Kulttuuri

Teatterikeskustelu pitää käydä vielä kerran

Kulttuurijohtaja Georg Dolivo toivoo, että eettisyys, esteettisyys ja elämyksellisyys ulottuisi kaikkeen suunnitteluun ja toimintaan.

Päivi Tuovinen

Vuodenvaihteessa eläkkeelle jäävä kulttuurijohtaja Georg Dolivo luonnehtii Espoon kulttuurielämää nuoreksi, myönteiseksi ja elinvoimaiseksi. Se on myös kansainvälistä ja monikulttuurista, mikä tekee siitä haastavaa.Kouluarvosanaa hän ei suostu antamaan, koska sitä ei hänen mielestään voi kuvata yhdellä numerolla.

– Täällä on tekemisen meininkiä, mutta aukkojakin toki on.

 

Täällä on tekemisen meininkiä, mutta aukkojakin toki on.”

Weegee avattiin kuutisen vuotta sitten ja sillä on vankka asema kulttuurikentässä. Harva tänä päivänä sanoisi, että Weegeehen panostaminen oli virheratkaisu, mutta jos hanke pantaisiin alulle nyt, siitä syntyisi todennäköisesti aikamoinen kalabaliikki.

 

Dolivon mielestä ihmisillä on taipumus nähdä asiat lyhytjänteisesti.

– Oleellista on kokonaiskuvan hahmottaminen. On mietittävä, millaisten arvojen varaan me rakennamme tulevaisuutta, Dolivo sanoo.

Kun Otaniemen, Tapiolan ja Keilaniemen alueiden edustamat tiede, taide ja talous eli T3 yhdistävät luovuutensa, täällä voidaan keksiä ei vain Espoon ja Suomen, vaan koko maailman mittakaavassa merkityksellisiä innovaatioita ja ongelmanratkaisuja.

Tahtotila ja vuoropuhelu jäävät usein junnaamaan paikoilleen. Yksi hyvä esimerkki tästä on Espoon kaupunginteatterin talohanke.

Teatterin paikkaa kartoitettiin muutama vuosi sitten ja silloin päädyttiin Tapiolaan. Paikka tarkentui Merituulentien varrelle Vesiputoustalon naapuriin. Prosessi mutkistui, koska osoittautui hankalaksi mahduttaa paikalle teatteritalon ja kongressihotellin yhdistelmä.

Tapiola on oikea paikka, mutta Dolivolla ei ole mitään sitä vastaan, että tarkempaa sijaintia ja toimintamallia pohdittaisiin vielä kerran, vaikka sitten päädyttäisiinkin takaisin tämänhetkiseen malliin.

– Keskustelun avaaminen on pitkälti teatterisäätiön asia enkä itse kohta ole siihen osallistumassa, Dolivo huomauttaa.

– Ajatus kansainvälisestä teatterista on loistava. Nyt olisi hyvä vielä täsmentää, missä määrin vierailujen rinnalla tulee olla omaa tuotantoa.

Vierailujen pitää olla Dolivon mielestä edelleen olla keskiössä.

– Museot ovat tottuneita näyttelyjen vaihtoon. Kun Espoon kaupunginteatteri tekee omia tuotantoja, olisi hienoa, jos niitä vastavuoroisuusperiaatteella voidaan viedä vierailuille tai festivaaleille.

Teatteriyhtälö ei ole helppo, sillä nopeimmillaankin teatteritalo on valmis vasta neljän, viiden vuoden kuluttua.

– Espoo käyttää taidelaitosten avustuksiin kymmenen miljoonaa euroa vuodessa. Jos teatteri tehdään nyt esitetyllä tavalla, tulevien kustannusten ja nykyisten kustannusten erotus on noin neljä miljoonaa. Se on aika tavalla mahdoton yhtälö.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu