Viihde

Tutkija: Pitkän kotiäitiyden hintana on usein romahtanut itsetunto

Päivi Kivelä

.

Nettikeskustelujen perusteella äidille ei tunnu löytyvän hyväksyttävää paikkaa yhteiskunnassa. Myöskään poliitikkojen suunnalta ratkaisua ei ole löytynyt.

Käypä nainen työssä tai jää kotiin, aina löytyy selityksiä ja syyttelyä. Räjähdysherkän keskustelun kiivaissa käänteissä myös osa äideistä syyllistää itseään.

Tutkija Päivi Kivelä on seurannut kotiäiti-keskustelua mielenkiinnolla. Hänen tekemästään väitöstyöstä “Oman paikan taju. Keski-ikäiset perheenäidit paikallisilla kentillä” käytiin myös jonkin verran keskustelua.

Kivelän mukaan tunnekuohun vallassa ei kyetä näkemään rakenteellisia ongelmia, jotka tutkimuksessa nousivat esille.

Vaikka hyvää tahtoa olisi, yhtä tosiasiaa ei voi sivuuttaa.

– Todellisuudelta suljetaan silmät. Jatkuvan ”kotiäitien” ja ”uraäitien” välisen vastakkainasettelun sijaan tulisi nähdä, millaisia tilanteita pitkän kotiäitiyden takaa löytyy. Naiset ovat eriarvoisia tehdessään päätöksen, jäävätkö kotiin vai käyvätkö työssä. Jos työpaikkaa ei ole odottamassa tai näköpiirissä kotipaikkakunnalla, vaihtoehtoja ei ole, Kivelä huomauttaa.

Tilanne on hänen mukaansa toinen vakituisessa työssä olevilla, hyvin koulutetut naisilla. He palaavat työhönsä nopeammin äitiysloman jälkeen.

– Äiteihin kohdistuu yhdeltä laidalta paineita palata nopeasti työelämään. Toisaalla pienten lasten työssäkäyviä äitejä moititaan itsekkäistä, lasten edun vastaisista arvolinnoista. Molemmat näkökulmat vastuullistavat ja syyllistävät perheen ratkaisuista nimenomaan äitejä.

Naiset ovat eriarvoisia tehdessään päätöksen, jäävätkö kotiin vai käyvätkö työssä."

Vaikka isät nykyisin osallistuvat kodin ja perheen hoitoon, he näyttävät jääneen keskustelun tiimellyksessä sivurooliin.

Isän kotiin jääminen on edelleen hyvin harvinaista. Kivelä näkee sen vaihtoehdoksi lähinnä perheissä, joissa pariskunta on tasa-arvoinen ja joissa molemmat ovat panostaneet uraansa ja nainen työskentelee hyvin palkatulla alalla.

Kivelä muistuttaa, että hänen väitöstutkimuksessa haastattelemansa naiset olivat keski-ikäisiä, ja siinä ikäryhmässä miehen jääminen kotiin oli harvinaista.

– Äitien nopeaa töihin paluuta vaativat kannanotot tuskin rohkaisevat isiä jäämään kotiin entistä useammin vaikka heillä halua olisikin, Kivelä arvioi.

Osa Kivelän haastattelemista, niukoista, vaatimattomista oloista lähteneet naiset halusivat jatkaa hyvää, läsnäolevaa äitiyttä, jonka he olivat kokeneet omassa lapsuudenperheessään.

Heidän perhe-elämänsä kukoisti vielä lasten ollessa pieniä. Sekä lapset että aviomies olivat tyytyväisiä.

Lasten kasvaessa harrastukset lisääntyivät ja kulut kasvoivat. Tässä vaiheessa naiset kokivat, että perhe oli tyytymätön äidin kotona oloon ja sen aiheuttamaan heikkoon taloudelliseen tilanteeseen.

Mutta harva työllistyi.

Niinpä naiset pitivät kotiäitiyttä elämäntehtävänään ja olivat ylpeitä omien lastensa hyvistä koulutuksista, ammateista ja siitä, että nämä olivat työelämässä.

– Ylpeys lasten menestyksestä kompensoi ikään kuin omaa menetettyä työelämää.

Ylpeys lasten menestyksestä kompensoi ikään kuin omaa menetettyä työelämää.”

Kivelä korostaa, etteivät naiset kotiäitivuosinaankaan olleet toimettomia.

– Pienellä paikkakunnalla ollaan kekseliäitä. Tehdään käsitöitä, solmitaan sosiaalisia verkostoja ja tehdään vapaaehtoistöitä. Ongelmana on, että yhteiskunnassamme vain palkkatyötä arvostetaan.

Kivelästä keski-ikäiset naiset ovat merkittävä resurssi lastenlastensa hoitajina.

Naiset ovat huolehtineet vanhuksista, omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan.

– Yhteiskuntamme elää 8–16 -elämää. Pienten lasten vanhemmat tarvitsevat apua lastensa hoitamiseen muinakin aikoina.

Opiskelemaan ja työelämään päässeet naiset olivat kuin eri ihmisiä.”

– Idyllinen, perhekeskeinen elämä aikoinaan maaseudulla ja maatiloilla on toisaalta myytti. Arki oli naisten lapsuudessa työntäyteistä ja rankkaa. Työ saneli äidin läsnäolon, eikä yhdessäoloon juuri jäänyt aikaa.

Monet haastatellut naiset kokivat myös oman äitinsä olleen alistettuja perheelle ja miehelleen, naisia, joilla ei ollut omaa elämää. Perheen isää pidettiin esikuvana, jonka laajempaa elämänpiiriä ihasteltiin.

– Palkkatyö loi taloudellisen riippumattomuuden omasta miehestään.

Mutta miten he pääsivät työn syrjästä kiinni?

Usein pitkän kotiäitiyden hintana oli naisten itsetunto, joka koki romahduksen. Kivelä sanoo havainneensa myös, että naisten itsekritiikki oli varsin korkealla.

– Heillä ei ollut rohkeutta ottaa taloudellista riskiä ja lähteä opiskelemaan. Eivätkä he uskoneet pärjäävänsä opiskelijoina.

Työvoimapoliittisen koulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen ansiosta osa pääsi lopulta töihin.

Kivelä tapasi osan naisista jo pro gradu -työtä tehdessään ja kuuden vuoden jälkeen väitöstyötä tehdessään.

– Opiskelemaan ja sitä kautta työelämään päässeet naiset olivat kuin eri ihmisiä. Naisten olemus oli täysin muuttunut ja he kokivat itsensä tarpeelliseksi. Työpaikoillaan he olivat pidettyjä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viihde

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu