Paikalliset

Espoon ainoa tuulimylly pyörii Kilossa – katso kuvat

Esko Härön pihassa seisova aito, punamullattu tuulimylly on vähän toista kuin pihojen pienet koristemyllyt. Uudet siivet rakennettiin vuosi sitten Virossa. Siivissä olevissa luukuilla säädetään niiden pyörimisnopeutta.

Klaus Nurmi

Esko Härö ottaa tukevan jalansijan ja ryhtyy työntämään pitkää aisaa.

Hitaasti mutta varmasti kääntyy laakerillaan aisan toisessa päässä oleva korkea hirsirakennus, Espoon ainoa tuulimylly.

– Myllyä voi kääntää tuulen mukaan, Härö selvittää.

Tällaista myllytyyppiä sanotaan varvas- tai jalkamyllyksi. Muita ovat esimerkiksi mamsellimylly, jossa kääntyy vain yläosa siipineen.

Härön kotipihassa Kilossa seisova tuulimylly on moitteettomassa kunnossa. Tosin sillä on jauhettu viljaa jauhoksi viimeksi joskus 1940-luvulla.

– Huollamme ja pidämme tämän hyvässä kunnossa, Härö vahvistaa.

 

Idea syntyi 1950-luvulla Hollannissa.”

Yksi myllyn siivistä katkesi kovassa tuulessa puolitoista vuotta sitten.

 

Siivet olivat muutenkin lahonneet, joten ne vietiin malliksi Viroon, jossa kolme taitavaa kirvesmiesveljestä rakensi uudet siivet. Myös keskitukki, jossa siivet ovat kiinni, korjattiin.

Museovirasto myönsi korjaukseen tukea ja tuulimyllystä tuli suojelukohde, vaikka se ei ole Espoon alkuperäisiä rakennuksia.

Osa kulttuurimaisemaa Kilon tuulimyllystä on kuitenkin tullut, sillä se on seisonut paikallaan jo 50 vuotta. Vuosi sitten edesmennyt lääkintöneuvos, dosentti Sakari Härö tuotti sen tontilleen Suonenjoelta.

– Isä halusi säilyttää myllyn, joka olisi muuten pilkottu saunapuiksi. Hän oli saanut ajatuksen tuulimyllystä opiskellessaan Hollannissa 50-luvulla, kertoo Esko Härö.

Suonenjokelaisen Pietulan talon tuulimylly maksoi 500 markkaa ja se tuotiin kolmessa kuormassa pakettiautolla Kiloon.

Vuoden verran myllyn jauhopölyiset hirret – joihin oli myös koteloitunut hyönteisiä – olivat varastossa Häröjen omakotitalon kellarissa perheen asuessa Yhdysvalloissa.

Keväällä 1963 tuulimylly sitten nousi tontin kalliotöyräälle. Rakentajaksi oli löytynyt vanha ammattimies Espoon Siikajärveltä.

– Hän oli oikea tuulimyllyjen rakentaja, Härö kehaisee ja muistuttaa, että tuulimylly on tarkka mekaaninen laite.

Myllyn sisällä hammasrattaiden ja laakerien on oltava oikeassa linjassa. Myllynkiviä siirtämällä säädetään jauhon karkeutta. Siipien pyörimisnopeuteen puolestaan vaikutetaan siivissä olevilla luukuilla.

Punamullatun, jyhkeän tuulimyllyn koneisto on pitkälle puuta ja kiveä, metalliosia ei ole kovin paljon. Iso hammasrataskin on puuta.

Saako yksityisellä tontilla nököttävää Kilon tuulimyllyä tulla katsomaan?

– Saa, toivottavasti olemme kotona, naurahtaa Härö.

Kallionlaita 3 ei ole näkyvällä paikalla, siksi monet eivät tuulimyllyä edes huomaa.

– Parkkipaikalta tätä on lähinnä katseltu ja toisinaan joku kysyy, pääseekö tuulimyllyn sisällä käymään.

Sinetöity mylly

Kilon tuulimylly on rakennettu 1892. Se edustaa pohjoissavolaista rakennusperinnettä.

Sotien aikana Kansanhuolto sinetöi myllyn Suonenjoen Vaivaishuollon sinetillä.

Myllyn sisällä on viljan myllytykseen kuuluvia esineitä, kuten tynnyrin ja kapan mittoja, niinisäkkejä ja työkaluja.

Lääkintöneuvos Sakari Härö kuului kansainväliseen mylly-yhdistykseen.

Suomalaisten tuulimyllyjen vaiheista, rakenteista ja levinneisyydestä ei ole tehty kattavaa selvitystä. Vesimyllyjen osalta tilanne on parempi.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu