rahat, mutta enemmän minä hammaslääkärille olen maksanut, kuin lakimiehelleni ja asiat tulivat hoidettua korkeinta hallinto-oikeutta myöden, vaikka kysessä ei tapauksessani ollutkaan ala-ikäinen lapsi, vaan onnettomuudessa vammautunut aikuinen poikani! Voimia se vaatii, mutta kannattaa taistella, kuin tiikeri lapsistaan. Hae vertaistukea kysy sitäkin sosiaalihoitajalta, ehkä löydät paikkakunnaltasi jonkun joka tukee sinua ja on mukana. Voimia, Taistellaan!!
Silloin kun lapsi/nuori on huostaanotettu, lastensuojelu ei maksa mitään suoraan asiakkaalle, päinvastoin, heillä on vielä jopa oikeus periä hoitokulut asiakkaalta mikäli asiakkaalla on maksukykyä. Nyt on sinun otettava selvää laitokselta miksi heidän maksama ruokaraha on niin alhainen. Hels. Diakonissalaitos maksaa 7 € ruokarahaa/pv. silloin kun lapsi/nuori on kotihoidossa. Eihän sekään ole mikään kohtuullinen summa, mutta 4,60 € on liian vähän. Laitos kuuluisi maksaa kaikki kulut , mutteivät he sitä tee. Heillä on samanlainen "säästöbudjetti", jotta jäisi mahdollisimman paljon rahaa laitostoiminnan "kehittämiseksi" kuten he sitä voittoa perustelevat.
Mitä on teidän asiakassuunnitelmassa sovittu? Mitkä ovat ne tavoittet johon tulisi pyrkiä? Tietoa on todella vaikeata saada, mutta kannattaa pyytää kaikki kirjaukset vedoten henkilötietolakiin. Kaikki kirjaukset ja asiakirjat pitää olla asiakkaan käytettävissä. Tästä kannattaa pitää kiinni, joska kokemuksen mukaan virheellisiä tietoja pyörii kaikissa rekistereissä asiakkaan tietämättä.
Sain asiakassuunitelman vasta kun siitä oli ollut hälinää tv:ssä ja tyttöni oli jo vuoden päivät ollut hoidollisesti huostaanotettu. Tavoitteina on kirjattu vain, että saataisiin nuori puhumaan ja käymään koulua. Psykiatrisesta hoidosta ei ole mitään puhetta, vaikka sitä hän etupäässä tarvitsisi.
Minulle ei ole kerrottu mitään mitä apuja voisin saada. Kun kysyin sosiaalihoitajaltamme ruokarahan suuruutta, niin hän ei sitä kuulemma tiennyt. Sain vihdoin tiedon suoraan laitoksen omistajalta. Vastausta odottelin 6 kuukautta.
Tekisi mieli ottaa entisen sairaalan lääkäriin yhteyttä ja kertoa, että tyttö ei saa luvattua psykiatrista apua laisinkaan, mutta voiko lääkäri tässä vaiheessa enää vaikuttaa tilanteeseen?
Bobby, jos sinulla on tämän lääkärin antama lausunto tai mitä tahansa dokumentteja lääkäriltä, niin säästä ne ja ota todella yhteyttä kotikuntasi sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajaan, soita, jätä soittopyyntö jos ei soittopyyntö toimi soita uudelleen. Kerro huolesi hänen kuuluu auttaa ja vaikuttaa asioiden parantamiseen.
Muista säästää kaikki kirjeet ja myös kuoret, koska leima kirjekuoressa on tärkeä!
Toki voit asioida jonkun toisenkin valtuutetun kanssa, pääasia, että asiasi lähtevät eteenpäin ja viranomaisten on huolehdittava sinun ja lapsesi oikeuksista sekä lapsesi oikeasta ja asianmukaisesta hoidosta! Hyvää jatkoa ja voimia. Äläkä jää yksin koeta hankkia tukihenkilö joka on tukenasi. Tukihenkilö saa aina olla mukana myöskin kaikissa neuvotteluissa jos niin tahdot. Tukihenkilöitä voi olla useampiakin!
Kiitos paljon Xantippa näistä tiedoista ja tuesta!! Tosiaan asioihin täytyy tulla jokin muutos, koska näin ei voi enää olla. Minulla yksinkertaisesti tulot niin pienet, että en pysty lastani auttamaan haluamallani tavalla enää. Ja ensisijaisesti lapseni tarvitsee psykiatrista apua, mitä hän ei nyt saa laisinkaan!
Hyvä Bobby!
Mikäli olet espoolainen:
neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä sosiaali- terveyslautakunnan puheenjohtajaan Johanna Värmälään. Yhteystiedot: p. 040 7270115, sähköposti: johanna@johannavarmala.fi. Nyt on aika saada päättäjät tietoisia siitä, missä mennään lastensuojelussa. Kuntavaalit on tulossa, joten ottakaa mahdollisimman rohkeasti yhteyttä kunnan valtuutettuihin. Antakaa palautetta!
Espoo sijoittaa huostaanottoihin 33 milj. € vuodessa. Nämä rahat menevät suoraan laitoksiin. Vaatikaa laadukkaita palveluita ja tuloksia, jotta lapset ja nuoret pääsisivät mahdollisimman pian palaamaan takaisin kotiinsa.
Huolestunut Espoolainen, kiitos antamastasi täsmävastauksesta, minäkin mietin onko Espoolainen, mutta todella näihin päättäjiin kannattaa olla yhteydessä, epäoikeudenmukaisuutta ei tarvitse sietää!
Kiitos paljon vastauksista! En kyllä ole espoolainen, mutta pääkaupunginseudun kunnasta kuitenkin. Aion viedä tosiaan asiaa eteenpäin, koska huomaan todellä räikeää rahastuksen makua nuorisokodin taholta. Kuntamme entinen sosiaalihoitaja järjesti tämän hoitopaikan ja se oli vastoin mitä lääkäri olisi halunnut. Meille luvattiin, että hoitolaitoksessa olisi psykiatrista osaamista, mutta se oli valetta. Kotipsykologeja tuntuu olevan sitäkin enemmän. Tyttäreni on vakavasti psyykkisesti sairas, ilmeisesti skitsofrenia diagnoosi on tulossa. Tällä hetkellä diagnooseina masennus ja psykoosi. Hän ei ole reilun vuoden aikana edistynyt lainkaan, vaan on yhä sulkeutunut ja ns. toimintaterapiat ovat ihan huuhaata ja nekin ovat nyt loppumassa. Olen todella avuttomassa tilanteessa, kun en saa tytölleni psykiatrista hoitoa, hänet on vaan pumpattu täyteen lääkkeitä. Jos tytöllä olo menee huonommaksi niin sairaalaan häntä ei laiteta, vaan väkisin pidetään laitoksessa. Tyttö on kyllä itse tottunut hoitohenkilökuntaan ja kaiketi viihtyy laitoksessa, mutta ei itse ymmärrä, että hän ei saa asianmukaista hoitoa. Arvomaailma laitoksessa on myös aivan erilainen mitä olisin odottanut. Nuoret saavat rellestää aika vapaasti ja lahjontaa käytetään paljon keinoina saada lapset ja nuoret tottelemaan. Tyttäreni ei saanut aloittaa haluamaansa harrastusta, vaan hänelle annettiin harrastuksia, jotka eivät laitokselle maksa mitään. Nuoria myös pompotellaan paikasta toiseen, koska yksiköitä on useampia. Viikonloppuisin saattaa päivystää vain yksi työntekijä monen lapsen kanssa ja aina eivät sovittuun aikaan pääse hakemaan tyttöä laitokseen. Paljon muitakin epäkohtia on en niitä kaikkia jaksa tässä luetella. Kaikessa vaan maistuu pahasti rahastuksen maku.
Hyvä Bobby!
Olen kaikissa asioissa sinun kanssasi samaa mieltä. Laitokset pyörivät ainoastaan rahan perässä, koska huostaanotettujen lasten kustannukset katetaan loppupäässä valtion varoilla. Sosiaalityöntekijät eivät piittaa siitä, miten paljon rahaa kuluu hoitokuiluihin tai siitä, miten tehokasta hoitoa laitoksissa annetaan. Heille on vaan tärkeää, että lapsella on hoitopaikka!
Helsingin Diakonissalaitos on tyypillinen esimerkki siitä, että luvatut hoidot jää saamatta. He laskuttavat sijoituskuntaa 250-340 € vuorokaudessa ilman mitään takeita, että lapsen hyvinvointi paranisi, päinvastoin. Tämän tyyppinen laitos, joka mainostaa itseään mahtavilla palveluilla, ovat saaneet vapaasti toimia ilman mitään kontrollia.
Jokainen vanhempi, joka on tyytymätön lastensa saamaan hoitoon, on rohkeasti lähdettävä viemään asiaa eteenpäin. Mikäli sosiaalityöntekijä ei ota asiaa hoidettavaksi, on seuraavaa aste kunnan potilas-ja sosiaaliasiamies. Seuraava aste on Etelä-Suomen aluehallintovirasto, joka valvoo lastensuojelulaitosten toimintaa. Valitusten tekeminen on raskasta ja vie voimavaroja, mutta kannustan sinua hakemaan lapsellesi uutta ja parempaa hoitopaikkaa. Mutta en suosittele ym. laitosta!
Näihin asoihin on saatava muutos!
Kyllä on kyse isoista rahoista... mutta eivät tule lasten eikä perheiden hyväksi. Suomessa on syntynyt lakia halveksiva uusi yksityinen businesslaitostoiminta joka nielee valtavia summia rahaa. Julkisuudessa asiaa ihmetellään mm. sosiaalikulujen valtavana kasvuna ja todellisuudessa vanhusten sekä sairashoidon taso laskee kun rahat eivät riitä. Tulonsiirtona kansalta hankittu raha menee "muualle". Laitokset eivät mielellään kerro edes lasten vanhemmille minkä verran heillä on varattu "vaaterahaa" jotta rahaa ei kuluisi liikaa. Lapset kulkisivat rääsyissä, mikäli vanhemmat eivät itse kustantaisi niitä.
Nyt en ymmärrä. Miksi laitokset vaativat, että lapsi on huostaanotettava? Miksi ne eivät voi vaan tarjota laadukasta psykiatrista kuntoutusta kaikille lapsille, jotka sen kaltaisia palveluja tarvitsevat? Käsittääkseni psykiatriselle kuntoutukselle on kysyntää.
Vastaan edelliseen kommenttiin näin: taas on kyse rahasta. Kun lapsi huostaanotetaan, niin osa kuluista maksaa valtio. Valtiohan on sitoutunut maksamman huostaanottokulut, sillä eihän yksikään lapsi saa jättää heitteille! Jos lapsi sijoitetaan avohoitoon laitokseen tai sairaalaan, niin tämä lasku lankeaa kokonaan kunnan kustannettavaksi. Kunnat säästävät tällöin rahaa siirtämällä osan kustannuksista valtiolle. Ymmärrettävistä syistä laitokset ovat tämän oivaltaneet, koska sehän on heidän etu, että lapsi on huostaanotettu. Avohoidon puutteet paikkaavat businesslaitokset. Laatustandardeja ei valvo kukaan. Laitoslapsia saavat hoitaa lähes kuka tahansa "pikkupsykiatri".
Miten näin on päässyt käymään? Lastensuojelun tehtävä on auttaa ja tukea lasta ja hänen läheisiään. Käytännössä näyttää olevan niin, että lastensuojelun toimenpiteet koetaan pelottaviksi ja uhkaaviksi. Ei osata antaa sellaista asiantuntevaa ennakoivaa apua, jota lapsi ja hänen läheisensä katsovat tarvitsevansa tai sitten apu ei ole riittävää. Uskon, että keinoja löytyy, jos on tahtoa.
Meidän yhteiskunnassamme ei ymmäretä ennaltaehkäisevän työn merkitystä, joka alkaa jo siitä kun lapset ovat aivan pieniä . Esim. äitien pitää saada olla kotona niin halutessaan. Mutta monet perheet laittavat lapsensa hoitoon liian aikaisin ja tästä sitten kärsivät lapset.
Lastensuojelun tehtävä, mikä se mahtaa olla? Tuntuu että se on täysin hämärtynyt. Laitokset on perustettu ja niihin myös virat. Virat pitäisi lakkauttaa, jos alkaisimme kehittämää sijais-, ja perhehoitoa laitoshuollon sijaan. Perustettuja virkoja on vaikea lakkauttaa ja toiseksi sosiaalityöntekijät ovat tottuneet - kiireisiinsä vedoten - sijoittamaan lapset laitoksiin. Useinkaan ei muisteta tai ehditä kartoittaa lasten lähipiiriä huostaanottotilanteissa, vaikka lastensuojelulain 32§ sitä edellyttää. Tällainen kartoittaminen vie aikaa ja sosiaalityöntekijöiden aika ei tähän riitä. Valitettavasti. Vanhempi on helppo manipuloida ja puhua ympäri, laitoshuollon puolesta. Vanhempi onkin usein siinä kohdin sen verran sekaisin ettei hän jaksa ajatella lapsensa parasta. Kuka lapsen parasta tässä kohdin sitten ajattelee? Hienoa että asia saa näin suurta mielenkiintoa! Kertokaa tästä keskustelusta muillekkin. Jokainen kirjoittakoon oman mielipiteensä huostaanottoon liittyen!
Tehdään lastenkodeista avoimia toimintakeskuksia, joissa ennen huostaanottoa rauhassa kartoitetaan tilanne. Huostaanotto on niin peruuttamaton ja niin tuhoava prosessi, ettei sellaista saa tapahtua kenellekään. Huostaanoton leima ei lähde pois ikinä!
Lapsen edun toteutumiseksi tarvitaan lapsen etua ajavia inhimillisiä, asiantuntevia, puolueettomia, luotettavia aikuisia. Sosiaalityöntekijöiden ja perheiden välistä ennen hallinto-oikeutta löytyisi tamänkaltaiselle osaamiselle tarvetta. Heitä voisi kutsua vaikka sovittelijoiksi. Rahaa säästyisi ja huostaanottojen traumaattisilta kokemuksilta voitaisiin välttyä.
Huostaanottoon sisältyy niin paljon ahdistavia ja vaikeita perheiden sisäisiä ristiriitaisia tunteita, että niitä on vaikea käsitellä huostaanoton yhteydessä. Ne saattavatkin jäädä kokonaan selvittämättä ja huostaanotettu lapsi joutuu kokemaan tämän ristiriitaisen perheen ahdistuksen tunteen sisällään. Lapsi ei pääse purkamaan pahaa oloaan, koska mielenterveyspalveluja ei lapselle tarjota. Näihin asioihin on saatava muutos! Puhumalla asiat selviävät - kumpa selviäisiväkin...
Lapseni huostaanotettiin viime syksynä. Siinä tilanteessa huostaanotto tuntui olevan ainoa vaihtoehto ja kävin elämäni pisimmät ja raskaimmat neuvottelut sosiaalityöntekijöiden kanssa. Kerron hieman taustaa jotta ymmärtäisitte paremmin.
Lapseni väkivaltaisesta isästä, josta olen eronnut jo vuosia sitten, oli kehkeytynyt sosiaalityöntekijöiden avustuksella hyvä ja rakastava isä lapselleni. Hovioikeus päätti muuttaa lähes kymmenen vuoden jälkeen lapseni asumisen isälle. Olin kaikissa sosiaalityöntekijöiden tapaamisissa sekä jokaisessa oikeuden istunnossa kertonut, mitä lapsen elämässä tulisi käymään niin terveyden kuin hyvin voinninkin suhteen. Minua ei koskaan uskottu. Olin vaan ilkeä katkeroitunut ämmä, joka ei ole päässyt entisestä suhteesta irti!
Kaikki kauhukuvat ja vähän enemmänkin kävivät toteen, mutta hieman lyhyemmässä ajassa kuin oletin. Puoli vuotta riitti pilaamaan lapseni terveyden ja aimmin todella hyvän koulumenestyksen, puhumattakaan muista puutteista ja kärsimyksistä.
Ennen syyslomaa lapseni oli jätetty heitteille sekä muitakin epäkohtia oli tapahtunut. Lapseni oli osannut jopa ottaa itse yhteyttä omaan sosiaalityöntekijäänsä, mutta siltikään tilanteelle ei tehty mitään. Järjestin lapselleni koulun jälkeen iltapäiväkerhon isän kotipaikkakunnalle, jotta lapsen koulu ja ruokailu järjestyisi. Tähän isä ei suostunut.
Lapsi vietti syyslomaa kanssani ja ilmoitin sosiaalityöntekijöille, että lasta en palauta ennenkuin asiat isän luona on laitettu kuntoon. Tein myös lasten suojeluilmoituksen lapseni tilanteesta ja olosuhteista. Vaadin kirjallisesti vastausta siihen, että miten ja koska asiat on hoidettu.
Sen kummempaa vastausta koskaan saamatta, kuin että paikkakunnan sosiaalityöntekijä puhelimessa jankutti, että:"Kaikki on kunnossa, palauta lapsi." Kunnossa tarkoitti, että lapsi olisi täytynyt palauttaa samoihin olosuhteisiin takaisin ja tilanteelle ei koskaan oltu eikä edes aiottu tehdä mitään.
Seuraavaksi sosiaalityöntekijät vetivät "ässän hihasta" ja kuvittelivat, että tulen lapsen kanssa sosiaalitoimistoon Espooseen, jonne isä oman paikkakuntansa sosiaalityöntekijöiden kanssa oli kutsuttu. Lapsi olisi siitä muitta mutkitta viety taas kerran isälle.
Lapsi oli turvassa ja neuvottelin sopimusta sijoituksesta. Ilmoitin, etten ikinä tule lasta isälle luovuttamaan jos asioille ei tehdä mitään. Siispä päädyin, että minulle ja lapselle on hyvin tärkeää, ettei tapaamisiamme ja yhteydenpitoamme enää katkaista, niinkuin koko isän luona olon aikana vähän väliä mielivaltaisesti tapahtui. Näin minulle ja lapselleni häikäilemättömästi markkinoitiin sijoitus lastenkotiin.
Pian valkeni karu ja ruma totuus: yhteytemme katkaistiin totaalisesti emmekä saaneet tavatakaan. Lapseni ei saanut tavata ketään rakkaitaan. Isän luokse pakotettiin aina kuin mahdollista. Sain aina välillä tiedon lapseni olosta:hätä keinot keksii ja lapset ovat neuvokkaita. Mutta päätös meidän yhteydenpidon estämisestä tehtiin minua ja lastani kuulematta ja mielipidettä huomioimatta, sosiaalityöntekijän raportissa on rasti ko.kohdassa.
Lapseni oli sijoitettuna yhtensä 60 vrk, jonka jälkeen pakotettiin menemään takaisin isän luokse. Viimeinen pyyntö on saada jäädä lastenkotiin, jos ei kotiin äidin luokse pääse. Tämä sentään on kirjattu, mutta pyyntöä ei kunnioitettu.
Sosiaalityöntekijöiden avustuksella... Näin se menee. Asiat ratkaistaan valitettavan usein sen perusteella, miltä sosiaalityöntekijästä tuntuu, miltä hänestä näyttää tai mitä mieltä hän on asiasta. Kukaan ei kyseenalaista sosiaalityöntekijän tuntemuksia, näkemyksiä tai mielepiteitä. Yllättävän samalla kaavalla samoja lauseita toistaen huostaanotot hoituvat tapauksesta toiseen.
"Hovioikeus päätti muuttaa lähes kymmenen vuoden jälkeen lapseni asumisen isälle."
Lapsi on siis vähintään lähes 10 -vuotias. - Eikö olisi jo järkisyistä pitänyt kuunnella lasta tässä asiassa. - Entä lain mukaan?
Hyvä. Joku kertoi ihan oikean tarinan. Kerrompa minäkin omani. Olen isoäiti, joka hoiti lapsenlastaan aivan niinkuin ne isoäidit tekevät. Hoitavat ja rakastavat, sen kun omilta töiltään ja harrastuksiltaan ehtivät. Niin tein minäkin monta vuotta. Kiinnyin lapseen ja lapsi minuun. Mutta. Äidille tulikin ongelmia lapsensa kanssa, kun lapsen piti aloittaa koulunkäynti. Tässä vaiheessa äiti oli ehtinyt erota lapsensa isästä ja tilalle astui uusi isä. Minun apuani ei enää tarvittu tai huolittu enää niin paljon, enkä apuani tyrkyttänyt, olihan kyseessä uusperhe ja siihen ei sovi kaikkien sukulaisten mennä perheen tilannetta hämmentämään.
Mutta lapsi alkoi voimaan perheessä yhä pahemmin. Pidin lapseen kuitenkin yhteyttä ja yritin parhaani mukaan tukea lasta. Kunnes. Äiti päättikin antaa lapsensa huostaan, koska hän ei enää pärjännyt lapsensa kanssa. Sosiaalityöntekijät eivät missään vaiheessa kartoittaneet lapsen läheisiä ja niin vuosia lasta hoitanut isoäiti jätettiin lapsen elämästä syrjään. Lapsi on laitoksessa ja syrjäytyy yhä enemmän hänelle läheisistä ja tärkeista ihmisistä.
Jotain on tehtävä, niinkuin täällä joku kirjoittikin - nämä lapset eivät tule jatkamaan sukua vaan katkeroituvat yhä enemmän suomen tapaan hoitaa lastensa asioita.
Hienoa! "Leimattu" nimimerkki kertoi että lastenkodeista ptäisi ehdä perheitä tukevia keskuksia, eikä yksistään erottaa lasta perheestä! Tässähän tulisi yhteiskunnalle säästöä, eikä lapset kärsisi huostaanoton seurauksista. Kukahan tätä asiaa ryhtyisi ajamaa? Pitäisi löytyä ihmisiä jotka ahkeasti ja ponnekkaasti painostaisivat järjesteläämme muuttumaan! Tässäkin keskustelupalstalla on tuotu esille jo monia epäkohtia ja surullisia tarinoita lastensuojelun tominnasta. Näin emme voi jatkaa! Toivottavasti tämäkin keskustelu avaa joitain väyliä ja lapsemme saavat inhimillisemmän lähtökohdan elämälleen - ilman huostaanottoa.
Luettuani tätä keskustelua tulin siihen tulokseen, että valta päättää asioista on väärässä paikassa. Sosiaalityöntekijän valtaa ei näytä kukaan kyseenalaistavan missään vaiheessa. Sosiaalityöntekijä tekee kirjaukset, hankkii tarvitsemansa lausunnot ja hallinto-oikeus vahvistaa päätöksen. Siistiä ja helppoa kaikin puolin. Mitä mahdollisuuksia vanhemmilla ja lapsilla on tässä järjestelmässä?
Nyt on ryhdyttävä aktiivisesti puuttumaan lastensuojelun sekasortoon. Tällaista epädemokrattista toimintaa joka sortaa perheitä ja varsinkin lapsia emme yksinkertaisesti saa hyväksyä. Suomesta on tullut "lapsivihamielinen" maa ja se on tiedossa myös Euroopassa.
Lakeihin voidaan vaikuttaa ainoastaan kovalla painostuksella, ja se osoite on Suomen eduskunta!
Suomessa perhettä on pidetty lähes pyhänä ja koskemattomana. Nyt uuden lastensuojelulain nojalla voidaan puuttua lähes jokaiseen perheeseen. Tätä varhaisen puuttumisen mallia on ulkoistettu ja lapsiperheitä vahtii suuri ryhmä "huolestuneita" asiantuntijoita (mm. koulut, neuvolat ja sosiaalitoimi).
Tämä kehitys on huolestuttava ja Suomesta on tulossa lastensuojelun uusi "kehitysmaa".
Kansalaiset; olkaa aktiivisia ja toimikaa lastemme hyvinvoinnin puolesta!
Ajatusleikki: Huostaanotetaan kaikki lapset syntymähetkellä varmuuden vuoksi ja katsotaan sen jälkeen sosiaalityöntekijöiden viikottaisten käyntien ja mielipiteiden perusteella, ketkä saavat pitää lapsensa itsellään. Tämänkin jälkeen tarkkailu tietysti jatkuisi. Kuinkahan moni läpäisisi vaatimukset?
Mielestäni huostaanotto prosessina ei kuulu hyvinvointivaltioomme. Huostaanoton kautta syntyneet rakenteet yhteiskunnassamme tulee uudistaa paremmin perheiden ja lapsen tarpeita vastaaviksi ilman huostaanoton uhkaa. Auttamishaluja varmasti on ja ajanmukaisia keinojakin täytyy löytyä.
Huostaanotto on aikansa elänyt tapa hoitaa perheen asioita. Tai ainakin tuo nimi olisi saatava muttumaan! "Huostaanotto" jo sanana tuntuu jotenkin loukkaavalta ja lasta alentavalta sanalta.
Kouluissa pitäisi saada enemmän tietoa sosiaalilainsäädännöstä ja etujen ajamisesta, jos nämä joskus selvenisivät...
Lasten huostaanotto on väkivaltainen teko perheelle joka on avun tarpeessa. Sosiaalihuoltolaissa edellytetään, että asiakasta tulisi kohdella kunnioittavasti ja arvokkaasti! Kuinka voidaan tulkita lakia näin väärin? Miksi sosiaalityöntekijöille on annettu tällainen valta toimia lain vastaisesti? Onko Suomessa lapsilla todellinen tarve tulla huostaanotetuksi vai onko ylireagoitu?
Lasten oikeuksia ei todellakaan kukaan puolusta. Aikuiset tekevät hätiköityjä päätöksiä miettimättä miten paljon vahinkoa saadaan aikaan. Nyt pitää herätä ja ryhtyä toimimaan lastemme puolesta. He ovat tulevan Suomen hyvinvoinnin ylläpitäjiä.
Sinä sen kirjoitit..." väkivaltainen teko perheelle, joka on avun tarpeessa" APUA tarvitaan perheille, eikä huostaanottoja. Mitä apua huostaanotosta on? Ketä huostaanotto auttaa? Mielestäni huostaanotto tuhoaa loputkin toivon rippeet saada tilanteeseen korjausta.
Olen iloinen että aloittamani keskustelu on saanut näinkin monen ihmisen kielenkannat kirpoamaan. Mutta miten voisimme todellisuudessa vaikuttaa sosiaalilainsäädäntöömme? Pitäisi tehdä jotain todella radikaalia. Mitähän vastentahtoisista huostaanotoista sanoisi YK:n ihmisoikeustuomioistuin? Tämä purnaaminen on toki hyvä asia, mutta jos tämä keskustelu jää tähän ja kaikki jatkuu ennallaan, se ei auta ketään.
Onko jollain ideoita ja uskallusta siihen, miten saada tämä salattu ja vaiettu asia julkisuuteen? Kuka teistä todellisuudessa uskaltaa lähteä ajamaan lasten etuja? Nyt niitä ei todellisuudessa tunnu ajavan kukaan. Miksi viranomaiset ovat niin hiljaa?
Sosiaaliviranomaisten työ on vaativaa. Lisäksi resurssipulaa. Em. lapsen ja perheen hädällä tehtävä business (?) ei ole kaikkien oikeustajun mukaista. Monenlaisia tapauksia tietysti on. Alkoholi, huumeet, vakavat taloudelliset ongelmat. Yksi "erilainen tapaus?" vuosien takaa tulee mieleen: alaikäiset lapset huostaanotettu. Äidistä ei ollut enää kivaa ja muutti kotoa. Oli saanut hyväpalkkaisen työn. Ensin mummi yritti hoitaa lapset, mutta väsyi. Sitten isä lukitsi työajaksi alaikäiset lapset makuuhuoneeseen. Seuraava askel lastenkoti. Kumpikaan vanhemmista ei käynyt lapsia katsomassa, vaikka kieltoja ei ollut. Entinen naapuriperhe oli ainoa linkki menneisyyteen ja toivat lapsia kotiinsa jouluna ja muulloinkin. Nykytilanne ei tiedossa.
Siltikin tulee mieleen, että esim. perimättömiä lasten elatusapuja oli ainakin muutama vuosi sitten hirvittävä määrä. Kertoo asenneilmapiiristä. Useimmin luistaa isä. Naisen euro on edelleen80 centtiä ja työsuhteet ns. epätyypillisiä etenkin naisvaltaisilla palvelualoilla. Joukossa on erittäin hyvätuloisiakin isiä. Olisi valaisevaa tietää, mikä perimättä olevien elatusapujen määrä on nyt esim. vauraassa Espoossa ja Helsingissä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, myös henkiseen jaksamiseen.
Mitä järkeä on ollut ja tulee olemaan siinä, että perhetukia on leikattu. Kammottava tieto on myös se, että alaikäisen lapsen kesälomatyö voi viedä toimeentulotuen tai vaikka asumistuen. Syrjäytymisen toivotaan siis periytyvän???kun ensimmäiset kosketukset työelämään torpedoidaan. Kierre voi jatkua. Lamavuosien lapset ja nuoret ovat nyt ns. hedelmällisessä iässä. Opettajat ovat kohdanneet näitä asioita päivittäin työssään.
Kovista asenteista kielii myös, että esim. varallisuusvero poistettiin ja omistuksien peittäminen, hallintarekisterit ym. kyllä ovat saaneet kannatusta.Terve järki ja poliisinkin kanta on se, että rikollisuden tutkiminen vaikeutuu. Entä korruptio, sitähän Suomessa ei ole?
On iso riski, että yhteiskunnan kahtiajakautuminen vain kasvaa ja monenlainen huonompiosaisten radikalisoituminen, jopa anarkia saa lisää jalansijaa. No, osakeomistukset ainakin olisi turvassa ja yksityisten turvapalveluiden kysyntä kasvaisi, mikä tuo lisää turvallisuusalan työpaikkoja samalla kun poliisien resurssit heikkenevät.
Hallitusneuvottelut ovat loppusuoralla. Nyt perusuomalaiset sai monen sellaisen äänen, jotka uskovat parlamentaariseen vaikuttamiseen. Neljä vuotta seuraaviin vaaleihin on pitkä aika.
Lapset ovat maamme tulevaisuus. Pitäisi muistaa, että myös naapurin lapset.
Tylystä asenneilmapiiristä eliitin parissa kertoo nämä tapaukset. Ainakin Helsingin Sanomat ja Yle ovat esitelleet näitä tapauksia ikään kuin ne olisivat normaalia ja hyväksyttävää elämää:
Esitellään lesbopariskuntia, jotka ovat hankkineet lapsensa keinohedelmöityksellä, ja jotka ylpeänä sanovat, että he eivät tarvitse isää mihinkään.
Tietenkin aina on ollut miehiä, jotka haluavat lapsia, mutta eivät halua huolehtia heistä, eivät tavata heitä eivätkä edes halua tietää, ketkä heidän lapsensa ovat. - Miten yhteiskunnan kävisi, jos tälläinen olisi yleistä miesten keskuudessa - esim. puolet miehistä?
Lisäksi on väärin, että julkinen sana antaa kuvan, että lesbot tavallisesti vastustavat sitä, että miehet ottaisivat isän vastuun lapsistaan.
Hyvä että perheen asioita pohditaan syvällisemminkin! Huostaanotot ovat lastensuojelussa jäävuoren huippuja, mutta kun kerran lapsi on huostaanotettu, muu perhe saa syjäytyä rauhassa.
Kuka tällaista sekasotkua enää pystyy selvittämään?
Koko sosiaaliturvajärjestelmämme on sekaisin, eikä se todellakaan palvele perhettä eikä lasta! Kuinkahan moni mies tai lastensuojelutyöntekijä on ottanut kantaa keskusteluun? Mitä uusi hallitus tekee näisen asioiden selvittämiseksi?
Vastuu lapsesta on luonnollisesti lapsen vanhemmat. Kun lapsi ei enää asu vanhempien kanssa vaan laitoksessa, haluaisin tietää kuka vastaa silloin lapsen hyvinvoinnista? Sosiaalityöntekijä ei tapaa lasta kuin pari kertaa vuodessa, vaikka lain mukaan hänen pitäisi tavata lasta silloin kun lapsi sitä pyytää.
Laitokset eivät ole onnistuneet rekrytoimaan ammattitaitoista väkeä kun jo haetaan Virosta työntekijöitä. Pystytäänkö virolaisten tausta tietoja tarkistamaan tarpeeksi kun työntekijöistä on pulaa?
Huostaanotettujen vanhempien ja omaisten huoli on suuri kun eivät voi luottaa lastensuojelulaitosten henkilökuntaan.
Laitosten väärinkäytöksiä ei valvo kukaan. Lapset ovat heidän armoilla. Kun henkilökunnan ammattitaidottomuus ilmenee ärtymyksenä ja vihamielisyytenä, he kutsuvat vartioita apuun paikalle hoitamaan niskuroivien lasten rangaistuksia.
Tällaista "hoitoa" on LASTENSUOJELULAITOKSESSA!
"Huolestunut" uskalsi tarttua erääseen todella vaiettuun ja salattuun asiaan, mistä ei julkisesti uskalleta puhua! Laitostemme henkilökunta on väsynyttä, heitä on liian vähän - ja todellakin - tutkitaanko Virosta ja muualta lastensuojelulaitoksiin töihin tulleiden taustat? Suomalaisilta työntekijöiltä vaaditaan rikosrekisteriote, ettei heillä ole ollut lasten hyväksikäyttöä tms ongelmia, mutta miten on muualta tulleiden työntekijöiden laita?
Ja miten lapsiamme laitoksissamme kohdellaankaan - ainakin joissain laitoksissa! Jos lapset kerran otetaan huostaan, vähintä mitä voimme toivoa on se , että LAPSISTA PIDETÄÄN HUOLTA! Heitä ei saisi laitoksissamme rangaista, varsinkaan niin että vartijoita tarvitaan apuun!!! Kuka laitostemme hoitokäytäntöjä valvoo?
Lastensuojelusta puhuttaessa tulisi keskittyä siihen olennaiseen, lapsen hyvinvointiin ja sen mahdollistamiseen. Huostaanottoihin päädytään yleensä siinä vaiheessa, kun lapsi oireilee ja hänestä syntyy huoli koulussa, päiväkodissa tai esim.naapurissa. Huostaanotto on raskas lapselle ja perheelle! Se on selvä ja siksi olisi tärkeä muistaa lapsen etu ja näkemys. Miksi tilanteeseen on päädytty? miten sen saisi paremmaksi? Syy ei ole koskaan lapsessa. Lastensuojelun viranomaiset tekevät kaikkensa lasten-ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi ja erittäin mielellään yhteistyössä perheen ja sukulaisten kanssa. Ikävä kyllä perhe kokee usein syyllistymistä lapsen tilanteesta, mikä on ymmärrettävää. Mitä jos kaikki se aika mikä menee syyllisten hakemiseen laitettaisiinkin sen pohtimiseen, miten asiat omassa elämässä ja lapsen elämässä voisi olla paremmin. Huostaanotot vähentyisivät varmasti jo sillä, että lapsia ja heidän asioitaan kuullaan. Osoitetaan välittämistä, annetaan aikaa, huomioidaan perustarpeet ja hyvät ominaisuudet lapsessa! Näiden tärkeiden asioiden puute on usein johtanut käytöshäiriöihin ja esim. koulumenestyksen laskemiseen. Lopettakaa sormella osoittaminen ja syyllisten hakeminen ja keskittykää omaan ja lastenne hyvinvointiin! Peiliin katsominen ei ole koskaan pahasta. Lapsen huostaanottaminen ei ole maailman loppu. Se,kun vanhemmat vastustavat sijoitusta ajaa lapsen erittäin ikävään välikäteen. Lapsi ei anna itselleen lupaa olla huostassa ja ottaa hoitoa vastaan, että asiat lähtisivät parempaan suuntaan. Vanhemmat ovat lapselle AINA tärkeimmät,vaikka olisivat kuinka tehneet virheitä. Heidän tuki ja hyväksyminen on erittäin tärkeää lapsen ja perheen tilanteen paranemiselle.
