Paikallisurheilu

Kaj Kunnas ei nolostele: Jos Selänne itkee, minäkin itken

KASVO Urheilutoimittaja heittäytyy mukaan urheilun tunteisiin. Ehkä siksi uran kaksi mieleenpainuvinta uutista ovat molemmat... tappioita.

Kaj Kunnas näytti puskemisen mallia Karjaan urheilukentällä.

Svante Thilman

Avoin, tunteikas ja vilkas. Tällaisilla adjektiiveilla Ylen urheilutoimittaja Kaj Kunnas kuvailee itseään.

– Ja urheilussa on tunteita. Minä en pidättele: jos hehkutetaan, niin hehkutetaan, kuvailee Kunnas selostuksiaan ja haastatteluitaan.

– Jos ( Teemu ) Selänne itkee, minäkin itken. Ei siinä kohdassa aleta puhua, oliko joku tilanne paitsio vai ei.

Kunnaksen tyyli ja eläytyminen tv-ruudussa herättää sekä ihastusta että närkästystä vastaanotinten toisella puolen.

– Kaikki eivät voi pitää minusta vaikka toimisin miten hyvänsä. Se kuuluu tähän työhön ja on maailman luonnollisin asia.

– En tule surulliseksi jo joku ei pidä minun tyylistäni, en voi itse arvioida mitä teen oikein ja mitä väärin. Suoriin uhkauksiin vedän rajan ja otan siinä tapauksessa yhteyttä Ylen securityyn.

– Kiitän kehuista, niitä on kiva saada ja that’s it. Kritiikkiä saadessani keskustelen sen antajan kanssa, ja yleensä totuus löytyy jostakin puolivälistä.

– Jos minut ymmärretty väärin, voin yrittää oikaista sitä twitterissä. Siellä on suora kontakti katsojiin: jos saan palautetta, voin myös kiittää.

Jos minut ymmärretty väärin, voin yrittää oikaista sitä twitterissä. Siellä on suora kontakti katsojiin: jos saan palautetta, voin myös kiittää.

Kaj Kunnas aloitti urheilutoimittajan uransa Yleisradiossa vuonna 1989.

– Svenska Yle haki lehti-ilmoituksella freelanceria, vastasin siihen, ja sain koeselostuksen. Silloin olin vastavalmistunut filosofian maisteri ja suuntaamassa kieltenopettajan töihin, muistelee Kunnas.

Sittemmin Kunnas teki Sportmagasinet-ohjelmaa sekä selostustuksia ruotsiksi vuoteen 2012, jolloin siirtyi Ylen suomenkieliseen urheilutoimitukseen.

– Olen seurannut urheilua pienestä asti, nyt minulle on maksettu harrastuksestani 25 vuotta. Tunnen itseni hyvin etuoikeutetuksi.

– Toisaalta kuitenkin pohdin yhteiskunnallisia asioita hyvinkin syvällisesti, ja niin tekee moni urheilijakin.

Vuosien varrella Kunnas on saanut olla todistamassa monenlaisia tapahtumia. Kysymystä uransa kohokohdasta hän pohtii pitkään.

– Jännittävää kyllä kaksi tappiota nousee ylitse muiden: Atlantan olympialaisissa 200 metrin sekauinnissa (nummelalaisen) Jani Sievisen hopeamitali ja Torinon olympialaisissa 2006 Suomen tappio jääkiekossa.

– Sievisen saavutus oli ja on Suomen paras, mutta kulta oli pedattu. Torinossa Suomi oli paras joukkue ja olisi ansainnut kullan, mutta finaalissa Ruotsi oli parempi. Suru kantaa pidemmälle kuin ilo.

– Tietysti on ollut hienoa saada selostaa Suomen lätkäkultia 1995 ja 2011.

– Haastatteluista erityisesti mieleen on jäänyt, kun puhuin kuusi tuntia syntyjä syviä Mika Myllylän kanssa hänen luonaan Haapajärvellä 2003, kun Selänne pohti uransa lopettamista mökillään Stanley cupin jälkeen 2007, ja kun haastattelin Jari Litmasta ja Sami Hyypiää Anfieldillä kun molemmat pelasivat Liverpoolissa.

teksti: Svante Thilman

Kaj Kunnas

Syntynyt Pyhäjärvi UL:ssä nykyisessä Karkkilassa 1963, 51-vuotias.

Asunut Karjaalla 1974–1982 ja vuodesta 1992 lähtien.

Perhe: vaimo Gerd Kummel-Kunnas sekä tyttäret Emmi, 26, ja Sanni, 22.  

Ylioppilas Karis-Billnäs gymnasiumista 1982.

Filosofian maisteri Åbo Akademista pääaineenaan englannin kieli ja filologia.

Urheilutoimittaja Yleisradiossa vuodesta 1989.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikallisurheilu

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu