Aarteenetsijä teki elämänsä löydön – ”Täysin ainutlaatuista Suomessa”

Nyt on hyppysissä mahtava aarre: kauklahtelainen Antti Hirvinen pitää kädessään löytämäänsä keskiaikaista kultasormusta. Espoon kaupunginmuseon intendentti Tryggve Gestrin ja museolehtori Anna Wessman ovat löydöstä riemuissaan.

Johanna Erjonsalo

Espoonkartanon pellosta löytynyt sormus on ainutlaatuinen esinelöytö 1300-luvulta. Sormuksessa on kaunis kukkakuviointi.

Johanna Erjonsalo

Kauklahtelainen metallinetsijä Antti Hirvinen on tehnyt äärimmäisen harvinaisen kultasormuslöydön. Alustavien tutkimusten mukaan sormus on peräisin sydänkeskiajalta. Harvinainen löytö voi johtaa uusiin kaivauksiin.

 

Tällaista sormusta ei ole Suomesta koskaan aiemmin löytynyt.”

Löytö on niin ainutlaatuinen, että kokeneetkin tutkijat ovat sormuksesta todella innoissaan.

 

– Kyllä tämä on erittäin merkittävä löytö, sillä tällaista sormusta ei koko Suomesta ole koskaan aiemmin tehty, arvioi Espoon kaupunginmuseon museolehtori Anna Wessman.

Wessmanin mukaan vastaavia keskiajan kultasormuksia on löydetty koko Skandinaviasta vain muutama.

Sormus löytyi 21. elokuuta Espoonkartanon pellolta. Maan kätkeämiä aarteita reilut pari vuotta metallinpaljastimella etsinyt Hirvinen löysi sormuksen heti etsintäpäivän alussa.

Kun piippari ilmoitti, että pellossa on jotain kiinnostavaa, Hirvinen luuli bonganneensa vain tavallisen pullonkorkin.

– Kyllä se aikamoinen yllätys oli, kun esiin tulikin sormus, myöntää Hirvinen.

– Sen verran olen vanhoja koruja tutkinut, että osasin sijoittaa sormuksen keskiajalle.

Wessmanin mukaan sormus on valmistettu mitä todennäköisimmin 1300-luvun puolivälissä.

Tutkimuksissa sormuksen alkuperää pyritään selvittämään lisää.

– Se on aivan selvää, että tätä sormusta ei ole voinut mikään tavallinen talonpoika käyttää, korostaa Wessman.

– Uskaltaisin arvella sormuksen liittyvän tavalla tai toisella Kuninkaantiehen. Sen on voinut kadottaa joku ohikulkeva mahtimies tai sitten se on kätketty tarkoituksella.

Espoon kaupunginmuseon intendentti Tryggve Gestrin puolestaan tyrmää ajatuksen siitä, että kyseessä olisi hautalöytö.

– Ei ole löydetty merkkejä siitä, että sormus olisi peräisin haudasta. Tuohon aikaan keskiajalla ei ollut enää tapana sijoittaa ruumiin mukaan hautalahjoja, pohtii Gestrin.

– Mitään leimoja tai kirkollisia merkintöjä ei sormuksessa ole, joten todennäköisesti piispansormus se ei ole.

Tavallisten espoolaisten ensimmäinen mahdollisuus nähdä huippuharvinainen sormuslöytö koittaa vasta kuukausien kuluttua.

– Sormus on ensin puhdistettava ja konservoitava huolella. Kulta tosin on hyvin säilyvää, eikä tämäkään sormus tee poikkeusta: se on erittäin hyvässä kunnossa.

 

Sormus on konservoitava huolella.”

– Uskoisin, että konservointi- ja luettelointityöhön menee ehkä puolisen vuotta, pohtii Wessman.

 

Itse löytäjä on aarteesta ilahtunut, mutta suhtautuu silti asiaan rauhallisesti.

– Kyllä tämä varmasti lisää innostustani etsiä maasta lisää vanhoja esineitä. Aikamoinen tapaushan tämä on kaikkien etsijöiden keskuudessa, arvioi Hirvinen.

Hän on löytänyt jo aiemmin muun muassa vanhoja rautakautisia esineitä sekä satoja vuosia vanhoja kolikoita.

Nyt sattui sitten kohdalle miltei lottopotti: tämän sormuksen arvo on mittaamaton.

Espoonkartanon sormuslöytö

Ennennäkemätön sormuslöytö on kultainen sormus, jossa on runsaasti kukkakoristeita.

Keskiaikaisen sormuksen tarkkaa kultapitoisuutta ei vielä tiedetä.

Sormuksen paino on 10,3 grammaa. Sen halkaisija on 20 millimetriä, joten se on ollut aikuisen miehen käyttämä.

Sormuksen löytöpelto on kaupungin omistuksessa.

Löytöpaikka rauhoitetaan jatkotutkimuksia varten. Paikalle ei toivota lisää aarteenetsijöitä, ettei löytöpaikan maaperä tärvelly.

Rauhoitus on muinaismuistolakiin perustuva toimenpide, jota käytetään merkittävien historiallisten tai esihistoriallisten löytöjen kohdalla.