Laitoshoidossa työntekijöiden on ajoittain pakko turvatua vartijoiden paikalle kutsumiseen, koska lapsi- tai nuori käyttäytyy väkivaltaisesti esim. tilanteessa jossa hänelle asetetaan rajoja. Niitä rajoja, joita hänellä ei mahdollisesti ole kotona ollut. Vartijat turvaavat työntekijöiden turvallisuuden. Kenenkään ei tule joutua työpaikallaan väkivallan kohteeksi. Rajojen luominen luo vahvaa turvallisuuden tunnetta ja se näkyy lopulta lapsen positiivisena olemuksena.
Toivon arvostusta lastesuojelun työntekijöille, jotka tekevät työtään tämän yhteiskunnan hyvinvoinnin parantamiseksi, jotta meillä olisi vähemmän syrjäytyneitä ja ahdistuneita nuoria jotka eivät pahimmassa tapauksessa kykene työhön, saatika onnellisiin ihmissuhteisiin elämissään!! Jokainen voi tehdä omalla positiivisella asenteella ja toiminnalla ison eron lähipiiriinsä ja sitä kautta yhteiskunnan hyvinvointiin. Meillä on kaikilla vastuu.
Kaikki huostan ottot mitkä tälläinen sivullinen on ollut mukana katsomassa ja niitä on monta.On ollut seuraavanlaisia,vanhemmat ryyppämässä ja lapsi,vauva jätetty kotiin oman onnensa nojaan,että ei ne ihan turhilta ole tuntunut.Fakta väistää fiktion tässäkin asiassa.
Tällä keskustelupalstalla on keskusteltu laitoksissa sijoitettujen lasten (siis jo huostassa olevien lasten) kohtalosta. Emme voi välttyä siitä faktasta, etteikö vauvan heitteillejättö olisi syy huostaanottoon, niitä valitettavasti tapahtuu. Mutta oletteko käyneet katsomassa niitä pieniä vauvoja, jotka ryömivät laitospaikan lattialla? Onko se oikea paikka lapselle? Lapsen paikka on koti, missä hänestä pidetään hyvää huolta.
Lasten suojeleminen on meidän jokaisen aikuisen velvollisuus myös suvun ja naapurin lapsi. Lastensuojelu ei ratkaise näitä ongelmia. Valitettavasti on myös tapahtunut ylireagointeja eikä kaikki huostaanotot ole johtuneet vanhempien päihdeongelmista tms. Lastensuojelulakia on tehty niin väljäksi, että lastensuojeluasiakkaaksi voisi joutua lähes kuka tahansa suomalainen perhe!
Huolestunut Espoolainen puhuu totuuden sanoja. Kaikki huostaanotot eivät todellakaan ole syrjäytyneiden perheiden ongelmista johtuvia. Jos joku ulkopuolinen on ilmoittanut että lasta esim. pahoinpidellään perheessä tms. lapsi saatetaan ottaakiireellisesti huostaan, asiaa sen kummemmin tutkimatta. Lapsi saa tällöin virua laitoksessa määräämättömiä aikoja, eikä kukaan välttämättä lähde kiireellä tutkimaan asian todenperäisyyttä. Tuntuu vain siltä että pääasia on saada lapset pois vanhempien luota. Tämä törkeä lain kohta jossa lapsesta eikä vanhempien tunteista välitä kukaan. Onko tämä lastensuolelua?
Silloin, kun isät vielä dokasivat, sitä pidettiin vakavana riskinä heidän lastensa kehitykselle.
Nyt, kun äidit juovat, se tuntuu olevan katastrofi kaikille.
Vai onko sekin miesten vika?
Lastensuojelulaitokset täytyy pitää pyörimässä ja sinne on pakko ottaa myös "hyvienkin "perheiden lapsia.
Mutta kuka edelleenkään auttaa näitä perheitä, joiden lapsi on vastentahtoisesti otettu huostaan?
Lapset joutuvat kärsimään laitoksissamme aivan turhaan sen vuoksi kun yhteiskuntamme lapsia suojeleva järjestelmä ei todellisuudessa jaksa lapsistamme välittää! Kun laitoksissa pahoinpidellään lapsia "intensiivihoidossa" , se ei voi olla lapsen edun mukaista!!! Tämä on oikeasti totta tämän päivän suomessa ja vielä vauraassa Espoossa! Me läheiset, vanhemmat ja muut lapsen elämästä huolestuneet emme voi tällaista hyväksyä!
Mikään laki ei suojaa lasta? Lapsemme ovat lainsuojattomia ja se on totta!
Kun uutta lastensuojelulakia valmisteltiin, niin kritikkiä tuli jopa peruspalveluministeri Paula Risikolta. Hän ja moni muu lakia valmistellut kansanedustaja esitti eriävän mielipiteen. Tämä uusi laki mahdollistaa lasten huostaanottoja entistä helpommin. Laki tuli kuitenkin voimaan niinkuin sitä oli esitelty katastrofaalisilla jälkiseuraamuksilla.
Nyt on esim. espoossa huostaanotettu 1,1% kunnan lapsista! Emme voi tällaista hyväksyä! Kunnan omat politiikot ovat säästölinjalla ja vyöryttävät lasten ja perheiden kipeästi tarvitsema apu valtion hoidettavaksi. Valtio maksaa jokaisesta huostaanotetusta lapsesta määrätyn valtionosuuden ja kunnat säästävät avohuollon kustannuksista.
Onko sosiaalitoimi ohjeistettu toimimaan näin? Lakia lukenut tietää, että huostaanotto on viimeinen keino puuttua lasten ja perheiden yksityiselämään.
Suomen peruspalveluministeri on Maria Guzenina-Richardson
(o.s. Stieren, ent. Lindell; ei enää Risikko), Kataisen hallituksessa.
Hän on myös espoolainen kaupunginvaltuutettu.
- wikipedia.org -
Kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson oli vielä joitakin vuosia sitten suoraan päättämässä, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä sekä Espoon sosiaalilautakunnan puheenjohtajana, huostaanotettavien lasten asioista.
Ehkä hän nyt, peruspalveluministerinä, pystyy auttamaan paremmin.
Kiitos lastensuojelulle.. isoin varauksin. Olen valitettavasti niitä yh-äitejä, jotka eivät ole päässeet lastensuojelun huomaan. Tämä sanavalinta siksi ettei minulla yh-äitinä ole alkoholi- tai huumeongelmaa. En saa lapsilleni minkäänlaista tukea harrastuksiin tai muuhunkaan, kuten kriisiytyneet perheet. Läheltä tilanteita seuranneena on väistämättä tullut mieleen, että olisiko lasten(kin) kannalta ollut lähinnä taloudellisesti hyödyllisempää hieman ns. sekoittaa pakkaa. Lastensuojelun haittapuolista puhutaan paljon. Mutta entäpä ne hyödyt... maksetut harrastukset, tuetut ja maksetut lomailut, koulukirjat, puheajat, nettiyhteydet, ensimmäisen asunnon saanti (huonekaluineen) bussiliput.. Kunnes laiminlyöty lapsi täyttää 21 vuotta. Kunnioitettavaa sinänsä. Mutta milloin huomataan lain puutteissa tavalliset yksinhuoltajat, jotka eivät anna alkoholin tai muiden päihteiden sotkea arkeaan. Tällaisilla perheillä ei ole valitettavasti minkäälaista mahdollisuutta yllä mainittuihin tukitoimiin ja etuuksiin. Miksi? Vain siksi, että he hoitavat vanhemmuutensa ilman ongelmia. Summa summarum: milloin hyvästä työstä palkittaisiin...
- En saa lapsilleni minkäänlaista tukea harrastuksiin tai muuhunkaan, kuten kriisiytyneet perheet.
Miehen näkökulmasta; eikö parisuhteesi ole koskaan ollut kriisivaiheessa?
Onneksi, minulla ei ole elätettävänä yhtään yksinhuoltajaäitiä.
Eikös se paras palkinto ole onnellisen ja tasapainoisen elämän saanut lapsi, jota äiti jaksaa rakastaa - vaikkakaan aineellinen hyvinvointi ei ole perheessä kukoistanut.
Moni lastenkotilapsi muuttaisi luoksesi asumaan ja viis veiasisi puheajoista, bussikorteista ja nettiyhteyksistä...
Näetkö asiat nyt toisin?
Kaikista tärkeintä on rakkaus ja välittäminen! Olet hyvä äiti, mutta älä missään nimessä kadehdi äidittömäksi jääneitä lapsia!!!
En voi muuta kuin ihmetellä kuinka joku voi kadehtia lastensuojeluasiakkaita. Sitä leimaa ei kukaan oikeasti halua itselleen taikka lapsilleen. Huostaanotettu lapsi häpeää tilannettaan ja saa kärsiä siitä koko lopun elämänsä. Perheet hajoitetaan ja lapsi viedään pois kotoa laitoksiin. Me olemme tällä keskustelupalstalla keskustelleet siitä, miksi huostaanotettu lapsi jätetään yksin ja puolustutuskyvyttömänä joutuu kärsimään laitoksessa.
Siitä onkin paljon puhuttu miksi perheitä ei auteta ajoissa vaan annetaan tilanteet kriisiytyä. Rahaa löytyy huostaanottoihin, koska valtiohan sen maksaa ja tätä kunnat käyttävät keinona säästää rahaa. Avohuollon palveluja ei ole tarpeeksi tarjolla ja sosiaaliviranomaiset esittävät aina asiaa niin, ettei avohuollon tuki ole ollut riittävä ja ruvetaan ajamaan lapsen huostaanottoa.
Toivottavasti tämäkin keskustelupalsta avasi kuntalaisten silmiä ja totuus tulisi vihdoinkin ilmi. Espoon lastensuojelukulut ovat yli 40 milj. euroa joista sijoituksiin ja huostaanottoihin kuluu yli 33 milj. Avohuolto kulut ovat vain 9 milj. Espoo saa valtiontukea huostaanotto- ja sijoituskuluihin 1.6 kertaa 33 milj. = 52.8 milj. euroa.
Eikö tämä raha kuuluisi sijoittaa perheisiin ja lapsiin sen sijaan että kunta maksaa sen rahan lastensuojelulaitoksille? Kommentoikaa!
Hyvä Espoolainen!!!
Laskelmasi, jos se on vähänkään oikea, tuntuu kummalliselta, mutta lienee totuudenmukainen. Rahaa siis kyllä yhteiskunnalta löytyy, mutta vasta sitten kun tilanteet ovat perheissä riistäytyneet käsistä, muttei perheille jotka pystyvät ja haluavat hoitaa ja elättää itse lapsensa! Olet oikeassa ettei kenenkään tarvitse kadehtia sitä mitä lapset lastenkodeissa saavat. Heiltä puuttuu siellä se kaikkein tärkein - perheen ja läheisten suoma turva, lämpö ja rakkaus. Lastenkodeissa on jatkuvasti vaihtuva henkilökunta eikä hoito vastaa millään muotoa sitä mitä perheyhteys lapselle antaa. Tavarat, mitkään harrastuksetkaan ja siihen saadut varat, eivät valitettavasti korvaa lapsen vanhempia tai muiden lapselle tärkeiden läheisten suomaa turvaa!
Tämä asia on niin vaikea ja monitahoinen. Niin vaikea. Ehkä meidän itse kunkin tulisi miettiä tarkemmin lapsentekoa, jaksammeko heitä itse hoitaa? Elämäämme tulee monenlaisia mutkia matkaan, koskaan onni ei ole auvoista kehdosta hautaan. Lapsen maailmaan saattaminen on niin suuri asia, että ihmisen pitää olla valmis kantamaan vastuunsa. Lapsenhan voi tehdä meistä melkein kuka vaan, mutta vanhemmaksi kypsyminen vaatii jo paljon enemmän. Miltähän tämä keskustelu tuntuu sellaisesta ihmisestä tai pariskunnasta, joilla ei ole mahdollisuutta saada omaa lasta...
Lasten kaltoinkohtelu laitoksissa on tosiasia! Laitoksissa eletään kaksoiselämää ja kukaan ulkopuolinen ei oikeasti tiedä mitä siellä tapahtuu. Ulospäin halutaan näyttää, että siellä hoidetaan lapsia ja otetaan huomioon niiden erityistarpeita. Kerrotaan hienoilla korulauseilla miten hyvin asiat ovat. Viranomaiset vetoavat vaitiolovelvollisuuteen. Miksi lapsen ääni on vaimennettava kun hän huutaa apua?
Mutta, kuka paimentaa ja suojelee näitä lapsia? Laitosten henkilökunta voi käyttää mitä tahansa keinoja "erityisistä syistä" harjoittaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Sanotaan vaan, että tämä ei ole mikään päivähoitopaikka.
Miten lapsi voi kasvaa normaaliksi ja kypsäksi ihmiseksi sellaisessa ympäristössä jossa heitä kohdellaan kaltoin? Vanhemmilla ei ole mitään valtaa puuttua asioihin niin kauan kuin lapsi on huostaanotettu. Miski yhteiskunta hylkää näitä kaltoinkohdeltuja lapsia?
Nyt suojelusenkeliä todella tarvitaan!
Kuka tai mikä on se taho joka uskoo nämä tarinat ja lopettaa tällaisen lasten epäinhimillisen kohtelun laitoksissamme, jollaisia ei ehkä tarvittaisi, jos toimisimme järkiperäisesti lapsia ajatellen!
Kuka vastaa kysymykseen "kuka suojelee lasta ja kuka ajaa heidän etujaan"?
Lastensuojelun tehtävä tänä päivänä ei ole suojella lapsia, sillä harva lapsi todella tarvistee lastensuojelua, näin huonosti asiat ei maassamme ole. Lastensuojelun keinolla paikataan kuntien terveydenhuollon ja koulumaailman puutteita. Kun lastensu0jelulakin sanoo, että huostaanotto on viimeinen keino puuttua lasten asioihin, niin sitä käytetään laittomasti lähes aina ainoana toimenpiteenä korjata asioita.
Kunnan omat resurssit hoitaa perheiden asioita on luisumassa ojaan. Siitä kertoo Espoon vuosikertomus vuodelta 2010. Lasten huostaanotot ovat lisääntyneet, miksi? Lastenpalveluiden henkilökunta on vähentynyt vaikka lastensuojeluasiakkaiden määrä on noussut. Yhden sosiaalityöntekijän asiakasmäärä on yli 60. Laskennallisesti sosiaalityöntekijällä on aikaa 2 tuntia kuukaudessa hoitaa yhden asiakkaan asioita. Miten tämä resurssipula korjaisi perheiden tarvitsema apu? Espoon asettamat tavoiteet eivät ole toteutuneet hyvästä taloudellisesta tuloksesta huolimatta. Onko edes poliittista tahtoa muuttaa asioita inhimillisesti parempaan suuntaan?
Toivoisin vastausta kunnan sosiaali toiminnasta vastaavilta valtuutetuilta.
Arvoisa Espoolainen veronmaksaja. Toivotaan että joku viranomainen tuntisi inhimillisyyttä ja lähtisi tutkimaan sekä hoitamaan lastemme asioita. Me täällä ruohonjuuritasolla kun emme juuri muuta voi kun kirjoitella huomaamistamme epäkohdista julkisuutteen. Yhteiskunnan auttava käsi tuntuu olevan yhä useamman lapsen ulottumattomissa... Nyt se käsi tuntuu olevan "huostaanottava" - ja niinhän se ei saisi olla.
Kun lapsi ahdistuu, hän pyrkkii tilanteesta pois karkaamalla, alkoholilla, huumeilla.
Jos 16000 lasta onn huostaanotett tarkoittaa 1,6 miljardia/vuosi. Nyt näitä lapsia ei kukaan terapoi ja osa on pelkästään valllanäytön vuoksi aiheetta laitoksessa hoitamatta.
Lakiin pitää saada selllainen muutos, että sosiaaliviranomainen joutuu enne huostaanottoa anomaan sitä esim lapsiasianvaltuutetulta/oikeusistuimelta. Tällöin kontrolli on etukäteinen eikä hallinto-oikeuden jälkikäteinen.
Hallinto-oikeuden käsittelyajat saattavat olla 15 % lapsen iästä. Eli lapsi saattaa olla aikuinen ennen hallinto.oikeuden päätöstä, joka useimmiten myötäilee lastensuojelijoiden päätöksiä
Puolet 1.6 miljardista riittäisi terapoimaa suurimman osan näistä.
Olen seurannut läheltä törkeitä väärinkäytöksiä.
Hyvä Evertson!
Rahaa liikutellaan aivan vääriin käsiin! Ja todellakin, hallinto-oikeuden käsittelyajat ovat aivan liian pitkiä. Kuka siinä sitten loppujen lopuksi voittaa? Lapsi siinä ainakin menetetään, huostaanotetun leima hänen otsastaan ei koskaan häviä. Kukaan ei sitä häneltä voi poistaa. Terapian rinnalle tulisi ihmisten saada tehdä töitä, työn teettäminen on parasta terapiaa. Niin se on ollut ennenkin! Suomi elää niukoissa varoissa, nyt olisi hyvät neuvot tarpeen näiden lasta tuomitsevien huostaanottojen lopettamiseksi!
Olen kuullut, että kiireellisesti sijoitettu lapsi voi joutua olemaan n. vuoden sijoitettuna ennen kuin hallinto-oikeuden päätös tulee. Kiireellisen sijoituksen syillä ei ole väliä, koska hallinto-oikeudessa käsitellään vain huostaanottohakemus. Onko asia todella näin? Entä jos kiireellinen sijoitus on tehty kyseenalaisin perustein ja huostaanotto kumotaan? Lapsi on joutunut olemaan täysin syyttä laitoksessa vuoden. Voiko näin tapahtua?
Niin, rahaa löytyy vaikka velkarahalla! Nyt on uuden hallituksen otettava lastensuojeluasiakkaiden hätähuuto vakavasti. Syrjäytymisen riski on aivan liian suuri. Perheiden ja lasten hyvinvointi on tulevaisuuden investointi!
Nyt rahaa ohjataan huostaanottojen kautta lastensuojelubusinesstoimintaan. Tätä harmaata liiketoimintakenttää ei valvo kukaan ja "hyvää tarkoittavia RAY:n" naamioituneita yhdistyksiä ja vastaavia yrityksiä saavat vapaasti lasten kustannuksella tienata miljoonia euroja. Tämän mahdollistaa kunnan sosiaalitoimi. Kunnan omat resurssit eivät riitä hoitamaan paisunutta "lastensuojelukenttää" ja hyvät liikemiehet ja -naiset astuvat mukaan kuvioihin ns. "auttavana kätenä".
Ajavatko nämä liikevoittoa tavoittelevat tahot lasten etuja? Yhä useampi laitos on ykstyisen ja kolmannen sektorin toimioita joiden intressi on lasten sijoitusten jatkuminen hoitolaitoksissa. Homma pitää pyöriä ja rahan tuloa varmistettava.
Laitosten lääkärit pitävät huolen siitä, että lasten pahoinvointi laitoksissa pysyy ennallaan tai jopa pahentuu, jotta on näyttöä siitä, että lasta ei voi kotiuttaa ennen kuin on kotiuttamiskunnossa. Onko lapsi silloin jo aikuisiässä ja lain mukaan sosiaalitoimi ei voi jatkaa huostaanottoa?
Kyllä näiden kirjoitusten perusteella pitäisi jotain alkaa tapahtumaan! Lapset nähdään yhteiskunnasamme tuottavana bisneksenä.
Hirvitävää luettavaa. Mutta totta joka sana.
Tämä on ihan järkyttävää!
1. Avun tarpeessa oleva perhe on Espoolle pelkkä excel taulukkoon laitettava yksikkö. Taulukon avulla varmistetaan, että lakia ei rikota sekä , että tästä yksiköstä tulee aiheutua mahdollisimman pienet kulut kaupungille ja lisäksi tästä yksiköstä on saatava mahdollisimman paljon rahaa valtiolta kaupungille.
2. Perhe ei voi saada apua itselleen eikä varsinkaan lapselle, mikäli ei tätä yksikköä ei liitetä lapsensuojelun asiakkaaksi. Ts. tämän jälkeen viranomaiset voivat tehdä perheelle mitä tahansa eli optimoida Kaupungin saaman tuoton valtiolta.
Olenko ymmärtänyt oikein?
Hei KO. Jotakuinkin se maalaisjärjellä ajateltuna näin menee. Eikä kukaan tunnu välittävän. Kaikkien lasten vanhemmat eivät edes ole holtittomia, vaan aivan tavallisia työtä tekeviä ja veronsa maksavia kansalaisia.
KO on ymmärtänyt asian aivan oikein. Paisunut lastensuojelubusiness on jo näkyvä ilmiö yhteiskunnassamme. Tilastot kertoo totuuden: 10 vuodessa huostaanotot ovat lisääntyneet 50%. Kysymys on suuresta rahasta ja kunnat saavat valtionosuuksina enemmän rahaa kuin mitä koko lastensuojelun kokonaiskulut ovat ja siirtävät veronmaksajien varat yksityisten laitosten kassoihin.
Poliitikoille asia on tiedossa, mutta aihe niin "kuuma peruna", ettei siihen halua kukaan polttaa näppejään. Kun lastensuojelubusinekseen on sotkeutunut tunnettuja henkilöitä niin asioista ei voi kirjoittaa eikä kukaan halua siihen puuttua.
Ovatko huostaanotettujen lasten oltava rahanahneitten liikemiesten uhrilampaita?
Olisi hyvä tietää, missä on tilastoja huostaanottojen määrän muutoksista vuosittain ja paljonko ongelmaperheitten auttamiseen on kulunut rahaa vuosittain:
Vai ovatko nämä salaisia asioista?
Kyllähän nämä asiat pitäisi saada selville. Yhteisiä rahojahan tässä kulutetaan! Kuntien budjeteissahan nämä pitäisi näkyä, mutta ei näistä rahoista liiemmin laulella...
Nimimerkillä "Asia pitäisi selvittää" on oikeilla jäljillä. Laitosten ja sosiaaliviranomaisten vaitiolovelvollisuuden takana on laki, joka estää väärinkäytösten tuominen julkisuuteen. Mutta tilastotietoa saa internetin kautta esim. THL:n sivuilla SOTKAnet -> lastensuojelu ja Kuusikkokunnat -> lastensuojelu -> raportit.
Suomessa paisunut lastensuojelu on käsittämätön ilmiö ellei kyseessä olisi rahan siirtäminen lastensuojelubusinesslaitoksiin. Kun pelkästään pääkaupunkiseudulla on huostaanotettu yli 3500 lasta, joka on lähes puolet kaikista huostaanotetuista lapsista koko Suomessa! Pelkästään pääkaupunkiseudun lastensuojelukuluihin kuluu 1.6 miljoonaa euroa!
NYT ON AIKA PUUTTUA TÄHÄN MIELETTÖMYYTEEN!
Nyt on uusi eduskunta saatu koottua ja sisäänajettua. Heti syksyllä on aloitettava pommittamaan heitä, mitä asoiden eteen aletaan tosissaan tekemään. Lisäksi kunnallisvaalit ovat tulossa, joten sinne vaan kaikki halukkaat ehdokkaaksi, ettei täällä tarvitse asioita piilotella nimimerkkien taakse.
Joten uhrilampaat ja muut tositoimiin!
Olen jo 2006 tehnyt kantelun ihmisoikeustuomioistuimeen, että Suomessa jopa lainsäädännöllisesti ja lakia rikkoen estetään lainmukaisten huoltajien ja lasten tapaamisia !
Tuo valitus, jossa oli mukana julkiset todisteet mm. Niko Linsan Kimmo Sasille toimittma yli 7000 allekirjoittama adressi Lasten ja mieshuoltajien syrjinnnän lopettamiseksi Suomessa ja Sasin kommennti sosiaalityöntekijöiden "asennevammasta" SEULOTTIIN pois käsittelystä viitaten ettei EIT:llä ole TOIMIVALTUUTTA asiassa !
Julkisten tietojen mukaan useat ministerit vuosien saatossa ovat tulleet tietoiseksi perhepoliittisesta syrjinnästä Suomessa; niimpä "oikeuslaitoksen" täyttymisen pelossa "oikeusministeri" Tuija Brax ja "presidentti" Tarja Halonen veivät näiltä syrjityiltä HAASTEOIKEUDEN aseusmuutoksella 84/2009, vaikka eduskunta enemmistöllä päätti 2008 laajentaa Yhdenvertaisuuslain soveltamisalaa KAIKENKATTAVAKSI !
Jopa eduskunnan yli siis käveltiin, jotta presidentin ja oikeusministerien maine pysyi tahrattomana !
2008 on Euroopan Neuvoston vetoomusvaliokuntaa "informoitu" siitä, että miten on mahdollista, että Suomessa poliisilta puuttuu ESITUTKINTAOIKEUS lainsäädännöllisessä syrjinnässä / asian voi periaatteellisena lukea Eduskunnan Oikeusasiamiehen päätöksestä 876/2/05 ( poliisilla ei ole oikeutta suorittaa esitutkintaa kansalaisen sille ilmoittamssa presidentin- ja ministerinvastuuasiassa).
Asia "perhepoliittinen lainsäädännöllinen syrjintä" ilmeisesti oli arka aihe ennen preidentinvaaleja 2005, koska tuo päätös annettiin julki vasta 20.12. 2007 !
Asiasta ovat tietoisia presidentti, useampi oikeusministeri ja monet tuomioistuimet; jotka kuitenkaan yksikään eivät suostuneet käsittelemään virkarikoksia ja lainsääädäntömokia !
"Julkista" mutta 2060-luvulle asti salaista materiaalia "lapsen ja mieshuoltajan" "oikeuksista" on "oikeuslaitoksessa" satoja sivuja !
Lisää tulee niukasti, koska asetusmuutos 84/2009 vei haasteoikeuden !
Voisin kirjoittaa aiheesta vaikka kirjan, mutta sen julkistaminen voisi viedä 2 vuodeksi kiven sisään ! Lasten ja mieshuoltajien oikeuksien puolustaminen Suomessa siis luokitellaan rikolliseksi toiminnaksi; jota edes poliisi ei saa tutkia; "ihmisoikeustuomioistuimesta" nyt puhumattakaan ! ( 27.3. 2008 seulontapäätös toimivallattomuuteen vedoten )
Mtv3chat vilkaisu: Ehkä äidin "pikku poika" hnakki myös "ysimillisen" pitääkseen häiriköt loitolla.?
Pitäisikö häiriköt vaikkapa mtv3 n chätissä ottaa huostaan jotta eivät aiheuttaisi itselleen ongelmia? Vai mitä, "ja kuka kysyy", viittaa kovasti kaupungin palveluntarjoajien häirintään myös. Haartmina tapahtuu kaupujngissakin, todistetusti.
Näitä on ennenkin ollut, lehtien palstoilla.
Huh huh...
Mitäpä koko tähän keskusteluketjuun osaa enää lisätä.
Älkää hyvät ihmiset tehkö enää lapsia!
84/2009 ei liity perheen sisäisiin asioihin, vaan sillä on tarkoitus varmistaa, että venäläiset saavat ostettua asuntoja sekä irtaimistoja ja kiinteää omaisuutta Suomesta. Muilla kansoilla tai valtioilla ei oikeastaan ole kiinnostusta hankkia Suomesta asuntoja yms. Ja suomalaiset kokevat vain Venäjän maailman valtioista uhkana.
Tässä kyseinen lakimuutos:
Annettu Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2009
Laki
yhdenvertaisuuslain 2 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 20 päivänä tammikuuta 2004 annetun yhdenvertaisuuslain (21/2004) 2 §:n 2 momentin 4 kohta seuraavasti:
2 §
Soveltamisala
Lakia sovelletaan lisäksi etnisen alkuperän perusteella tapahtuvaan syrjintään, kun kysymys on:
4) yleisesti saatavilla olevien asuntojen, muun irtaimen tai kiinteän omaisuuden taikka palvelujen tarjoamisesta yleisölle lukuun ottamatta yksityis- ja perhe-elämän piiriin kuuluvia oikeustoimia.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2009.
Suomi on maa joka ottaa mallia naapurimaan Ruotsin tekemistä virheistä.
Laittomat huostaanotot saatiin Ruotsissa loppumaan vasta silloin, kun huostaanotetut lapset tulivat täysi-ikäisiksi ja alkoivat vaatia valtiolta korvauksia. Nyt Ruotsin valtio joutuu pyytämään anteeksi näiltä lapsena laittomasti huostaanotetuilta henkilöiltä.
Mutta niin kauan kun lastensuojelun keskusliiton johdossa on henkilö joka suosii lastenkoti-businesstoimintaa, niin emme ruohonjuuritasolla voi muuta kun toivoa, että me veronmaksajat alkaisimme vaatia muutoksia. Ilman rahaa ei olisi mitään intressejä tehdä laittomia huostaanottoja.
Mielenkiintoista!
Kuka tutkisi lastensuojelun keskusliiton toimintaa ja sen periaatteita?
Vai odotammeko että Suomi seuraa Ruotsia tässä asiassa? Ja väärin perustein tuhannet huostaanotetut lapset vaativat anteeksipyyntöä Suomen valtiolta.
Tämä on niin uskomatonta ja sairasta. EI meina löytää edes sanoja...
Lukekaa netistä www.maskrosbarnen.se. Ruotsin lapsi- ja vanhusministeri Maria Larsson (KD) on luvannut tutkia vahingonkorvausvaatimuksia ja maksaa 250.000 ruotsin kruunua jokaiselle laitoksissa kaltoin kohtelulle joutuneelle lapselle.
Lue myös mitä Ruotsin eduskunta on päättänyt: Riksdag & Departementet: hälsa, vård & omsorg 02/11.
Nyt ruotsinkieltä ymmärtävät LUKEKAA, ja kertokaa meille muillekkin mitä sivuilla lukee!
Kuka lapsistamme todellisuudessa välittää? Liian monet vanhemmat ovat hukassa lastensa kanssa. Elämeä jonkinlaisessa murroksessa, toisistamme välittäminen olisi tultava takaisin!
Toteutuuko lastensuojen sijaishuollossa seuraavat lapsen huostaanoton kriteerit:
1. Toteutuuko lapsen perushoito, saako hän riittävästi ravintoa ja lepoa? Huolehditaanko hänen vaatetuksestaan, siisteydestään ja erityistarpeistaan?
2. Saako lapsi kasvattajistaan ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä, iän mukaista valvontaa ja ohjausta, taipumuksiaan ja toivomuksiaan vastaavaa koulutusta, kasvatusta, joka ei alista mielivaltaisesti ja loukkaa, eikä sisällä ruumillista kuritusta eikä seksuaalista hyväksikäyttöä?
3. Onko lapsen kasvuympäristö turvallinen ja virikkeitä antava? Onko hänellä pysyvä, turvallinen koti, jossa ei vietetä häiritsevää elämää? Voiko lapsi luottaa kasvattajiinsa ja näiden lupauksiin?
4. Turvaako sijoittaminen kodin ulkopuolelle lapsen kehityksen paremmin kuin kotiin jääminen?
Kun herää kysymys huostaanotettujen lasten olosuhteista sijaishuollossa, herää myös kysymys huonosta kohtelusta ja lasten oikeuksista kuten myös yhteiskunnan vastuu lapsista, jotka ovat huostaan otettuja. Yhteiskunta on pettänyt näitä lapsia kun hoito sitten osoittautukin suorastaan vaaralliseksi lapsen terveydelle ja kehitykselle. Yhteiskunnan kykenemättömyys tai halutttomuus suojata huostaan otettujen lasten oikeuksia riitelee ihmisoikeuksia vastaan.
Nyt on aika tuoda päättäjien tietoon tapatuneita vakavia laiminlyöntejä sijaishuollossa. Näin tehdään Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, Irlannisa, Australiassa ja Kanadassa!
Apua!
Ei noista asioista yksikään toteude sijaishuollossa ainakaan niissä tapauksissa, joita on minun tiedossani. Pitääkö tehdä lastensuojeluilmoitus?
Hienoa kun olette jaksaneet olla aktiivisia huostaanotettujemme lasten etujen ajajia! En kirjoittanut tähän lehteen turhaan! Suuri ja lämmin kiitos tästä keskustelusta kuuluu nimimerkki "Meganille" joka lähti jatkamaan aloittamaani keskustelua.
Tämä 100:s kommentti kiteyttäköön koko lastensuojelulainsäädäntömme - se ei toimi!
Kiitos kaikille kirjoittajille, jotka ovat tähän mennessä osallistuneet tähän todella koskettavaan aiheeseen maassamme. Olette ottaneet kantaa niin monipuolisesti lasten hyvinvoinnin puolesta. Tämä kirjoittelu jatkukoon ja antakoon päättäjillemme pohdittavaa, lastensuojelulakia on muutettava, näin ei voi lastemme elämä maassamme jatkua. Viimeisten tietojen mukaan huostaanottojen määrä on noussut jo 17 000:een, ketä tämä palvelee?
Päättäjät eduskunnassa, aloittakaa työnne parantamalla maamme uusien kansalaisten olosuhteita! Huostaanotetut lapsemme ovat todella suuri häpeäpilkku ja taloudellinen menoerä hyvinvointivaltiossamme! Näiden lasten vanhemmille on annettava heidän tarvitsemansa tuki, jotta he saavat lapsensa takaisin kotiin. Avohuoltoa on ehdottomasti kehitettävä laitos-, ja perhehoidon sijaan. Näiltäkin sivuilta on saanut vahvasti aistia lastenkotien toimivan suurelta osin bisnesmielessä. Nämä laitokset on romutettava ja ryhdyttävä ajattelemaan koko huostaanottoasiaa eri näkökulmasta, koko perhettä ja lähiomaisia tukevaksi järjestelmäksi.
Nyt monet huostaanotetun lapsen ympärillä elävät ja olevat voivat huonosti. Meidän kaikkien jaksaminen on äärirajoilla - ollut jo kauan - puhumattakaan miten monien viranomaisten riepottelema lapsi jaksaa. Onko sitä hänelta kukaan kysynyt?
Jatketaan keskustelua - me emme saa luovuttaa! Lapsemme odottavat jo kovasti kotiinpääsyä!!!
Eikö kukaan enää kommentoi tätä asiaa tällä palstalla? Niin pitkän aikaa on ollut hiljaista... Nyt on todellakin aika lähteä toimimaan ja ajamaan lasten etuja. Espoossakin on varmasti liian monta turhaa ja hätäistä huostaanottoa ja lapset odottavat - kuka missäkin laitoksessa kotiinpääsyä. Itse kirjoituksen aloittannena, jatkan tätä taistelua, sillä lasten turhiin huostaanottoihin on puututtuva! Lasten on saatava myös oikeutta!
Seuraavat kunnallisvaalit ovat lokakuussa 2012. - Tämä olisi hyvä vaaliaihe.
Aivan. Niin paljon rahaa tuhlataan lastensuojelussa huostaanottoihin. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa tällaiseen toimintaan, mikä tule vielä kalliimmaksi tulevaisuudessa, kun huostaanotetut lapset voivat tulevaisuudessa yhä huonommin.
Kierre on loputon.
Katkaistaan se, halvempiakin keinoja kun perheiden auttamiseen kerran on, ne on vain otetava käyttöön.
Joten tähän asiaan olisi ehdottomasti puutuuava seuraavissa vaaleissa!
Kannatan asiaa!
Olin ehdokkaana Kristillisdemokraattien listoilta viime eduskuntavaaleissa 2011. Olen kirjoittanut aiheesta:huostaanotto paljon ja varsinkin perheen kannalta. Tutustu sivuihini ja blogeihini:
www.maria.rajakari.palvelee.fi
Blogeja mm. aiheesta:
http://mariarajakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57016-kunnallisen-lastensuojelun-ongelmakohtia
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blog/show?id=2119722%3ABlogPost%3A308891&commentId=2119722...
Marja Rajakari tuo esille lastensuojeluasiakkaan kannalta tärkeän näkökannan nimittäin luottamuspulan. Nyt ei ole mahdollista vaihtaa sosiaalityöntekijää tai lastenkodin omahoitajaa vaikka asiakas sitä pyytää. Tällä alalla työskentelee sekä hyviä ja päteviä työntekijöitä ja hoitajia että työhönsä tympääntyneitä, sydämettömiä ja ylimielisiä hoitajia ja sosiaalityöntekijöitä. Miten sellainen burnout sosiaalityöntekijä/hoitaja pystyy ajamaan lasten etua kun itse on kriisissä.
Lastensuojelusta on kehittynyt samanlainen kriisi kuin Kreikka-ilmiö. Kunnan omat resurssit eivät riitä hoitamaan perheiden ongelmia lain määräämällä tavalla. Kun on olemassa toinenkin laillinen tapa hoitaa kriisiperheiden asioita nimittäin: huostaanotto.
Tämän lastensuojelukertoimen kautta saatu valtionosuus huostaanotoista hoitaa kunnalle rahaa, mahdollistaa sosiaalitoimen huostaanottovimman. Valtiosta on luotu maksuautomaatti ja kunnat lypsäävät rahaa sosiaalitoimen kautta.
Minne on kadonnut lapsen etu tässä "napanuoratanssissa"?
Tämä koko kirjoitus tuntuu niin uskomattomalta, mutta on ilmeisen totta. "Napanuoratanssi" saa ilmeisesti jatkua niin kauan kunnes joku viranomainen tai taho uskalaa myöntää ongelmat ja uskaltaa lähteä toimimaan. Nämä ongelmat ovat kaikkien tiedossa!
Milloin lähdetään pitämään "napanuoratanssia" eduskuntatalolle?
Olen valmis lähtemään mukaan - katkaisemaan tätä sairasta ja yhä lisääntyviin huostaanottoihin päätyvää lastensuojelua.
Kysymys on tietyn sortin ihmiskaupasta ja sairaasta lastensuojelu ideologiasta, se on lähes samanlainen syvästä kommunismi aatteenomaisesta ajatussmailmalmasta. Taustalla on sellaisia ihmisiä jotka kantavat viraomais titteliä ja jopa omakohtaisia traumoja lapsuudesta jota ne kanavoi oman ammatin kautta hysteerisesti, ja yhdensuuntaisen näkemyksellä lapsen hyvinvoinnin kustannuksella sekä uskovat parantavansa mailman. Sijaiskoti toiminta on hyvä bisnes ja luo hyvän alustan yrittäjyyteen. Tarvitaan vain kysyntää mutta se ei ole ongelma, se vain luodaan madaltamalla huostaanotto kynnys kriteereitä ja herkyyttä. Joskus lastensuojelutyöntekijä laiskuttaan ei selvitä tarpeeksi tai on niin paljon töitä paisunut, että on helpompi tehdä nopea yksioikonen päätös pienellä paisutelulla mukamas lapsen edun nimissä.
Retorinen kysymys:
Onko sosiaalityöntekijöillä mitään käsitystä siitä, mitä he tekevät, vai siirtävätkö he kaikki pohdinnat korkeammalle viranomaiselle siinä uskossa, että heidän direktiivien takana on kunnianarvoiset aikeet? Jätetäänkö moraalinen vastuunottaminen tekemisistään, kun sanotaan, että: "noudatamme ainoastaan annettuja ohjeita"? Kokonaisvaltaisempi vastuun ottaminen olisi näin laajoilla yleisehdoilla ollut toivottavaa!
Kun vanhassa Egyptissä Mooses yritti saada kansansa vapaaksi faaraon vallasta, niin tarvittiin vedestä kaikki rupisammakot, taivaasta suuri hyttysparvi ja heinäsirkkoja peittämään maan. Toivottavasti emme tarvitsisi vaatia ihmeitä saadaksemme tämän päivän sortajia luovuttamaan ja antaisivat perheiden lapset palata takaisin omaistensa luokse.
Ehkä "napanuoratanssi" katkaisisi tätä sairasta lastensuojeliiketoimintaa.
Kuka tämän tanssin lopettaa? Missä on se "joku" joka uskaltaa ajaa lapsen etuja? Me rivikansalaiset kun emme voi muuta tehdä kun k irjoitella tänne.
Kunhan tässä syksy etenee ja kunnat kärsivät rahapulassa, eiköhän tälle tanssille löydy halvempi systeemi...
Odotelaan...Mutta kun ne lapset eivät jaksaisi odottaa...
Siirsin tämän tekstin tuolta aikaisemmasta välistä tänne, koska huomasin ettei sitä sieltä huomata kommentoida. Olen kuullut, että kiireellisesti sijoitettu lapsi voi joutua olemaan n. vuoden sijoitettuna ennen kuin hallinto-oikeuden päätös tulee. Kiireellisen sijoituksen syillä ei ole väliä, koska hallinto-oikeudessa käsitellään vain huostaanottohakemus. Onko asia todella näin? Entä jos kiireellinen sijoitus on tehty kyseenalaisin perustein ja huostaanotto kumotaan? Lapsi on joutunut olemaan täysin syyttä laitoksessa vuoden. Voiko näin tapahtua?
Kyllä asia näin on. Vangitkin pääsevät odottamaan vapauteen, kunnes heidän asiansa käsitellään - mutta kun lapset joutuvat huostaanotetuksi, he joutuvat jäämään laitokseen niin kauaksi aikaa kunnes huostaanoton todellinen tarve tarkistetaan. Vangitkin siis ovat paremmassa asemassa, vaikka heidän tekonsa ovat heidän itsensä aiheuttamia. Lapset ovat syyttömiä - ja joutuvat kuitenkin kärsimään. On aivan varmaa etteivät nämä lapset tule tekemään lisää lapsia ja heidän vihansa määrää yhteiskuntaa kohtaan ei kukaan tiedä, kun he laitoksista vapautuvat! Ja välittääkö siitä kukaan?
Lastensuojelulain tarkoitus on suojata lapsia, mutta miksi sosiaalityöntekijöiden valtuudet ylittävät lain pykälät? Heidän tekemät virhearviot eivät kyseenalaista edes hallinto-oikeuden tuomarit!
Kiireessä tehty huostaanotto pitäsisi saada poliisin lupa ja poliisin tutkintaraportti ennenkuin mennään perheeseen hakemaan lasta laitokseen. Eivät kaikki lasten kiireelliset huostaanotot johdu siitä, että lapsi olisi ollut välittömässä vaaraassa. Tätä "kikkaa" käytetään sen takia, ettei vanhemmilla olisi mitään mahdollisuuksia estää lapsen pois ottamista omasta kodistaan. Päätöksiä tekevät nuoret kokemattomat sosiaalityöntekijät ovat liiankin usein ylireagoineet ja hätiköiden rikkoneet lakia. Jos muuta väitetään, niin kertokaa!
Sosiaalityöntekijöiden vastuu perheen oikeusturvasta on olematon. Hehän kuitenkin tekevät perheiden puolesta sellaisia ratkaisuja jotka vaikuttavat koko lopun elämän. Näillä nuorilla sos.työntekijöillä ei ole mitään elämänviisautta tukena päätöksiinsä, vaan tekevät kylmästi sellaisia ratkaisuja jotka löytyvät lastensuojelun käsikirjasta.
Eikö olisi aika saada sosiaalityöntekijöille pakollinen legitimointi kuten lääkeriltäkin vaaditaan. Tässä työssä tehdään ihmisten kanssa työtä!
Asia kyllä nostetaan pöydälle, kunhan riittävä määrä kansalaisia uskaltaa nousta barrikaadeille, eikä lymyile täällä nimimerkkien suojissa.
Inhimillisyys ja kaukokatseisuus ei tunnu kuuluvan minkään sosiaalipuolen asioiden toimenkuvaan. Toisaalta, meistä jokainen voi vaikuttaa siihen että me kaikki voisimme paremmin... Mutta kun naapuria ei nykyään edes tunneta... Se aika tulee vielä takaisin - mutta lapsemme joutuvat siitä vielä nyt kärsimään..
Tiedämme, että olosuhteet sijaishuollossa ovat hyvin huonot. Lapset voivat huonosti sijoituspaikoissa. Siitä huolimatta puhutaan lapsen elämästä kaunistellen, että tämä on "lapsen etu". On paljon turhia huostaanottoja, joita tulisi kaikin keinoin välttää.
Espoon lastensuojelussa on todennäköisesti suuri paine sijoittaa lapsia laitoksiin koska Espoon kaupunki on ostanut nämä paikat. Eihän mikään yritys toimi ilman tuloja. Nythän virkamiehet voivat päättää kuinka tämä "lapsikauppa" hoidetaan. Vanhempia voidaan syyllistää valheidenkin perusteella kelvottomiksi kasvattajiksi ja lapsi pitää eristää omasta perheestä. Järjestelmän kautta etsitään ratkaisuja, jotka ainoastaan mahdollistavat lisääntyviä työpaikkoja sijaishuollossa. Lapsia ei haluta palauttaa takaisin omaan kotiinsa, koska sijoituspaikkojen toiminta pitää jatkua.
Vanhempien auttaminen on täysin unohtunut eikä sen eteen tehdä mitään!!!!
Miten lastensuojelussa voidaan onnistua tai olla tuloksellista jos:
1. organisaation toiminta ei ole aidosti asiakaslähtöistä?
2. osaaminen ja tukitoimet ei vastaa lasten ja perheiden ajakohtaisia vaatimuksia?
3. toimintaprosessi ei edistä asiakkaan voimavaraistumista?
Nythän lastensuojelun systeemi on rakennettu niin, että voidaan näyttää toteen, ettei vanhemmat kykene ratkaisemaan lapsen tarpeita. Sosiaalityöntekijöillä on usein henkilökohtaisia mieltymyksiä tai antipatioita asiakkaita kohtaan.
Tässä työssä tulisi muistaa, että KOKO perhe tarvitsee apua!
Hei JP!
Kuka näihin asioihin puuttuisi? Huostaanotetut lapset on kokonaan unohdettu. Meidän täytyisi pitää suurmielenosoitus ja saada kaikki ihmiset ymmärtämään että toisistamme välittäminen on tärkeintä!
Välitetään nyt niin ettei huostaanotettuja lapsia tule yhtään lisää!!!
KOKO perheen auttaminen on ilmeisesti liian laaja ja vaikea ongelma ratkaistavaksi. Helpointa on ottaa lapsi pois tilanteesta. Toimintaa perustellaan lapsen edulla. Onko se aina lapsen edun mukaista?
EHDOTUS:
Lapsiasiainvaltuutetun toimintapiiriin tulisi luoda jokaiselle huostaanotetulle lapselle puolueeton lapsiasiamies tai -nainen (ei nykyistä edunvalvontaa, joka edustaa viranomaisia), joka hoitaisi huostaanotettujen lasten ja nuorten asioita. Nythän M-K. Aula ei ota mitään kantaa yksittäisiin tapauksiin.
Huostaanottokynnys on madaltunut uuden lastensuojelulain ansiosta eikä tällaista kehitystä voida pitää hyväksyttävänä laintulkintana.
Nämä asiat tulisi viedä eduskuntaan käsiteltäviksi. Nyt on liikahduksia tapahtumassa uuden perhehoitolain myötä. Kunnilta loppuvat rahat ennenpitkää, eikä huostaanottoja voi näin suuressa mittakaavassa tehdä.
Uudessa hallitusohjelmassa 2011 -2015 hallitus lupaa tehostaa toimia huostaanottojenvähentämiseksi. Lastensuojelussa painopistettä siirretään ennalta ehkäisyyn, varhaisiin tukipalveluihin ja laitosvaltaisuuden purkamiseen.
Lastensuojelussa korostetaan perhekeskeisyyttä ja kehitetään perhehoitolainsäädäntöä. Lisäksi lisätään lapsivaikutusten arviointia kaikissa päätöksenteossa.
Kuntien järjestämisvastuulla olevat palvelut pitää tuottaa asiakaslähtöisesti sekä laadukkaasti ja kustannusvaikuttavalla tavalla.
Toivottavaa olisi, ettei tulevalla hallituskaudella ei enää tehdä vastentahtoisia sijoituksia laitoksiin.
Juuri niin, vastentahtoisia sijoituksia ei saa tehdä. Jos vanhemmat tai läheiset katsovat voivansa ja myös haluavat huolehtia lapsesta, niin heille on annettava siihen mahdollisuus. Tarvitessaan tukea vanhempien ja läheisten on sitä saatava ilman lapsen sijoittamisen pelkoa.
20.11 vietetään lasten oikeusien päivää suomessa. Katsotaan mikä on tämän vuoden teema. Ihmettelen kovasti, miksi näistä huostaanotoista ollaan julkisessa keskustelussa niin hiljaa...
Lasten huostaanotoista tulossa megaluokan bisnes
UP/ALEKSI VIENONEN
SIJOITETTUJEN LASTEN MÄÄRÄT KASVAVAT
Vuonna 2008 oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna runsas 16 000 lasta ja nuorta. Sijoitettujen lasten kokonaismäärät ovat kasvaneet 1990-luvulta lähtien. Vuosittainen kasvuvauhti on ollut 2-5 prosenttia.
Alle 18-vuotiaista lapsista oli 1,3 prosenttia sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Vielä 1990-luvun puolivälissä vastaava osuus oli 0,8 prosenttia.
Sijoitetuista lapsista poikia on 53 prosenttia ja tyttöjä 47 prosenttia.
Perhesijoitusten osuus on pitkään laskenut tasaisesti, ja laitoshuollon osuus vastaavasti kasvanut. Yhtenä syynä perhesijoitusten vähenemiseen on ollut pula sijaisperheistä.
Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Tutkimusprofessori Matti Rimpelänmukaan kansainväliset sijoitusyhtiöt ovat löytämässä Suomesta uuden kultakaivoksen: lastenkodit
Apua! Lastenkodit ovatkin kultakaivoksia sijoittajille! Lapsista ei ole mitään väliä... Lapsille lastenkodit eivät ainakaan ole kultakaivoksia. Nyt en yhtään enää ihmettele, miksi huostaanotettujen lasten etua ei kukaan aja. Tärkeintä on saada lapsia laitoksiin ja laitokset tuottamaan voittoa!? Karmea ajatus, mutta totta?
Jokunen päivä sitten avasin radion kesken ohjelmaa.
Mutta minua harmitti, että en kuullut tätä ohjelmaa alusta lähtien:
- Siinä keskusteltiin siitä, lähetetäänkö potilaita turhiin tutkimuksiin (esim. laboratoriot) rahansaamiseksi.
Keskustelussa nainen (ilmeisesti lääkäri) väitti, että ainakin vielä suomalaisten lääkärien moraali on sellainen, että he eivät lähetä potilaita turhiin tutkimuksiin.
Sen sijaan mies julisti innokkaana, että ihmisillä on oikeus käyttää rahojansa sairaanhoitoon, miten haluavat. - Selkokielellä tämä tarkoittaa, että potilaan rahat menevät helposti turhuuteen, koska potilas ei ole terveysalan asiantuntija.
Mistä tämä huolestuminen turhista hoidoista ja niitten kustannuksista on tullut ajankohtaiseksi?
Suomessa on ollut yksityislääkäreitä ja lääkäriasemia jo vuosikymmeniä. - Mutta rahanahneet ulkomaiset pääomasijoitusyhtiöt ovat tulleet Suomeen vasta viime vuosina.
Etelä-suomen aluehallintovirasto valvoo laitoksia. Paljastui laiminlyönnistä 2009 kun sosiaalialan Talentum ja lastensuojelun keskusliitto teki kysely tutkimuksen aiheesta.
Valvontaa ei ollut (julkaistu 6.10.2009) ja keväällä 2010 siitä nousi haloo.
KHO ja HAO on( sosiaalityön tekijöiden ja heidän lakimiesten kansa jopa syyllistynet perättömiin lausumiin) antanut heille vastuu vapauden jatkaa "tuhoamis" työtään lastensuojelun varjolla. Osa joutui viralta tai saivat huomautuksen lainvastaisesta toiminnasta.
