Yli puolen välin - vapaaehtoistyövuodesta Birminghamissa

 Anni-Siina Ojalan, 20, vapaaehtoistyövuosi Birminghamissa, Englannissa on edennyt yli puolen välin. ”Olen oppinut paljon erilaisista kulttuureista, ihmisistä ja uskonnoista. Aika on mennyt nopeasti, vaikka hetkittäin olen myös miettinyt, jaksanko olla täällä jakson loppuun asti. Silti tämä on yksi parhaimmista asioista, mitä olen elämässäni tähän asti tehnyt.”

Ensimmäisen kerran Anni-Siina otti yhteyttä nuorten tieto- ja neuvontapiste yESBOxiin marraskuussa 2009. Hän oli löytynyt netistä tiedon, että toimimme lähettävänä tahona Eurooppalaisessa Vapaaehtoispalvelu-ohjelmassa, EVS:ssä. Ensimmäisellä tapaamisella kävimme läpi myös muita maailmalle lähtemisen mahdollisuuksia, mutta EVS-ohjelma tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta. Hakuprosessi oli pitkä, mutta vuoden jälkeen etsintä ja työ lähtemisen eteen palkittiin: paikka Birminghamissa varmistui. Anni-Siinan piti malttaa vielä puoli vuotta ennen varsinaisen vapaaehtoistyövuoden alkua. Maaliskuussa 2011 tehty tutustumisvierailu tulevaan vapaaehtoistyöpaikkaan helpotti ja toisaalta innosti entisestään lähtemistä.

Uuden oppimista monella tasolla

Espoolaisen Anni-Siinan työpaikkana toimii järjestö, joka auttaa eri-ikäisiä oppimisvaikeuksista kärsiviä.”Elokuusta joulukuuhun olin Roshni toimintakeskuksessa, jossa käy vain aasialaisia naisia, joilla on oppimisvaikeuksia. Opin paljon aasialaisista kulttuureista ja uskonnoista; siellä kävi muslimeja, sikhejä ja hinduja. Joitain ennakkoluulojakin karisi, mutta hienointa oli oppia uusia asioita ihmisten kautta. Intialaisesta musiikista sain kyllä yliannostuksen ainakin hetkeksi”, hän kertoo.

Konkreettisia asioita ja uusia taitojakin Anni-Siina on oppinut reilussa puolessa vuodessa. Kokkaaminen on yksi isoista jutuista. Kun Roshnissa kokattiin ruoat joka päivä itse, sai se hänet inspiroitumaan ruoan laittamisesta myös vapaa-ajalla. ”Aasialainen, tulinenkin, ruoka on ollut suurta herkkuani, ja nyt kun sitä osaa itse tehdä ja mausteiden sietokyky on kasvanut, on se itselle saavutus”, hän naurahtaa. Toinen uusi asia, jota hän olisi tuskin koskaan edes kokeillut, on jousiammunta. ”Tykkään käydä asiakkaiden kanssa jousiammunnassa, ja minusta on tullut siinä jopa jo tosi hyvä!” Rahankäytön ja shoppailun hallintaa on tapahtunut vaivihkaa, sillä Anni-Siina kertoo, että on pärjännyt matkalaukullisella tavaraa hyvin. ”Olen huomannut, kuinka pärjään paljon vähemmällä tavaramäärällä ja käyttänyt rahani mieluummin matkusteluun ja harrastuksiin”.

Jo saapuessaan Birminghamiin Anni-Siinan englanti oli sujuvaa, mutta vapaaehtoisvuoden myötä eri aksenttien ymmärtäminen on entistä paremmin hallussa ja kielitaito on monipuolistunut. Vaikka Anni-Siinalla ei ollut mitään aikaisempaa kokemusta oppimisvaikeuksista kärsivien kanssa toimimisesta tai järjestössä työskentelystä, on työ tuntunut mukavalta.  Tässä vaiheessa hän vielä pohtii, voisiko tehdä jatkossa jotain vastaavaa työtä. Varmaa on, että toimintakeskuksissa käyviä asiakkaita tulee ikävä.

Sosiaalinen verkosto luodaan tyhjästä

EVS-ohjelmaan osallistuminen ei ole pelkästään työtä, vaan vapaaehtoisella on myös vapaa-aikaa ja lomia, joita reissaaminen lähelle ja kauemmas, uudet paikat ja ihmiset täyttävät. Ranskalaisen ja espanjalaisen kämppiksen sekä yhteisten kotibileiden kautta Anni-Siina on tavannut paljon erimaalaisia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Ilmaista majapaikkaa ja kulttuurienvaihtoa edistäviin CouchSurfing-tapaamisiin osallistuminen on ollut antoisaa. Ne ovat olleet todella kansainvälisiä, ihania reissaajahenkisiä ihmisiä ympäri maailmaa kokoontuu yhteen. Reissaamisen lisäksi erilaiset harrastukset ovat löytäneet paikkansa osana arkea. Liikunta ei ole ennen ollut ykkösjuttu, mutta nyt nyrkkeily ja tanssiminen rytmittävät vapaa-aikaa.

Anni-Siina toteaa kuitenkin: ”suomalaisia kavereitani kaipaan usein tänne seuraksi. Ensimmäiset suomalaiset tapasin täällä vasta, kun kävin äänestämässä presidentin vaaleissa.” Kavereita ja perhettä lukuun ottamatta Anni-Siina ei kuitenkaan kaipaa takaisin Suomeen, ainakaan vielä. Seuraavaksi hän haluaisikin jatkaa kokemusmatkaansa johonkin toiseen maahan.