Paikalliset

Irkkutanssi käy vaikka puujalalla

Taina Schorin-Keltto rakastaa irlantilaistanssin voimaa ja rytmiä. Tanssissa on eri tyylisuuntia, Schorin -Kelton suosikki on reel. Mukana tanssimassa Schorin-Kelton perustama Jigit-ryhmä.

Päivi Tuovinen

Oli vuosi 1977 ja 14-vuotias steppiä harrastava Taina Schorin-Keltto oli saanut stipendin lontoolaiseen tanssikouluun.

– Englantini oli niin huonoa, että kun näin lehdessä työpaikkailmoituksen, jossa etsittiin ”short-hand secretarya”, luulin heidän etsivän lyhytkätistä sihteeriä.

Tosiasiassa ilmoituksessa etsittiin pikakirjoituksen taitajaa.

Yksinäisellä ja huonosti englantia puhuvalla tytöllä oli aikaa lorvailla Lontoon kaduilla.

– Kerran näin irlantilaista tanssia esittävän ryhmän kadulla, ja pasmani menivät ihan sekaisin. Jäin katsomaan heitä koko päiväksi.

Schorin-Keltto tajusi, että hänen on pakko päästä kokeilemaan lajia.

– Menin kysymään ryhmän johtajalta treenipaikkaa, joka sanoi, että minun ei kannata vaivautua, koska olen liian vanha.

Paikalla oli kuitenkin tanssikoulun toinen ohjaaja, joka kehotti tyttöä tulemaan salille.

– Aloin harjoitella, ja siitä lähtien vietin joka kesän Lontoossa tai New Yorkissa steppiä ja irlantilaista tanssia treenaten.

 

Jos jaksaa nostella jalkaa tuntitolkulla, ei voi olla keuhkotautinen.”

Schorin-Kelttoa innostaa irlantilaisessa tanssissa sen voima ja rytmi.

 

– Ja musiikki. Olen aina pitänyt suomalaisesta kansanmusiikista ja koen, että irlantilaisessa musiikissa on jotakin samaa.

Muutamaa vuotta myöhemmin 19-vuotiaana Schorin-Keltto perusti oman tanssiyrityksen Footlight Ky:n. Ensimmäisten joukossa Suomessa hän alkoi opettaa irlantilaista tanssia.

Alussa irlantilainen tanssi kiinnosti vain pientä ryhmää ihmisiä, kunnes tuli vuosi 1994.

– Kun Riverdance esiintyi Euroviisuissa, tanssi räjähti kaikkien tietoisuuteen. Kun laitoimme sunnuntaina ilmoituksen ryhmästä, maanantaina se oli täynnä.

Suosio on sittemmin laantunut, mutta kiinnostuneita riittää yhä. Schorin-Kelton mukaan kuka tahansa voi harrastaa lajia.

– Jos sinulla on kaksi jalkaa se riittää. Tai yksikin, jos toinen on puujalka. Tanssin kerran 70-vuotiaan sedän kanssa Irlannissa, ja jälkeenpäin hän näytti, että hänellä on puujalka.

Lajin synnystä liikkuu monenlaisia huhuja. Myös Schorin-Keltto on kuullut tarinan, jonka mukaan tanssi olisi syntynyt vessajonossa. Kovasta pissahädästä kärsineet ovat alkaneet hyppiä kestääkseen odotuksen.

– Mistä sitä kukaan tietää, mutta luulen, että tämä kansantanssi on niin vanha, että silloin ei ole tarvinnut jonottaa vessaan, kun ei sellaisia ole ollut olemassakaan, nauraa Schorin-Keltto.

Schorin-Keltto epäilee, että taustalla on soidinmenot.

– Jos jaksaa nostella jalkaa tuntitolkulla, ei voi olla keuhkotautinen. Sitten jaksaa heilua myös kuokanvarressa.

St. Patrick’s Day on irlantilaisten ”vappu”

Saint Patrick’s dayta eli Pyhän Patrikin päivää juhlitaan 17.3.

Päivää vietetään Irlannissa pyhimys Patrikin muistoksi.

Päivää juhlitaan myös muun muassa Kanadassa ja Yhdysvalloissa.

Pyhän Patrikin sanotaan tuoneen kristinuskon Irlantiin.

Pyhän Patrikin symboli on kolmiapila, joka kuvaa kolminaisuusoppia.

Juhlan alkuperä on uskonnollinen, mutta nykyisin päivä on laajemmin irlantilaisuuden juhlaa.

Juhlallisuuksiin kuuluvat paraatit ja irlantilaistanssiesitykset.

Lähde: Wikipedia

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu