Ystävyys

Tarkistan kännykkäni kolmannen kerran kahden minuutin sisällä. Ei viestejä. Tiedän, että ystäväni on kavereidensa synttäreillä, eikä ehdi vastaamaan, mutta olen liian tottunut siihen, että kännykkääni on saapunut uusi viesti.

Nauran usein itselleni, kun ajattelen miten naurettavalta näytän pidellessäni pinkkiä kännykkää jatkuvasti käsissäni. Joku voisi luulla, että tekstaan monelle samaan aikaan. Että minulla on useita ystäviä, jotka haluavat raportoida minulle kaiken. Tosiasiassa 1200 tekstiviestiä sisältävä tekstiviestipakettini kuluu 98-prosenttisesti yhdelle ainoalle henkilölle.

Koulukaverit kertovat usein kymmenistä kavereistaan, joiden kanssa he tekevät vaikka ja mitä koulun jälkeen ja viikonloppuisin. Heillä tuntuu olevan iso liuta läheisiä ystäviä, joille he voivat kertoa kaiken. Välillä mietin onko jotenkin erikoista tai outoa, että itselläni on vain yksi hyvä ystävä, jolle puhun päivittäin ja toinen, jota näen vain muutaman kerran vuodessa.

Kun aloitin lukiossa, minulla oli jo ensimmäisen viikon jälkeen useita uusia kavereita. He avautuivat elämästään muutaman päivän tuttavuuden jälkeen, halailivat ja vannoivat ystävyyttä. Tuntui hyvältä tutustua uusiin ihmisiin, sillä ylä-asteella minulla ei ollut kovin montaa kaveria.

Vähitellen niin monen ihmisen halailu ja henkilökohtaisten asioiden kuuntelu alkoi kuitenkin ahdistaa. Huomasin olevani mieluummin yksin koulun jälkeen kuin uusien kavereiden kanssa. He alkoivat olla ärsyttäviä ja takertuvaisia, ja yllätyin itsekin, kun huomasin heidän ylisosiaalisuutensa häiritsevän minua.

Kouluvuoden lopussa olin huomannut, että näistä monista uusista ihmisistä todellisiksi ystävikseni osoittautui vain kaksi. Vain kaksi olivat sellaisia, joihin luotin ja joiden persoonat eivät päätyneet ärsyttämään minua. Eikä minusta vieläkään tunnu, että haluan puhua heille kaikesta.

Olen silti kiitollinen kaikista kavereistani ja ystävistäni, jotka minulla on. Minulle riittää, että on vain yksi tai kaksi todella hyvää ystävää, ja sitten muutama ei niin läheinen, joiden kanssa viettää aikaa ihan muuten vain. Ei aina tarvitse tietää toisen menneisyyttä ja salaisuuksia. Haluan mieluummin kaksi läheistä ystävää, kuin suuren määrän ärsyttäviä kavereita.

Tekstin kirjoitti Riina, Median pyörteissä – viikolta