Vieläkö sä luet vaan niitä satuja?

Kyllä, minulta on kysytty tuota moneen kertaan aikuisiälläni. Ja vastaus on ylpeä kyllä. Olen scifi- ja fantasiafani. Harrastukseni on osa työtäni: olen jäsen Espoon Fantasia -kirjavalintaryhmässä, olen esitellyt fantasiakirjallisuutta kirjastokollegoille ja minulta kysellään usein lukuvinkkejä.

Saduilla se alkoi

Minulle luettiin paljon jo lapsena. Opin lukemaan kuusivuotiaana, kesällä ennen ekaluokalle menoa. Satukirjat olivat suosikkejani, luin isoja kokoelmateoksia eri maailman kolkilta kootuista saduista. Eva Ibbotsonin Pelastakaa kummitukset ja Voi noita noitia! sekä Diana Wynne Jonesin Noidan veljen luin läpi moneen kertaan. Muita suosikkejani olivat Susan Cooperin Pimeä nousee -kirjat sekä Ursula K. Le Guinin Maameri-trilogian. Niitä seurasi Tolkienin Hobitti ja Taru Sormusten herrasta. Olin koukussa, en tahtonut lukea mitään muuta kuin tällaisia kirjoja!


Ikävä kyllä 1980-luvulla suomenkielinen fantasiatarjonta oli vielä varsin niukkaa. Niinpä luin suosikkejani uudelleen ja uudelleen. Joskus kirjaston henkilökunta onnistui tarjoamaan muutakin kivaa, kuten WSOY:n Tiikeri-sarjan, joka oli tieteiskirjallisuutta. Silti luettavaa tuntui puuttuvan. Tuolloin ei vielä mistään netistä päässyt lukuvinkkejä hakemaan, joten erityisen lämmöllä muistan kotini eteen pysähtyneen kirjastoauton kuljettajaa. Hänellä oli yleensä aina joku kirja tarjolla.

Eikö kukaan muu tykkää näistä?

Lukioiässä olisin kaivannut jotakuta, joka olisi pitänyt samoista asioista. Tuntui ettei kukaan lue samoja kirjoja kuin minä. Kuulin huhuja jostain scifi- ja fantasiatapahtuma Finnconeista ja scifiseuroista. En kuitenkaan itsekseni uskaltanut sellaisiin lähteä. Karistolta tuli suomeksi Eddingsin Belgarionin taru, Jalavalta Dragonlancea ja sain vihdoin rakastamalleni kirjallisuudenlajille nimen: fantasia. Kun koulut oli käyty 1990-luvun puolivälin jälkeen, löysin töitä kirjakaupasta ja netinkäyttöni alkoi kasvaa. Löysin nettisaitin, jossa oli hieno lista rakastamistani kirjoista ja paljon muuta. Työssäni sain ennakkotiedot ilmestyvistä kirjoista ja keräsin rohkeuteni ja ryhdyin lähettelemään niitä sivun ylläpitäjälle Darkille. Tuo sivusto kulkee nykyisin nimellä Risingshadow.

Risingin keskustelupalstan kautta löysin vihdoin kaipaamiani kontakteja ihmisiin, jotka fanittivat samoja asioita kuin minä. Uskalsin lähteä miitteihin ja kun Suomen Tolkien-seura haki toimittajia ja kirja-arvostelijoita Legolas-lehdelleen, päätin lähteä mukaan fandom-toimintaan. Sieltä olen saanut paljon hyviä ystäviä, loistavia lukuvinkkejä ja tavannut suosikkikirjailijoitani.

Fandom-kuviot

Ensimmäinen kunnon Finnconini oli Jyväskylässä 2004. Sinne kyseltiin kunniavierastoiveita Risingilla, ja ehdotin Robin Hobbia, jonka Näkijän taru -sarja oli noussut suosikkikirjakseni. Suureksi ilokseni ehdotus meni läpi ja pääsin tapaamaan häntä. Olin myös itse mukana ohjelmassa, esittelemässä Risingshadow-sivustoa ja sen toimintaa jossain paneelissa.

Muutaman vuoden ajan olin satunnaisesti mukana joissain ohjelmissa tai vapaaehtoistyövoimana, mutta vuoden 2009 Helsingin conissa olin mukana järjestämässä koko tapahtumaa. Hei, sillä lailla pääsi juttelemaan paljon George R. R. Martinin, Tulen ja jään laulun kirjoittajan kanssa! Lukioaikainen esiintymiskammoni alkoi olla mennyttä, kun yli tuhatpäinen yleisö kuunteli englanninkielistä haastatteluani Kaapelitehtaan lavalla. Nyt Game of Thrones -tv-sarjan myötä hänen suosionsa on kasvanut sellaisiin mittoihin, että ei olisi varmaan Kaapelitehtaallekaan mahtunut.

Vuosi 2009 oli muutenkin hyvä fanitusvuosi, sillä jo keväällä olin tavannut pienemmässä Åconissa Steph Swainstonin. Coneissa käymiseen ja niiden järjestämiseen voi jäädä koukkuun, olen taas mukana vuoden 2013 Helsingin Finnconin järjestäjäringissä.

Haluatko sinä mukaan?

Tämän vuoden Finnconia, Tampereella heinäkuun 20.-22. päivä, odotan taas tavallistakin suuremmalla innolla. Silloin tapaan jo neljännen suosikkini, Lois McMaster Bujoldin. Hänen lisäkseen paikalle tulee useita suomalaisia kirjailijoita ja fandomin vakiokasvoja. Työvoimaa haetaan parhaillaan.

Jos heinäkuuhun tuntuu olevan vielä kovin pitkä aika, voit katsoa Risingin tapahtumasivulta itsellesi sopivaa tekemistä. Samanhenkistä seuraa voit etsiä sekä Espoossa että Helsingissä vaikuttavista scifiseuroista (Helsingin Science Fiction Seura, Helsingin Yliopiston Science Fiction Seura ja Espoon science fiction- ja fantasiaseura ESC), jotka kokoontuvat säännöllisesti pienimuotoisiin pub-miitteihin. Myös Risingshadow järjestää omia miittejään.

Sini Neuvonen, Espoon kaupunginkirjaston hankinta ja luettelointi

Fanin tunnustus -juttusarjassa HelMet-kirjaston työntekijät paljastavat henkilökohtaiset suosikkinsa kirjaston kokoelmista.