Lastenkotien toimntaa ei kuitenkaan valvonut kukaan. Tein keväällä oikeusasiamiehelle tutkinta pyynnön ja sain vastauksen kaikista pyytämistäni vastauksen he eli AVI,KHO,HAO,sosiaali- ja terveyslautakunta,kaupungin hallitus, koulu, vastaanottokoti ovat toimineet "harkintavallan" puitteissa. Ymmärsin asian niin että kun on viranomainen ja rikko lakia sitä voi rikkoa oikeusasiamiehen mukaan "harkintavaltaa" eli "mielivaltaa" käyttämällä "maan tavan mukaisesti". Oikeasti laki kieltää "mielivallan" käytön viranomaisten toiminnassa, mutta korkein lain valvoja antaa siihen "siunauksensa". 2kk myöhemmin hän teki tarkastuksen kyseiseen laitokseen.
Jos lastenkotien lapsia todella haluttaisiin auttaa, pitäisi tuki ja palvelut olla juuri "matalan kynnyksen palveluita" kaikilla ihmisillä on kriisejä jossain elämänsä varrella, joihin tarvitsee mahdollisesti, jopa ulkopuolista apua.
Olen erittän otettu kaikista kirjoituksista joita tällä on ollut.
Birgitta Wulf ja "Megan" saavat ison halin asiasta nousseen keskustelun ansiosta. Vastasin itse "PTSD" nimimerkillä aikaisempaan" sijaishuollon lasten tarinat" vei "yöuneni". Multa se vei monet unet vuosien saatossa ja olen halunnut autta kaikkia mutta enää en itse jaksa taistella "viranomaisia" vastaan. Olen tehnyt asiasta useita kannanottoja ja tukimuksia etsinyt ja kun sellaisia tutkimuksia ei edes ollut kukaan "tutkijoista" tuonut esiin vaikka "perustelivat" väitteensä tukittuun tietoon.
Olen asunut itse yli 12 vuotta lastenkodissa ja taidan tietää (samoin kohtalon kaverini) millaista se on kun yhteiskunta "potkii päähän" joka suunnalta.
Olin yrittäjä, mutta taistelu vei voimat, rahat ja terveyden sekä yritykseni kaatui.
Vaikka kuinka voisin vakuuttaa teidät ja muut se ei tee minusta ehjää ihmistä "viranomaisten" silmissä koska leima on ja pysyy aina.
Se että minua ei otettu todesta, osoittaa millainen "asenne vammaisten armija" on vastassa ja jos he haluavat he jyräävät yli "harkintaan perustuvalla mielivallalla".
Oikeasti toivon ettei ketään joutuisi koskaan kokemaan vastaavaa. Olin väärässä he "eivät ajattele" lainkaan. Vastuun pakoilu on heidän tapansa puollustautua.
Kiitos kaikille. (Jatketaan keskustelua ja vaaditaan muutosta lasten ja perheiden edun nimissä, vaikka laki tulee voimaan 2012, tarvitaan 50 000 nimeä laki aloitteen aluksi). Hyvää syksyä kaikille.
Kiitokset isosta halista! Minulle tuli ihanan lämmin tunne. Lue myös kertomus "Kuka antaa lapsensa pahoinpideltäväksi?" Länsiväylän keskusteluista.
Muista, me emme anna ikinä periksi! Muutosta on tultava. Jokaisen ihmisen elämä on korvaamaton. Kenelläkään ei ole oikeutta tuhota toisen elämää.
Lastensuojelun asiakirjoihin ja dokumentteihin alan ammattilaiset ovat saaneet vallankäytön mahdollisuus tuoda esille niitä tietoja ja yksityiskohtia, joita he erityisesti haluavat tuoda esille. Sosiaalityöntekijät voivat myös valita ne asiat, johon halutaan antaa erityistä painoarvoa.
Kun valituksia sitten tutkitaan hallinto-oikeudessa, sosiaalityön ilmoittamia tietoja ei kyseenalaisteta, vaan ne tuodaan oikeuteen "totuuksina". Ongelmana on se, että asiakkaan puolella ei vastaavia "totuuksia" huomioida lainkaan, vaan päätös tehdään viranomaisten hakemusten perusteella.
Kuinka Suomi voidaan kutsua oikeusvaltioksi kun yksipuolisesti viranomaisilla on valta päättää asioista? Minkälainen on perheen oikeussuoja? Minkälainen on lapsen oikeussuoja? Tämä on suuri ihmisoikeusloukkaus!
Suomi on "euroopan suurin ihmisoikeuksien rikkoja" EIT:n päätösten mukaan.
Vastuuton viranomais toiminta saa "oikeuskanslerilta ja -asiamieheltä" vain huomautuksia. Vaikka rikollisuuteen taipuvaiset virkamiehet ja -naiset rikkovat lakia osoittaa "järjästäytyneen rikollisuuden" olevan rakenteellinen ongelma "poliittisessa" valta pelissä.
Lapsiin on "kuntien taholta" kohdistunut laiminlyöntejä terveystarkastuksissa samoin lukioiden ja ammattioppilaitoksissa palveluita ei edes ollut tarjolla.
Vastuussa on rahoittajat esim. veikkaus ja Ray heidän jakamat avutukset poliittille järjästöille on ollut "harmaan talouden" tukemista. Nyt epäilyt on kohdistunut RAY:n johtoon jossa vaikuttaa poliittisesti valitut henkilöt.
Veikkaus oli jo joitakin vuosia sitten SDP ex-kansanedustajan johtamana ja joutui eroamaan tehtävistä "kähmintä syytteiden takia huom. (naisiin kohdistunut kähmintä) samaisen herran "poika" sekoili "huume hörhönä videolla" ja siirrettiin kaikessa hiljaisuudessa "maan tavan mukaan" eurooppaan jotta kohu laskeutuisi.
Vastaavia tapauksia "silmää tekevien jälkikasvun" sekoiluista on muut kansalaiset saaneet kärsiä kun heidän "vanhemmat" istuvat tekemässä päätöksiä valtuustoissa ja johtokunnissa.
Oppilashuollosta on ollut jo 2000-2007 ja 2009, 2010 ja 2011 asioita esillä ja ohjeistuksia lain noudattamisesta mutta mitään ei ole tapahtunut asioden korjaamisen suhteen vaikka "hienoja Verso ym. oppaita" kunnat on esittäneet valvojille joita ei ole kuitenkaan noudatettu.
Lastensuojelussa keskeisenä ongelmana on juuri "päättäjien" välinpitämätön asenne jota voidaan kutsua jo "psykopaattisen" järjästelmän sisäiseksi ongelmaksi.
Lastensuojelulaitoksien "bisnes" on yksi suurin ongelma koska se ei edistä hyvinvointia vaan piiloittaa sekä siirtää vastuun heiltä itseltään pois.
Vastuu henkilöiden nimeäminen onkin "parannus" kyseiseen toimintaan koska kukaan terve järkinen "viranomainen" ei ryhdy suojelemaan jonkun "psykopaatin" lainvastaista toimintaa ellei saa "korkeampaa asemaa" niinkuin nykyään on tapana heille antaa "korruptio" siis jyllää kunnallisessa päätöksen teossa.
Lasten kannalta ongelmaksi samoin vanhempien ongelmaksi muodostuu "sairas yksilö/yksilöt" joiden kanssa joutuu asiomaan kyseisissä virastoissa.
Henkisen kidutuksen ja väkivallan määrää saa kokea sekä ympäristön sekä viranomaisten taholta silloin "perheet" on todella pulassa koska auttavaa kättä tai tahoa ei suomesta löydy lainkaan.
Vaihtoehdoksi tulee silloin "pakolaiseksi" ähteminen ja turva paikan hakeminen muualta. Syrjäytyminen siis alkaa "viranomaisten mielivaltaisesta kohtelusta" johon he nyt hakevat ratkaisua "poliittisesti" miten se onnistuu jos eivät voi myöntää edes itselleen että "järjästelmässä on suurin ongelma" joka edes auttaa syrjimisen sallimiseen.
Kirkko osoittaa esimerkillään miten "vihaa" tavallista kansalaista syrjimällä perustuslaillisia vapauksia ja oikeuksia.
Viittaus: Jeesus sanoi: sallikaa lasten tulla tyköni/luokseni. Kun lapset olivat tulossa hänen luokseen ja opetuslapsi oli heitä ajamassa pois. Kirkko keksii kyllä verukkeensa mutta "olemme kaikki jumalan lapsia" vaikka olemmekin jo aikuisia.
Anteeksi, en halua loukata, mutta itse en ole "uskovainen" vaikka olen raamattuakin lukenut.
Samat poliittiset tahot suojelevat "monopoliaan" alkoa, veikausta, ray, kela, oikeuslaitokset, ym. joiden toiminnassa pyörii valtavasti rahaa.
Raha ja poliittinen toiminta on niin sidoksissa toisiinsa ettei siitä valta asemasta he luovu helpolla. (Alkoholiveroa nostetaan, pelkästään heidän omien tutkimusten takia vaikka vapaa kilpailu ja "viinat ja viinit" ruoka kaupoissa euroopassa ei ole ongelma ja holhousta vaativaa siellä). Suomessa taas holhousta ylläpidetään "keinotekoisesti" jotta kyseiset "rikosherrat ja naiset" voivat sitä perusteena käyttää harhaanjohtamalla kansalaisiaan. Vapaus on sitä että saa myös elää vapaasti ilman viranomaisten "mielivaltaista" puuttumista joka asiaan. Suomessa tämä ei ole edes "teoriassa" mahdollista saati sitten käytännössä.
Vaadinkin oikeusasiamiehen ja -kanslerin toimintaan syytteiden siirtämistä suoraan syyttäjälle jos kerran "virkarikolliset" ei muuten lopeta "virka-aseman väärin käyttöä" eikä syyttäjät nosta syytteitä vaadin heidät viralta pantaviksi "perus- ihmisoikeus loukkauksien sallimisesta" ja "törkeästä mielivallan hyväksymisestä" jota suomessa harjoitetaan ilman asianmukasta valvontaa ja lakien noudattamista. Lait koskevat viranomaisia ja ne on "ohjeina" vain kansalaisille.
Kuinka moni Suomalainen tuntee suomen lait. Epäilen ettei kovinkaan moni tunne.
Eikä ole tarpeenkaan tunteakkaan. Laki on kirjoitettu viranomaisten toimintaa varten ja heidän tulee noudattaa päätöksissään lakia "pilkun tarkasti" . Viranomainen syyllistyy siis lainvastaiseen toimintaan 100 kertaa useammin kuin tavallinen kansalainen joita samat lait ei koske. Lapsille voi opettaa tapoja ym. mutta he eivät voi tuntea lakia perinpohjin, joten he eivät myöskään syyllisty vastaavaan toimintaan mihin "viranomainen" syyllistyy joka päivä 365 kertaa vuodessa.
Ohjeistukset siis koskevat "virkaa hoitavaa vastuu henkilöä", ei perheitä tai yksilöitä ja kansalaisia. Vapaassa maassa yksilö voi rikkoa lakia ja joutua vastuuseen eli oikeuteen ja saada siitä tuomion. Viranomainen voi rikkoa lakia eikä joudu vastuuseen teoistaan jossa he tuomitsevat "lapsen tai perheen" eliniäiseen syrjintään ym. halventavaan prosessiin vain peittämälä laiminlyöntiensä aiheuttamia vaurioita. Siinä on siis ero "viranomais rikollisten" ja tavallisten "kansalaisten oikeusturvan" vartioiden, eli oikeusasiamiehen ja -kanslerin sekä poliisin ja syyttäjien ja asianajajien sekä oikeuslaitosten ja lainlaatioiden suojelemisen ydin. Siksi mikään toiminta ei kestä "päivän valoa" tai lähempää tarkastelua lainkaan.
Julkisuus laki siis suojaa viranomaisia mutta ei turvaa kansalaisia lain edessä
lainkaan. Jatketaan keskustelua aloitteiden ym. oikeuksien puolesta.
Jokainen on yksilönä sellainen kun on, eikä se oikeuta syrjintään miltään viranomais taholta. Rakastakaa toisianne ja hyvää syksyä. Iso hali kaikille.:)
Yhdyn edelliseen krjoittajaan täysin. Viranomainen suojelee viranomaista, poliisi suojelee toista poliisia. Mutta kuka suojelee huostaanotettua lasta? Hän on täysin lainsuojaamaton ja vailla oikeudellista ja perheen suojaa. Lastensuojelulaki on tehty viranomaisia varten, ei lapsia varten. Tämän vahvistaa hallinto-oikeuden yksipuoliset päätökset ja vanhemmat ovat aina pelkästään altavastaajina. Sitten sanotaan vaan, että näin voi käydä kun on altavastaaja!
Suomi oikeusvaltiona on kaukana totuudesta. Kuka tässä maassa saa oikeutta kun on vastassa sosiaaliviranomainen, ei kukaan!
On taisteltava oikeuksiensa puolesta ja se on kivinen tie, mutta emme saa mitään muutosta aikaiseksi ellemme ryhdy toimeen. Suomessa sentään jokainen saa oikeusapua ja sitä tielle pitää lähteä.
Lapset eivät pysty taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta, se on meidän aikuisten tehtävä. Emme saa hylätä lapsiamme. Lapset ovat investointi tulevaisuuteen. Meillä ei ole varaa menettää toivomme, vaan jatkaa taistelua vanhempien ja lasten oikeuksien puolesta: TEHKÄÄMME SE YHDESSÄ!
Valitettavasti Espoo on yksi kaikkein synkimmistä paikkakunnista lastensuojelun saralla. Tätä sairasta menoa "sain" seurata jo teini-ikäisenä kun katsoin YLE:stä "Tapaus Niko" dokumenttia. Jatkoa on seurannut aivan vime kuukausiin saakka.
Keskusteluketjun kommentteihin on helppo yhtyä. Ainoa mitä lisäisin on se että kun olette käyttäneet kotimaiset(hyvä-veli käytännön korruptoimat) oikeusasteet läpi, on aika viedä lastanne koskevat asiat EIT:n käsiteltäväksi. Vasta siellä voitte saada todellisen muutoksen mahdollisiin rikoksiin. Espoossa näitä perheitä on runsaasti - Valitettavasti. On otettu lapsia huostaan perheistä joissa ei ole alkoholismia, mielenterveysongelmia tai vaikkapa perheväkivaltaa. Usein on ollut kyse marginaali-ongelmista, jotka OLISI voitu hoitaa ennaltaehkäisevällä vaikkapa järjestämällä kotiapua. Huostaanotto päätöksissä on usein kyse myös vallankäytöstä ja halusta kontrolloida- sairasta mutta totta.
Lopuksi on pakko todeta että EIVÄT kaikki huostaanotot ole tarpeettomia. Itseasiassa suurin osa on täysin aiheellisia. Kun perheessä on holtitonta päihteiden käyttöä tai mielenterveys pettää siinä määrin että vanhemmat eivät pysty hoitamaan lapsen perustarpeita kohdalleen, on lastensuojelun hyvä toimia. On kuitenkin muistettava että yksikin huolimattomasti valmisteltu huostaanotto on karmea rikos ihmisyyttä vastaan. Ne jäljet eivät lähde lapsesta eivätkä perheestä koskaan pois. Luottamus viranomaisiin katoaa ikuisesti.
Pitäisi panostaa ennalta ehkäisyyn, jotta todella tarpeellisten huostaanottojen määrää voitaisiin vähentää.
Lapsia hoitamaan ja kasvattamaan kykenemättömän vanhemmuuden syyt ovat jo tiedossa, mm.:
- Alkoholismi
- Odottavan naisen pitäisi välttää alkoholin käyttöä
- Runsas huumeitten käyttö
- Väkivaltaisuus (fyysinen, henkinen (sadismi, narsismi, psykopatia jne.))
- Mielenterveyden vaikeudet
- Fyysisten vammojen aiheuttama kyvyttömyys huolehtia lapsesta
- Haluttomuus huolehtia lapsesta
Jos lapsia hankitaan vasta yli 25 -vuotiaana, niin em. ominaisuudet ovat jo tiedossa. - Väkiluvun ylläpitämiseen tarvittavaa vähän yli kaksi lasta pariskuntaa kohti ehtii hankkia yli 25 -vuotiaana.
Tarvitaan valistuskampanjoita.
Jos Espoossa olisi edes suomalaisia sosiaalityöntekijöitä huolehtimassa lasten asioista. Ongelma on se, että nämä muista maista ja kulttuureista tulleet siirtotyöläiset eivät ymmärrä Suomea ja suomalaisia oloja. Ja tunnettu tosiasia on, että virolaiset eivät myönnä ikinä olevansa väärässä.
HIRVEÄN MUSTAVALKOISTA
En tiedä onko suurin osa tänne kirjoittavista sellaisia, joilta on lapsi otettu huostaan, ja toki omasta mielestään aivan ilman syytä.
Ei lastensuojelu oikeasti ole tällainen mörkö, kun tässä kuvataan!
Varmasti vanhemmat vastustavat huostaanottoa, mutta joskus enemmän itsekkäistä syistä, kuin lapsen parasta ajatellen.
Lapsen paikka ei ole koti, jos kotona ei ole turvallinen olla, jos kotona itsekäs vanhempi asettaa viinan lapsensa edelle.
Olen kasvanut sijaisperheessä ja luojan kiitos näin on ollut, eikä minun ole tarvinnut olla juopon mutsini kanssa.
Kun tuossa joku pohti, että ko. lapset eivät mahdollisesti aikanaan itse tee lapsia, niin tottahan se voi olla, ainakin minun kohdaltani. Syynä tosin EI ole sossu, lastensuojelu tms, vaan se, että juoppo mutsi ei aikoinaan ole antanut minulle sitä turvaa, jota olisin tarvinnut. En ole pisaraakaan katkera sossulle tai yhteiskunnalle, mutta biologisille vanhemmilleni olen. Ne ihmiset on roskaa. Mua ei liikuta, onko ne elossa vai kuollu, kunhan eivät ikinä missään tuu vastaan.
