Sijaissynnytyskielto koskettaa satoja

Heli ihmettelee, miksi sijaissynnytystä koskevasta laista on tehty niin iso ongelma. –Mikään laki ei ole sellainen, ettei siinä mikään mene pieleen. Voihan lakia muuttaa tarvittaessa, hän sanoo.

Päivi Tuovinen

LAPSETTOMUUS Suomesta lähtee vuosittain useita pariskuntia sijaissynnytysjärjestelyihin ulkomaille.

Vuosi sitten monessa suomalaiskodissa petyttiin raskaasti, kun oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) ilmoitti, ettei sijaissynnytyksen mahdollistavaa lakimuutosta valmistella tällä hallituskaudella.

Kohtuuttomat ry:n puheenjohtajan Tanja Tulosen laskelmien mukaan lain kohtalo koskettaa Suomessa satoja perheitä. Joukossa on synnynnäisesti kohduttomia, rakennepoikkeamista kärsiviä ja kohtunsa menettäneitä.

Noin 20 naista vuodessa menettää kohdun.”

 

 

– Lisäksi noin 20 naista vuodessa menettää kohdun esimerkiksi synnytyskomplikaation vuoksi, joten määrä kasvaa, Tulonen sanoo.

 

Kun mukaan lasketaan vielä homoparit ja muut raskauden estävät terveydelliset syyt, määrä on vielä suurempi.

Vaikka sijaissynnytykseen tähtäävät hedelmöityshoidot kiellettiin lailla vuonna 2007, suomalaispareille syntyy edelleen lainakohdussa kasvaneita lapsia.

– Pelkästään kohduttomista lähtee vuosittain ulkomaille useampia perheitä, Tulonen kertoo.

Monia ulkomaille sijaissynnytysjärjestelyyn lähteminen pelottaa, eikä syyttä.

– Ulkomaille sijaissynnytysjärjestelyyn lähtemisestä ei ole selviä säännöksiä, toteaa oikeustieteen dosentti Liisa Nieminen .

– Varminta on, jos tuleva isä on myös lapsen biologinen isä, ja että isyys on mahdollista vahvistaa kohdemaassa. Silloin isä saa tuotua lapsen Suomeen.

Lähtöä suunnittelevien kysymykset työllistävät Kohtuuttomat ry:tä.

– Mikään viranomaistaho ei Suomen nykyisen kieltävän lain vuoksi uskalla, eikä valitettavasti voikaan virallisesti neuvoa asiaan liittyvissä vaikeissa kysymyksissä, Tulonen sanoo.

– Yhteydenottoja tulee viikottain ja muiltakin kuin kohduttomilta, koska meillä on käytännön tieto.

Lapsettomien yhdistys Simpukka kannattaa ei-kaupallisten sijaissynnytysten laillistamista.

– Suomessa jos jossain on osaamista hoitaa sijaissynnytyksiä hyvin. Jos järjestelyjä ei sallita, ihmiset käyvät kuitenkin ulkomailla, sanoo Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Anne Lindfors .

Myös jotkut puolueet ovat ottaneet kantaa lakimuutoksen puolesta. Tulonen arvioikin ilmapiirin muuttuneen positiivisemmaksi.

Sijaissynnytyslain etenemistä tiiviisti seuraava helsinkiläinen Heli , 23, toivoo asian todella olevan niin.

– Sain 17-vuotiaana tietää, ettei minulla ole kohtua. Tähän asti olen suhtautunut lapsiasiaan hyvin pragmaattisesti. Jos saan lapsia, sitten saan. Jos en saa, en saa, hän kertoo.

Viime aikoina Heli on alkanut pyöritellä päässään eri skenaarioita. Ne eivät liity pelkästään lapseen, sillä isot elämänvalinnat linkittyvät toisiinsa.

– Mietin esimerkiksi, voinko vaihtaa alaa enää tässä vaiheessa.

Sen perusteella, mitä Heli ja hänen miehensä ovat ulkomailla tehdyistä sijaissynnytysjärjestelyistä kuulleet, he ovat päättäneet olla lähtemättä sellaiseen.

– Jos se ei Suomessa ole mahdollista, adoptio on ainoa vaihtoehto, Heli sanoo.

Toiset säästävät asuntoja varten, Heli ei halua tehdä isoja sijoituksia.

– Kuka tahansa voi ostaa asunnon, mutta lapsiasiassa tulee ikä vastaan. Ja meidän tilanteessamme ei riitä, että on rahaa, kun saa lapsen. Pitää olla myös rahaa adoptioon, Heli sanoo.

Heli ei ole kokenut lapsettomuuteen liittyvää tyhjän sylin tuskaa – ainakaan vielä.

– Kauhuskenaarioni on, että olen 10 vuoden päästä lapseton. Ajatus on minulle musertava.

Käyttäjän Marjaana Varmavuori kuva
Marjaana Varmavuori