Demokratian manallemeno?

Suomalaiselle demokraattiselle oikeusvaltiolle annettiin kohtalokas (?) isku 20.2.2012. Tuolloin allekirjoitettiin Brysselissä Suomen ja Kreikan välinen Kreikan vakuussopimus, joka kiireimmän kaupalla julistettiin salaiseksi. Salaamisen perusteeksi ilmoitettiin "hienotunteisuussyyt" (sic!), perustelu, jota oma perustuslakimme ja niin kutsuttu julkisuuslaki eivät tunne. Matadorina toimi oma valtiovarainministeriömme. On kiinnostavaa ja huolestuttavaa että Eduskunnan enemmistö (Kokoomuksen, SDP:n, Vihreiden, Vasemmistoliiton, RKP:n ja Kristillisdemokraatien eduskuntaryhmät) on hyväksynyt sallassapidon yleisöltä (= tavalliset kansalaiset). Ainoastaan Perussuomalaiset ja Keskusta ovat protestoineet.

Hallituksen salausinnossa on unohtunut viranomaistoiminnan julkisuuden lähtökohta: "Asiakirjojen julkisuutta voidaan rajoittaa perustuslain mukaan (...) vain milloin siihen on välttämättömiä syitä" (Perustuslakivaliokunnan lausunto 43/1998 vp). Tähän mennessä sellaisia "välttämättömiä syitä" ei ole osoitettu. Itse asiassa Hallituksen salausinnossa on unohdettu, että kysymys on pohjimmaltaan demokraattisen oikeusvaltion yhdestä keskeisestä perusoikeudesta, jokaiselle kuuluvasta oikeudesta saada tietoa julkista valtaa käyttävien orgaanien toiminnasta. Julkisuus on välttämätöntä, jotta kansalaiset kykenisivät valvomaan julkisen vallan käyttöä ja vaikuttamaan itse, kansalaisina ("valtiovalta kuuluu kansalle"), julkisen vallan käyttöön. "Demokraattisen yhteiskunnan keskeisiin periaatteisiin ja perustuslakiin kirjattuihin perusoikeuksiin kuuluu, että jokaisella on oikeus vapaasti muodostaa ja ilmaista mielipiteensä yhteisistä asioista ja vaikuttaa niihin. Tämä edellyttää, että yksilöillä ja heitä edustavilla yhteisöillä on mahdollisuus saada luotettavaa tietoa julkista valtaa käyttävien orgaanien toiminnasta sekä yhteiskuntaoloista ja julkisen vallan toimenpiteiden vaikutuksesta niihin" (HE 30/1998 vp).

Jopa arvovaltainen talouslehti Financial Times (FT) on kummastellut Suomen päätöstä salata Kreikan kanssa tehtyyn vakuussopimukseen liittyvät asiakirjat. On herännyt oikeutettu kysymys: Mitkä ovat todelliset syyt sopimustekstin (itse asiassa kaksi erillistä asiakirjaa) salaamiseen? Onko niin, että osapuolet ymmärtävät kysymyksen olevan eräänlaisesta Pandoran lippaasta. Sen avaaminen osoittaisi, ettei keisarilla ole vaatteita!?

Reuters kertoi helmikuun puolivälissä, että vakuussopimuksessa Suomen sopimuskumppaneina ovat Kreikan neljä suurinta pankkia: National Bank [of Greece], Alpha, Eurobank ja Piraeus. Valistunut arvaus: Kreikan vakuussopimus on salattu muun ohella siitä syystä, että sanottujen pankkien nimet antavat johdatusta Suuren Arvoituksen ratkaisemiseksi. Sanottujen pankkien julkisesti saatavissa olevat tiedot paljastavat monet niistä tahoista (pankit, sijoittajat, vakuutusyhtiöt, eläkerahastot, finanssieliitin spekulantit), jotka vuosikausien ajan ovat keinotelleet Kreikan, EU:n ja euron sekä tavallisten veronmaksajien ja vähäosaisten sosiaaliturvan kustannuksella. Kreikan vakuussopimuksen avaaminen yleisölle kummallakin kansalliskielellä osoittaisi äänestäjille ja veronmaksajille EU-valtaeliitin rakentaman ja hyväksymän finanssikeinottelupolitiikan raadollisuuden. Tuo politiikka on seurausta EU-valtaeliitin hyväksymästä talousjärjestelmästä, uusliberalistisen kapitalismista, jota markkinoidaan kansalaisia rauhoittavasti 'markkinatalouden' vaarattomalla ja neutraalilta kalskahtavalla nimikkeellä.

Nyt kun demokratia kituuttaa henkitoreissaan, ehdotan, että Eduskunta viime töikseen lakkauttaa - 'hienotunteisuussyistä' - valtiovarainministeriön. Siten kenties Suomen maabrändistä jäisi jälkipolville vähemmän häpeällinen kuva. Valtiovarainministeriön lakkauttaminen saattaisi lisäksi koitua pelastukseksi veronmaksajille ja sosiaaliturvalle: päättyisi lopultakin nykyinen rahan kauhakuormaus euroalueen finanssikeinottelijoille.

Elokuun 23. päivänä 1939 allekirjoitettu Molotov–Ribbentrop-sopimus sisälsi salaisen lisäpöytäkirjan. Sen olemassaolo sai lopullisen 'tunnustuksen' niinkin myöhään kuin 1989. Aika näyttää, milloin Kreikan vakuussopimus avataan yleisölle - maan kummallakin kansalliskielellä.

J.K. Yksi esimerkki Kreikalla, EU:lla ja eurolla spekuloinnista: Investointipankki Goldman Sachs teki suuren rahallisen voiton Kreikka-lainoillaan kuluvan vuosituhannen alussa. Goldman Sachs ansaitsi Kreikan valtiolle erilaisin spekulaatioin ja järjestelyin lainaamastaan 2,8 miljardista (2.800.000.000) eurosta 600 miljoonaa (600.000.000) euroa. - Kreikka liittyi euroon vuonna 2001, jolloin se tarvitsi investointipankkia mahduttaakseen budjettialijäämänsä eurovaatimusten rajoihin. Operaatio toteutettiin monimutkaisella valuuttakaupalla, jossa Kreikan dollari- ja jenimääräisiä velkapapereita muutettiin euroiksi. Valtiokonttoria vastaavaa Kreikan virastoa vuodesta 2005 johtaneen Spiros Papanikolaoun ja hänen edeltäjänsä Kristoforos Sardelisin mukaan kreikkalaiset eivät ymmärtäneet, mitä olivat investointipankin kanssa sopimassa ja mitkä järjestelyjen kulut ja riskit olivat. - 600 miljoonan (600.000.000) euron voitto edusti 12 prosenttia Goldman Sachsin arvopaperi- ja valuuttakaupasta vuonna 2001.

The Goldman Sachs Group, Inc., tavallisemmin Goldman Sachs (NYSE: GS), on yksi maailman suurimmista liikepankeista. Pankki on perustettu vuonna 1869, ja sen pääkonttori sijaitsee New Yorkissa. Goldman Sachsilla on toimistoja maailman johtavissa talouskeskuksissa, kuten New Yorkissa, Chicagossa, Los Angelesissa, Bangaloressa, Frankfurtissa, Zürichissä, Pariisissa, Lontoossa, Hongkongissa, Milanossa, Sydneyssä, Tokiossa ja Torontossa. Goldman Sachs on tullut tunnetuksi muun ohella asuntoluottojohdannaisia koskevasta skandaalista. Pankki myi sijoittajille asuntomarkkinoiden sijoitusjohdannaisia mutta salasi asiakkailta, että niiden takana oli miljardööri John Paulsonin hedgerahasto, joka valitsi mukaan riskialttiita arvopapereita. Samalla rahasto myi johdannaisia "lyhyeksi", koska uskoi niiden romahtavan. Sijoittajille koitui miljardien eurojen tappiot, mutta pankki itse sai tuottoa. Sitä vastaan nostettiin syyte, mutta heinäkuussa 2010 USA:n rahoitusmarkkinoita valvova viranomainen SEC ja Goldman Sachs tekivät kiistassa sopimuksen, ja pankki maksaa 550 miljoonan dollarin (426 miljoonan euron) korvaukset USA:n valtiovarainministeriölle (300 miljoonaa dollaria) ja sijoittajille (250 miljoonaa dollaria). Korvaus on USA:ssa rahoitusalan ennätys, ja siksi sopimusta pidetään SEC:ille voittona. Pankille se tosin on edullinen, sillä jos se olisi joutunut maksamaan sakkoja, ne olisivat voineet nousta jopa yli miljardiin dollariin. Pankki myönsi antaneensa sijoittajille liian vähän tietoa.