En vertaa lasta ja koiraa, mutta tiedän useita ihmisiä, jotka ottavat koiran, koska he vaan itsekkäästi HALUAVAT, mutta eivät sitten kuitenkaan vie koiraansa riittävän paljon lenkille tai hoida sen turkkia, kynsiä, jne.. Tiedän valitettavasti myös ihmisiä, joilla vaan on pakottava tarve lisääntyä, vaikkei heistä oikeasti ole vanhemmiksi. Tällaisten ihmisten ei pitäisi ottaa koiraa, eikä tehdä lapsia.
Miian tulisi muistaa tai saada tietää että huomattava osa nykyajan huostaanotoista etenkin Espoossa tapahtuu aivan muista syistä kuin alkoholista. Toki suuriosa huostista johtuu alkoholin väärinkäytöstä, mutta tietäisitpä millä muilla epämääräisillä syillä lapset on viety kodeista?
Sinun tilanne on se että huostaanotto on antanut paremmat olosuhteet normaaliin elämään. Voitko kiistää että joillakuilla muilla on sattunut siten että todellista aihetta huostaanottoon ei ole ollutkaan? Ja että pienellä tuella perheeseen olisi voitu välttää huostaanotto. On havaittavissa sellaistakin että ns. ammattiauttajiin ei enää luoteta samallatavoin kuin ennen vanhaan. Kun joka puolella häärii ammattilaisia jotka tutkivat suurennuslasilla jokaisen mustelman ja päiväkodeissa ihmetellään jos lapsi ei syö joku päivä. Asenne on "pitäisikö ottaa yhteys lastensuojeluun kun heidän lapsi ei syö". Usein ongelma on se että vanhemman sivuutetaan ja heidän selän takanaan valmistellaan jo asioita joista vanhemman eivät tiedä mitään.
En kiistä, etteikö turhiakin huostaanottoja tapahtuisi.
En väitä, että kaikki huostaanotot johtuisivat päihteistä.
Minusta vain tällä palstalla asenne on se, että huostaanotto ei koskaan voi olla hyvä asia, joten halusin tuoda esille myös vastakkaisen näkökulman.
En asu pääkaupunkiseudulla, jossa tilanne varmasti on aika villi. Voin kuitenkin kertoa, että pienillä paikkakunnilla huostaanottoihin ei lähdetä kevyin perustein.
Halusin myös muistuttaa, että nekin vanhemmat, joiden lapsi on huostaanotettu aivan asiallisista, painavista syistä, toitottavat kaikkialla sitä, miten HEITÄ on kohdeltu epäreilusti. Heille terveisinä tämä; Katsokaa peiliin! Olisitte asettaneet lapsenne etusijalle, olisitte huolehtineet lapsistanne, olisitte kohdelleet HEITÄ reilusti.
Jos ihminen on niin itsekäs, että vie lapsen hoitoon mukamas päiväksi, mutta häipyykin viikoksi -en edes viitsi sanoa mitä tekemään- niin olen ihan takuulla sitä mieltä, että siinä ei tukitoimet auta, itsekkyys ja piittaamattomuus eivät ole tukitoimin ratkottavia ongelmia. Ja kaikessa piittaamattomuudessaankin kuitenkin sitten huostaanottoa pitää vastustaa.
Hyvä Mia!
Olet oikeassa ei pidäkkään yleistää. Mutta nyt huomaan että kärsit samasta ongelmasta eli ptsd:stä kuin minä mutta eri syystä.
Se ettet asu pääkaupunki seudulla vaan pienessä pitäjässä kertoo asioittesi olevan hyvin. Hienoa.
Mutta todellisuus on karumpaa. Ensiksi sinulla on ollut päihtynyt yksin huoltaja äiti ja isästä ei tietoakaan ymmärsin. Se ettei äitisi ollut "kunnollinen vanhempi" ei ole sinun vikasi, eikä siitää tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, vaikka katkeruutta se aiheuttaakin. Sinulle huostaanotto on ollut hyvä ratkaisu, mutta ei kaikilla ole ollut samanlaisia vanhempia kuin sinulla.
Itselläni oli perheessä molemmat vanhemmat ja kaksi sisarusta lisäkseni.
Isäni kuoli ja äitini sairastui joten syyt olivat siinä ettei he pysyneet pitämään puoliaan viranomaisia vastaan. Se millaista elämä laitoksessa oli et taida ymmärtää jos olet sijoitettu perheeseen. Henkinen väkivalta ja muiden lasten taholta tulleet väkivaltaiset pahoinpitelyt sekä ympäristön suhtautuminen kaikkialla oli syyttävää ja torjuvaa kerhoista harrastuksiin. Vastavuoroisuutta ei henkilökunnalta saanut eli "kylmää" hoitotyötä. Kerran viikossa puhtaat vaatteet ja lääkäriin pääsi jos käsi tai jalka katkes niinkuin itsellä kävi kolarissa. Kaikki ulkopuoliset koulukaveri oli kiellettyjä tulemasta laitokseen kylään ym. "normaalia suljetuissa laitoksissa".
Muutenkin yhteyden pito ulkopuolelle oli rajoitettua.
Hoitajina oli mitä epämääräisempää henkilöitä päihdeogelmaisesta katkeriin vanhoihin piikoihin ja yksinhuoltajiin. Suurin yhteinen tekijä kaikissa oli tunne kylmyys. Tunteet oli heiltä lähinnä vihan tai ilkeilyyn verhottuja haukkumisia ja välinpitämätöntä käytöstä. Itsekkään ei saanut ilmaista minkäänlaisia tunteita koska mitään vastavuoroisuutta tai kiintymistä meihin lapsiin ei saanut osoittaa.
Tilanne on kyllä osin nykyään muuttunut mutta taitaa olla edelleenkin "normi käytäntönä". Oli siellä muutama henkilö jotka oli mukavia ja kivoja mutta he lähtivät nopeasti pois kun todellisuus paljastui heille. Olet siis ollut suhteessa onnekas verrattuna moniin muihin huostaanotettuihin lapsiin. En väitä etteikö se jätä traumoja mutta vertaan itse kokemaani yli 12 vuotisen asumisen "häiriintyneessä ympäristössä" eli lastenkodissa siihen( minkälaisena itse perhe-elämän näen ja olen kokenut pois pääsyn jälkeen). Lastenkodissa asuminen kuvastaa ehkä omaasi äitisi kanssa asumista, mulle vain 30 kertaa isommassa "perheessä" siinä siis on iso ero. Siksi traumat itsellä on paljon suuremmat mutta en vähättele sinunkaan traumoja.
Jos yksikin tapaus voidaan ehkäistä "matalan kynnyksen palvelulla" perheille ja vanhemmille ja lapsille ei tarvitsisi turvautua "henkiseen kidutukseen" jota kyseinen toiminta edustaa lasten ja perheiden hajoittamisina. Jos äitisi olisi saanut esim. kyseisessä päihdeongelmassa sitä tukea ei hänen käytös tai turvallisuutesi olisi vaurioittanut sinua niin paljoa näin ainakin itse uskon. Voin olla väärässä, mutta sinun oma käytös purkautuu ympäristöön myös ja se on aiheuttanut huolta myös vaikka et ehkä sitä huomannutkaan silloin. Aikainen päihteiden käyttö tai vastaava on vain pahanolon purkaus keinoja ja niihin vetää mukaan ystävät ja kaverit ja joku puhaltaa pelin poikki,( kokemusta on nuorena päihteistä). Näin se tulee esiin useammin mutta ei pidä taaskaan yleistää. (Täytyy muistaa että ihminen on kaikkea kokeileva otus). Huom. itse en käytä juurikaan alkoholia nuoruuden kokeilujen jälkeen joten se oli vain pahan olon purkua silloin.
Monesti huomaa toisten pahanolon joka on päihteiden vaikutuksessa, mutta hän ei sitä itse huomaa, koska ei tahdo selvittää pahanolon syytä ja hukuttaa sitä alkoholiin tai muihin päihteisiin. Selvänä se onnistuisi paremmin koska kipu on tunne tasolla yleensä aina. Terapiat ym. olisi sitä apua jos ei ole ystäviä tai muita jolle voi puhua ongelmista. Sen vaatiminen ei mielestäni ole liikaa pyydetty jos se ennalta ehkäisisi pahempien traumojen syntymistä.
Se mitä eroa on pienellä paikalla ja kaupungilla on jo eri asia.
Voimia Mialle ja hyvää syksyä myös.
Iso hali myös.
Hei PTSD ! En ole vielä kommentoinut sinun kirjoituksiasi, tässä nyt sitten kommentoin :) Olen ansainnut sinulta halin samoin muutama muukin täällä sinun taholtasi - ja kyllä se lämmittää niin kovasti mieltä!!! Olen tuo Birgitta, joka jutun kirjoitti - ja tuo Megan sen kirjoituksen sitten sujautti tänne keskustelupalstalle. Kaikista ikävistä kokemuksistasi huolimatta on hyvä että keskustelua käydään - ja vielä monelta kantilta. Olet todella lämminhenkinen ollaksesi mies! Tunteita sinulta ei ainakaan ole onnistuttu viemään, en tiedä monenkaan miehen haleja toisille jakavan! Tämä käy samalla terapiasta, kun huomaa ettei itsellä nyt asiat niin huonosti olekkaan. Tämä keskustelupalsta on siitä hyvä että tänne voi kirjoittaa silloin kun siltä tuntuu ja täältä voi löytää monenlaisia uusia näkökulmia omaan tilanteeseensa. Jatketaan vaan kirjoittelua, huostaanotot on saatava loppumaan. PERHEITÄ ON AUTETTAVA! Voisitte käydä kukkaamassa Unicefin sivuja, sielläkin tuntuu nyt keskustelu olevan aluillaan -lapsen oikeuksista ja siitä mikä on lapsen etu. Haleja vaan ihan kaikille täältä ruudun takaa! Opetetellaan me itse rakastamaan, vaikkei meitä itseämme ole niin hellitty. Hellimisen ja halimisen aika ei lopu KOSKAAN!
Kiitos!
Itsellekkin tämä on terapiaa joten yhteisessä veneessä ollaan.
En halua järkyttää ketään tai syyttää perusteettomasti.
Olen halunnut saada ihmisten "silmät aukeamaan" todellisuuteen.
Vain asioiden esiin tuomisella voidaan korjata asioita ja toivoa että joku päättäjä tai vastaava lukisi näitä myös ja veisi asioita myös sisältäkäsin eteenpäin.
Ennalta ehkäisy on kaikkien edun mukaista. "Matalan kynnyksen palvelut" maksaa itsensä takaisin pidempinä työ vuosina ja yhteisenä hyvin vointina.
Itse uppouduin täysin vuosiksi töihin enkä huomannut miten se kulutti voimiani mutta "uudet katasrofit olivat liikaa" rajallinen sietokyky siis ylittyi. Tuntee olivat "paksun kuoren alla". Voin siis verrata itseäni lähinnä simpukkaan tai vastaavaan joka sai vielä yhden uuden mahdollisuuden elää.(Kai kaikella on ollut joku tarkoitus)!
Hyvä syksyä vaan ja keskitytään "olennaiseen" eli matalan kynnyksen palveluiden saamiseen apua tarvitseville. Koskaan ei voi tietää, milloin kukakin joutuu niitä tarvitsemaan, vahinko ei tule kello kaulassa, eikä se katso, aikaa tai paikkaa.
Mielenkiinnolla odottaisin vastausta siihen, miten Arvoisat sosiaalityöntekijät huomioivat ja kuuntelevat lasta ja toteuttavat lasten edunmukaisia ratkaisuja. Miten toteutuvatkaan ihmisoikeudet ja lastenoikeudet. Mikä ero on sosiaalityöntekijöiden määrittämällä kuuluisalla lapsen edulla ja todellisella lapsen edulla. Tätä absoluuttisena totuutena pidetyllä lapsen edulla kun voidaan selittää ja määritellä kaikki heidän toimintansa. En usko todellisen lapsen edun olevan lapsen näkökulmasta ensisijaisesti erottaminen omista vanhemmistaan. Innolla jään odottamaan heidän vastaustaan hallintokanteluuni, jonka liitteksi ja todistusaineistoiksi laitoin mukaan materiaalia suorasta valehtelusta ja vääryyksistä, jotka ovat suoraan heidän omista asiakirjoistaan on todennettavissa.
Lapseni tempaistiin oikeudenpäätöksellä omasta rakkasta kodistaan ja hän joutui muuttamaan täysin vieraan vanhemman luo. Tätä ratkaisua vauhdittivat sosiaalityöntekijät, jotka saivat isän puhkeamaan sananmukaisesti uuteen loistoon rakastavana ja huolehtivana vanhempana lapselleni, joka ilman muuta huolehtii tyttärestään. Tuota en lähes kymmenen vuoden yksinhuoltajuuden jälkeen ns.purematta niellyt, varsinkaan kun isän uusista lahjoista ei ollut minkään laista näyttökään. Olin vakuuttunut, että muutto isän luo pilaisi lapseni elämän sekä terveyden.
Oletin, että lapseni tilanteen heikkeneminen veisi jonkin aikaa, ehkäpä muutaman vuoden. Tässä asiassa isä kunnostautui: lapseni terveys, koulumenestys ja elämä onnistuttiin pilaamaan vajaassa lukukaudessa. Annettakoon kunnia sille jolle kunnia kuuluu!
Lapseni myös eristettiin läheisistä ja rakkaimmista ihmisistä, minunkin tapaamisia estettiin. Olosuhteet isän luona kärjistyivät todella pahaksi ja lastani kohdeltiin todella rumasti ja ihmisarvoa alentavasti. Mistään perustarpeista ei liioin huolehdittu. Tein lastensuojeluilmoituksen ja lisäksi lapseni oli itse osannut ottaa yhteyttä isän paikkakunnan sosiaalityöntekijään monissa epäkohdissa, mm. heitteillejätöstä.
Kun vuosi sitten lapseni pääsi pitkällisten taistelujen ja vaiheiden jälkeen isän luota kotiinsa vierailulle, otin yhteyttä jälleen kerran isän paikkakunnan sosiaalityöntekijään. Tein lastensuojeluilmoituksen sekä vaadin, että lapseni olosuhteisiin puututaan. He eivät aikoneet tehdä mitään muuta kuin palauttaa lapsen takaisin, samoihin vallitseviin olosuhteisiin.
Näin päädyin elämäni raskaimpaan neuvotteluun. Vaadin, että lapsen olosuhteet on korjattava, muuten en lasta palauta. Tässä kohdin isän paikkakunnan sosiaalityöntekijät järjestivät tapaamisen oman paikkakuntani sosiaalitoimistoon. He olettivat, että "nappaan kiinni syöttiin" yhteisestä neuvottelusta ja tuon tyttäreni paikalle. Yllätys ei ollut kovin suuri, kun huomasin, että myös biologinen isä oli kutsuttu neuvotteluun. Tarkoituksena sosiaalityöntekijöillä oli avustaa isää viemään lapsi takaisin luokseen. Vanhasta kokemuksesta tiesin, mitä tuleman piti, joten olin järjestänyt lapseni turvaan ja näin pystyin neuvottelemaan rauhassa.
Elämäni raskain ja pisin neuvottelu alkoi, joka päättyi siihen, että sovimme lapseni sijoittamisesta lastenkotiin. Minulle markkinoitiin ajatus lastenkodista sillä, että meidän yhdessä oloamme ja yhteydenpitoamme ei enää estettäisi ja saisimme tavata. Tämä tuntui paremmalta kuin aimpi vaihtoehto niistä olosuhteista joissa lapsen oli pitänyt isän luona olla. Jatkuva piinaava epätieto ja hätä siitä, miten lapsellani menee. Tuntui hyvältä, että minulle luvattiin ettei yhteydenpitoamme ja tapaamisiamme enää estettäisi. Meillä oli tuolloin vireillä valitus oikeudessa, joten en myöskään olettanut tilanteen kestävän edes pitkään.
Hain lapseni turvapaikasta ja kerroin hänelle tilanteen. Ei hän ilahtunut, mutta parempaa toivoen ja uskoen siihen, että rakkaimpia ihmissuhteita ei enää estettäisi, hän lähti lastenkotiin.
Karu totuus valkeni meille jo seuraavana päivänä. Olimme taas tulleet huijatuksi. Yhteydenpito estettiin ja tapaamisia ei järjestetty. Äitinä minusta tehtiin haitallinen lapselleni. Nerokas tyttäreni keksi onneksi keinon, miten sai yhteyden kotiinsa. Isän luona hänen tuli vierailla viikolla ja viikonloppuisin, vaikkei sitä halunnutkaan. Tästä kertovat monet säilytetyt tekstiviestit. Vielä sijoittamisjakson päättymispäivänä lapsi oli pyytänyt sosiaalityöntekijältä ettei joutuisi takaisin isän luo. Tätäkään pyyntöä ei tietenkään kunnioitettu.
Tänä päivänä tyttäreni on jälleen luonani. Hän on ottanut oikeuden omiin pieniin käsiinsä ja matkustanut satoja kilometrejä takaisin kotiinsa, koska Arvoisat sosiaalityöntekijät sekä oikeuslaitosten tuomarit eivät siihen kuuluisaan lapsen hyvään ole päätöksissään pystyneet.