Kommentit

Hyvää työtä niin löytäjältä kuin kultasepältä.
En ole korujen perään, mutta tämä löytö on paitsi historiallisesti kiehtova myös tavattoman kaunis esineenä. Iso hanska meille kaikille!

Hyvää työtä

Sormuksessa ei ole leimaa, koska kultasormuksiin alettiin lyödä leimoja vasta 1400-luvulla. Löytynyt sormus on vanhempi, arviolta 1300-luvun puolivälistä. Sormuksessa ollut kivi - todennäköisesti (puoli)jalokivi - on irronnut aikojen saatossa. Korukiviä ei maastosta tietenkään metallinilmaisimilla löydy.

Jari Pietiläinen

Voi olla mahdollista kiven vielä löytyvänkin, mutta voi olla kivi irronnut ennen katoamistaankin.
Sormus on jotenkin naisellinen, olisikohan ylhäisö naisen sormus, kun sormuksen kokoa ei näe kuvasta ja onhan niitä paksusormisia naisiakin.
Toisaalta ylhäisö miehetkin käyttivät ennenvanhaan kovin koristeltuja ja somia sormuksia.

Mielenkiinnolla odotan saavani myöhemmin nähdä sormuksen, mutta jos osoittautuukin sormus paljon nuoremmaksi, niin eipä taida tulla näytille.
Aitona 1300-luvun sormuksena tämä on todella aarre ja kannattaa yrittä jäljitttää sormuksen tarinaa, mutta tiedä häntä!
Ans kattoo ny.

YKS

Sormuksen kokoa ei tosiaankaan näe kuvasta, mutta tuossa faktaboksissa on lisää tietoa: sormuksen halkaisija on 20 mm eli todennäköisesti kyseessä on miehen käyttämä sormus.

Jari Pietiläinen

Toivotaan nyt vielä kaverille reilua löytöpalkkiota, siihen nähden että sormuksen arvohan on todellakin huima. Tämä sillä että myös jatkossa löydöt päätyvät Museolle.

piippari

Esineen konservointiin tuskin kuluu puolta vuotta. Ehkä toimittaja on tulkinnut jotain väärin tai puhuja ei tunne konservointia. Tutkimuksiin voi tuon ajan kyllä saada uppoamaan. Kultaesineet eivät juurikaan vaadi konservointitoimenpiteitä, koska ne säilyvät hyvin maaperässämme.

Yx Konsu

Vai keskiaikainen sormus..? Noita myydää Thaimaassa melko halvalla, näyttää olevan kivi kateissa sitäpaitsi. Nuo metallinpaljastimien kanssa muitten mailla pyörivät "aarteenetsijät" taisivat joutua kaytännön pilan kohteeksi, heh. Ei olisi ensimmäinen kerta kun pellosta löytyy "kruunukorkki"...tirsk!

harrastellaan..

Aivan sama ajatus kävi mielessäni, siksi kysyinkin onko kultasepän leimaa?
Jos on kultaa, seppä laittaa aina leimansa ja epäilen koko sormuksen kultapitoisuuttakin ja huomasin saman kivi puuttuu.
Onkohan aarteenetsijät menneet pahasti halpaan?

kaikkea sitä on

Aikojen alusta asti kultasepät, hopeasepät, tinasepät, vaskisepät ja asesepät ovat laittaneet omat merkkinsä tuotteisiinsa ja heidän merkinnöistään usein tunnistetaankin tuotteen tekijä ja voidaan arvioida miltä vuosisadalta ja maasta esine on jos jäljitetään sepppä.

En usko yhdenkään arvoesineen tehneen kultasepän jättäneen omaa merkkiänsä pois.
Nykyinen leimauskäytäntö onkin ihan toista ja kertookin kultaesineen tekijän, maan, vuosiluvun ja kultapitoisuuden.

Mutta etelän halpakulta voi ollakin leimaamaton, koska tekijä on kuka on ja tarkoitettukin halvaksi rihkamaksi, vaikka turisteille vakuutetaankin esineessä olevan karaatteja paljon niin koru voi olla pelkkää halpaa metallia, vain nimeksi kultaa ja siksi näissä ei ole leimoja.

kaikkea sitä on

Koru on mittaamattoman arvokas. Selvä. Mitä löytäjä saa palkkioksi? Kättelyn, selkääntaputuksen ja kehotuksen mennä etsimään lisää?

Tämä kiinnostaa varmasti kaikkia

Ruotsi-Suomessa määrättiin 1485, että kulta- ja hopeaseppien oli leimattava teoksensa puumerkeillään tai nimensä alkukirjaimin. Lisäksi 1596 vaadittiin kaupunkivaakuna ja vuodesta 1689 lähtien piti lisätä vuosikirjain leimasarjaan. Suomen erottua Ruotsista, jäi voimaan 1810 annettu asetus, jonka mukaan leimana käytettiin suurruhtinaan kruunua ja uusi vuosikirjainsarja aloitettiin. Vuonna 1853 otettiin käyttöön jalometallien pitoisuusleimat.

Mamma56