Nyt lapselleni kuuluu melkein hyvää. Melkein siksi, koska vuosien oikeustaistelumme jatkuu. Paljon hyvää on tapahtunut. Tyttäreni on saanut lähestulkoon koko entisen elämänsä takaisin. Niin hän asian ilmaisee. Erityisen tuen tarpeessa olleesta oppilaasta on yht´äkkiä kehkeytynyt hyvin menestynyt oppilas: koesuorituksetkin ovat olleet loistavia, kympillä alkavia. Harrastukset ovat palautuneet arkielämään ja ovat vaikuttaneet suotuisasti terveydentilaan yhdessä normaalin tasapainoisen arjen ja ravitsemuksen kanssa. Se myös näkyy kongreettisesti. Saatuaan perheensä ja ystävänsä takaisin, hän on taas entinen iloinen itsensä.
En koskaan jaksa ymmärtää sitä, että lapsen oikeudet voidaan sivuuttaa olan kohautuksella. Ja mitä sanookaan Suomen laki lapsen mielipiteen selvittämisestä ja kuulemisesta, myös huostaanottojen kohdalla. Eikö vanhempia tule tukea vanhemmuudessa ja huostaanotto on vasta äärimmäinen ja viimeinen ratkaisu. Meidän perheemme kohdalla ei ollut edes kysymys siitä, ettenkö olisi kykenevä huolehtimaan lapsistani tai minulla olisi taloudellisia resursseja ja muita edellytyksiä siihen, vaan kerron tapauksemme siksi, että se on esimerkki totalitäärisestä mielivallasta, jota voidaan harjoittaa. Tämä mielivalta voidaan aina oikeuttaa lapsen edulla tai parhaalla, siitä tietämättä yhtään mitään.
Tarinamme sai vielä lisää jatkoa. Tilasin jälleen kerran sosiaalityön kirjaukset isän kotipaikkakunnalta. Hämmästykseksi löysin maininnan myös pienimmistä lapsistani, jotka ovat nykyisestä liitostani. Isän paikkakunnan sosiaalityöntekijä oli kertomuksissaan satuillut, että oman paikkakuntamme sosiaalityöntekijä olisi ollut häneen yhteydessä ja huolestunut pienimmistä lapsistani. Olenkin mietiskellyt, että kuuluuko sosiaalityöntekijän koulutukseen myös selvänäkeminen ja tulevaisuuden ennustaminen ja onko heillä kenties kristallipallo käytössä. He eivät ole koskaan pienokaisiani tavannutkaan. Tämä tieto tietenkin riitti miehelleni, joka ei myöskään ole ollut tietoinen lastensuojelullisista huolista. Niinpä hän lähti asiaa selvittämään. Kävi ilmi, ettei mitään soittoja eikä epäilyjä paikkakuntani sosiaalityöntekijät ole koskaan esittäneetkään. Siispä valehtelua tämäkin, ja päätyi samaan pinoon hallintokantelun todisteeksi.
Lastensuojelu lakiin tuli muistaakseeni parannus 2010 maaliskuun alusta ja 2010 syksyllä siihen vielä tarkennus, että sosiaalityöntekijöden pitää pystyä todistamaan väitteensä jos he vetoavat epämääräisiin perusteisiin ja he ovat vastuussa esittä perusteilleen pitävät todisteet. Tähän asti he ovat käyttäneet valmiita "oikeuteen sopivia" tekaistuja perusteita asianajajiensa välityksellä.
Yhdessäkään päätöksessä eivät ole pystyneet perustelemaan "avohuollon tukia" mutta ovat perusteissaan niitä käyttäneet vaikka kyseisiä tukia tai palveluita ei juurikaan ole ollut.
Asianajajat ja sosiaalityöntejijät on syyllistyneet siis usein "perättömään lausumaan ja rikokseen ihmisyyttä vastaan" he eivät ole joutuneet kyseisistä rikoksistaan vastuuseen. Samoissa HAO:n ja KHO:n päätöksissä ei siis tutkita rikokseen syyllistyneitä viranomaisten rikoksia jotka perheille ja lapsille on aiheuttaneet paljon "kärsimystä". Oikeuslaitos siis suojelee rikollisia ja tuomitsee perheet perusteita väärentämällä. Oikeusasiamiehen 12.10.2011 kannanotto ottaa nyt huomioon myös vammaisten ja lastensuojelun ym. asioihin paremmin kantaa joten toivottavasti myös "teoriasta ryhdytään toimiin" eli käytäntöön ja puututaan tehokkaammin kuntien viranomaisten lainvastaisiin toimiin jos perusoikeus ja ihmisoikeus rikokset saadaan suoraan vietyä sellaiseen oikeuteen joka myös puuttuu niihin ja valvoo niiden toteutumista. Toivottavasti palvelun taso paranee kun "asiakaspalvelu" on ontunut "ohjeistuksien ja pilkun tarkan vastuun pakoiluun turvautuneiden toimijoiden kohdalla" viittaus uutiseen jossa tutkija toi esille juuri tämä "pilkuntarkan" suhtautumisen ja "normaalin käytännön" vastuun siirtämisestä ettei palveluita tarvitse järjästää vaikka laki siihen velvoittaakin. Ongelma on siis "rakenteellinen" ihmisiä tuhoava ja syrjintää lisäävä lakien "sekava ymmärrys ja niiden päällekkäisyys".
Yksi laki takaa oikeudet ja toinen kumoaa ne. Tämä on rakenteellista "väkivaltaa ja henkisä kidutusta" josta suomen Amnesty ja muut järjästöt vaikenevat tai eivät ole sitä viitsineet edes tutkia koska "bisnes on etusijalla" heille ei lapset tai perheet.
Tällaisia tabuja suomen oikeus asteet noudattaa "ajattelematta" seurauksia lainkaan.
Tietenkin jos tarkoitus on tuhota "kansalaisia" silloin sen ymmärtää mutta muuten ei.
Olisikin tärkeää tarkistaa kyseiset "järjästöstöt" miksi he sallivat näiden törkeiden ihmisoikeuksien loukkauksien, tapahtua heidän suosituksiaan vastaan. Ymmärrän asian näin: Jos ohjeistukset on tehty perus-ihmisoikeuksia kunnioittaen ja tuomitsee niiden loukkaukset. Miksi sitten sama toiminta sitten on saanut jatkua ilman siihen puuttumista? Vastaan itse: Koska samat henkilöt toimivat "asiantuntijoina" molemmissa järjästelmissä. Yllättikö? Ei! Näin saadaan valvontaa itselle ja voidaan jatkaa samaa toimintaa kun kerrotaan "kaiken olevan ohjeiden" mukaan toimittu. Lastensuojelun keskusliiton ja Pelastakaalapset ry ja MLL ym. johdetaan poliittisesti ja sosiaalipuolen ihmiset esim. vastaanottokotien johtajat, perhepalveluista vastaavat henkilöt ym. istuvat samoissa päätösten teko lautakunnissa kuntien esittelijöinä ym. he siis ovat vastuussa valvonnasta ,parannuksista, että toteutuksista! Tämä on ristiriitaista koska kun toinen käsi silittää, toinen lyö.
Tarvitaan siis "riippumaton henkilö kuten tuomari kyseiseen toimeen" silloin hänellä pitää olla yhteys suoraan valtakunnansyyttäjään joka voi nostaa syytteet näistä törkeistä perus- ja ihmisokeusloukkauksista jotka kestää suomessa vuosia ja lopulliset päätökset haetaan EIT:ltä jossa suomi tuomitaan.
Kunnan vastuita ollaan myös tarkastelemaassa joten taitaa vastuun pakoilu vähitellen siirtyä "maan tavasta" silmien aukeamiseen. Askel-askeleelta parannuksia on luvassa mutta lopulta käytäntö kertoo miten niitä toteutetaan.
Positiivista on se että asiaa ei enää "peitellä tabuna" vaan se herättää myös keskustelua koska kukapa haluaisi "itse joutua vainotuksi" !
Hyvää syksyä.
Suomessa asuu 18.000 lasta ja nuorta huostaan otettuna oman kodin ulkopuolella sijaishuollossa. Maa, joka on saavuttanut mainetta hyvinvointivaltiona, kätkee sisällään hiljaisen epidemian: "Unohdetut lapset järjestelmän vankina". Tämä on suuri häpeä ja lapsia "pyydystetään kuin kalat vedessä". Miksi näin?
Lapset, jotka eivät ole syyllisiä, rangaistaan. Lapset kärsivät post-traumaattisesta stressihäiriöstä joka saattaa kehittyä jo 4 tunnin jälkeen kun lapsi on viety tuntemattomien ihmisten hoitoon. Hoidon tarkoitus on suojata ja auttaa lasta saamaan turvallisen kasvuympäristön. Mutta harvoin onnistutaan.
On osoitettu, että lasten kaltoin kohtelu tapahtuu myös sijaishuollossa, joka pitäisi olla parempi paikka kuin lapsen koti. Ne lapset, jotka kokevat huonoa hoitoa sijaishuollossa, alistuvat kaksinkertaiseen loukkaukseen osaksi jouduttuaan kaltoin kohdelluksi osaksi jätetty ilman viranomaisten valvontaa ja usein ilman mahdollisuuksia hakea apua.
Nyt on tärkeää, että yhteiskunta osoittaa kykyä kuunnella ja luottaa lapsiin, jotka ovat suojattomia ja riippuvaisia viranomaisten hyväntahtoisuudesta ja ammattitaidosta.
Jokainen lapsi jota voidaan auttaa parempaan elämään, on satsaus tulevaisuuteen. Jokaisen poliitikon velvollisuus on taistella järjestelmää vastaan joka ei toimi niinkuin sen pitäisi.
Luin lastensuojelun käsikirjasta "Nuorilta nuorille" seuraavaa:
APUA, jos oikeuksiasi loukataan....
Sijoituspaikkasi toiminnan tulee olla sellaista, että sinun elämäsi on siellä turvallista.
JOS HUOMAAT SIJOITUSPAIKASSASI EPÄKOHTIA, niistä kannattaa puhua aikuisten kanssa. Sijaisvanhempi, oma hoitaja ja sosiaalityöntekijä ovat niitä aikuisia joille voit ajatuksiasi kertoa. (Huom. tämän kirjan mukaan lapsen vanhempi tai omainen ei ole aikuinen!)
JOKAISTA SIJOTUSPAIKKAA valvovat kunnat ja aluehallintovirastot. Jos oikeuksiasi loukataan, ota yhteyttä omaan sosiaalityöntekijääsi tai kotikuntasi sosiaaliasiamieheen (huom. n. 7 kk. jonotus yhteydenottoon, ainakin näin Espoossa). Kantelun huonosta kohtelusta voi tehdä aluehallintovirastoon, eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille (huom. vähintään sama odotusaika, jos nyt lasten kertomaa edes uskota!).
SIJOITUKSIA VALVOVAT SOSIAALITYÖNTEKIJÄT. (Huom.liian suuri kysymys sosialityöntekijälle. Kunnat eivät aktiivisesti valvo sijoituspaikkoja!) Sinulla on oikeus puhua kahden kesken oman sosiaalityöntekijän kanssa kaikista sijoitukseen liittyvistä asioista. Hänen on varattava sinulle siihen tilaisuus. Voit itse pyytää tapaamista tai mahdollisuutta puhelinkeslusteluun. (Huom. tutkimusten mukaan vain joka neljäs lapsi on vuoden aikana tavannut sosiaaltyöntekijää!).
SOSIAALITYÖNTEKIJÄ TAI SOSIAALIASIAMIES NEUVOO SINUA, jos haluat tehdä valituksen oikeuksiesi loukkauksesta.(Huom. en ole koskaan kuullut, että sosiaalityöntekijä alkaisi kyseenalaistaa omaa päätöstään, vielä vähemmän hän tekisi itseään vastaan valituksen!).
Tiesitkö vielä, että kaikkien lasten mielipide ja toivomukset tulee selvittää iästä riippumatta.
Näitä neuvoja voimme sitten soveltaa lasten edun mukaisesti.
No, huh, huh! Onko tarkoitus markkinoida lastensuojelua sekä houkutella lapsia ja nuoria lastensuojelun asiakkaiksi, vai mikä tässä on ollut kirjan tekijöiden tarkoitus?
Edellinen kertoo asian lyhyesti ja ytimekkäästi.
Taitaa olla parasta lasten ja perheiden ottaa suoraa yhteys poliisiin ja syyttäjään silloin asiat ratkeavat kun rikos on tapahtunut.
Oikeusasiamies ja -kansleri ratkoo sitten myöhemmin toimiiko järjästelmä.
Sosiaalityön tekijälle tai omalle hoitajalle ei kannata kertoa mitään koska silloin syntyy lisää ongelmia. Yhteys poliisin on varmempi tapa saada asia tuomioistuimeen. Käytännössä juuri sos.tt ja oma hoitajat "aikuiset" tekevät kaikkensa, ettei asia tule ilmi "lainvastaisesta" toiminnasta ja käyttävät perusteita käännettynä "valittajaa vastaan".
Ohjekirja on "viranomaisten toiminnan suojelemiseksi" ei lastenoikeuksien.
Voisin kirjoittaa muutaman ohjeen.
-Yhteys poliisiin AINA kun joutuu väkivallan tai vastaavaan tapahtuman kanssa vastakkain.
-Asian vieminen suoraan itse syyttäjälle, oikeusapu toimiston avustuksella ja ohjeilla. Vaadi oikeusavustaja itsellesi.
-Yhteys valvovaan viranomaiseen "tarkastus pyyntönä".
-Pyydä AINA kirjallinen päätös kaikista asioista "mustaa valkoisella" ja kopio omista asiakirjoista joita itse lähetät tai toimitat eteenpäin.
-Pyydä kaikki itseäsi koskevat asiakirjat "tarkastettavaksi" ja tee korjaus pyyntö virheellisistä ja vääristä asiosta vaadi ne vielä kaikki korjatut asiakirjat nähtäväksesi. Vaadi perustelut niihin näkyviin myös.
-Sos.tt ja kaupungin tai kunnan viran haltioiden on aina vastattava "tietopyyntöösi" jos ei vastaa valita oikeusasiamiehelle kohtelustasi.
Monia muita ohjeita on myös tarjolla eri virastoista saatavana.
Älä alistu, vaan pyydä kohteliaasti heitä selvittämään asia, niin että ymmärrät sen ja "mielellään kirjallisena tositteena". Viranomaisen velvollisuus on ohjata oikeaan paikkaan asioimaan ja sinulla on oikeus siihen "sijaishuolto paikan" tai muidenkaan siihen oikeuteen puuttumatta. Jos puuttuvat tai ei päästä asioita hoitamaan he syyllistyvät "rikokseen" oikeusturvasi luokkauksesta.
Hyvää syksyä kaikille.
Osallistu keskusteluun
Keskustelut on toistaiseksi suljettu
Uusimmat
- Miksi sivistyneet ihmiset haluavat muuttua kesällä metsästäjä-keräilijöiksi? 10
- Parveketupakoinnin kieltämisestä ei vielä päätöstä 60
- Tretjakovin konkurssia salailtiin 6
- Parjatut hoitojonot saatiin nollille 1
- Uutta perunaa saa jo alle 1,20 €/kg – katso mistä 5
- Vääntö Tapiolan koulun väistötiloista jatkuu 35
- Marriottin rakentaminen venymässä taas vuodella 20
- Valta nousee päähän 21
Keskusteluohje
Keskustelupalstalla sana on vapaa, mutta asiattomuudet poistetaan. Juttua tai aloitettua keskustelua voi kommentoida nimimerkillä kirjautumatta, mutta uuden keskustelun avaaminen vaatii kirjautumisen.
Keskusteluja moderoidaan säännöllisesti jälkikäteen. Suomen Lehtiyhtymä ei vastaa keskusteluissa esitetyistä mielipiteistä. Jokainen keskustelija on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa omien viestiensä sisällöstä. Käyttäjät voivat ilmoittaa asiattomasta viestistä klikkaamalla kommentin alapuolella olevaa Ilmoita asiattomaksi -linkkiä. Voit keskustella joko omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Vieras ei ole kelvollinen nimimerkki. Keskustelukommentin jättäminen edellyttää toimivan sähköpostiosoitteen ilmoittamista. Sähköpostiosoite ei kuitenkaan näy julkisesti.
Keskustelun tulee olla:
- Asiallista ja lainmukaista
- Normaalia tekstiä ja siistiä suomenkieltä, ei huutamista eli isoja kirjaimia, ei kiroilua, ei rasismia
- Mielipide keskustelun aiheesta, ei mainos tai tiedote
- Keskustelijan oma kommentti, tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä.
- Kirjoita vain otsikon asiasta. Keskusteluketjun alkuperäisestä aiheesta poikkeavat kommentit poistetaan.
- Muiden keskustelijoiden haukkuminen ei ole sallittua, vaikka olisitkin asiasta eri mieltä.
- Toisen nimellä tai nimimerkillä esiintyminen on kiellettyä. Käytä vain yhtä nimimerkkiä yhdessä keskusteluketjussa.
- Älä levitä huhuja tai valheita.
- Rikokseen tai väkivaltaan yllyttäminen on ehdottomasti kiellettyä.
- Linkkaa harkiten. Toimitus saattaa poistaa linkin tai koko linkin sisältävän kommentin, jos kohdesivun sisältö on epäasiallista tai arvelluttavaa.
Suomen Lehtiyhtymällä on oikeus poistaa viestejä tai viestiketjuja keskustelupalstalta myös muista kuin edellä mainituista syistä - aina kun ylläpito katsoo asian tarpeelliseksi.
Jos uutisessa on asia- tai painovirhe, laita kommentin sijaan sähköposti osoitteeseen webmaster(at)lehtiyhtyma.fi. Voit antaa myös palautetta keskustelupalstasta. Keskustelupalstan kommentteja voidaan julkaista myös lehden sivuilla.
Kesäkuvakisa 2013
Lähetä kuva ja voit voittaa ylellisen yöpymisen ja illallisen Vanajanlinnassa.
Uusimmat blogit ja kolumnit
