Ruoka

Tämä ei ole calvadosia

Linnan omenatarhan omenat jalostuvat nykyään L´Omena -omenatisleeksi, jonka jokainen pullo on numeroitu. Renne Angelvuo asetti valmiin pakkauksen omenatarhan ainoaan talvisodan pakkastalvesta säilyneeseen puuhun.

Anne Uotila

Kun 62-vuotias Jalmari Linna tiesi keväällä 1954 kuoleman lähestyvän, häntä huolestutti vielä, miten käy hänen perustamansa omenatarhan Virkkalassa.

– Isämme Lauri oli vakuuttanut, että niin kauan kuin henki hänessä pihisee, hän hoitaa tarhan, kertoo tänään Helena Linna.

– Samaa vakuutimme mekin ja myös lapsenlapset isälle ennen hänen kuolemaansa.

Helena Linna ja Liisa Linna-Angelvuo ovatkin hoitaneet perinteikästä omenatarhaa jo vuosia. Puutarha ei ole iso, noin 60 omenapuuta, mutta kesäpaikan omenatarhaksi se oli aikanaan vähintäänkin riittävän iso.

– Kutsuimme syksyisin ystäviä kylään, ja lähetimme heidät kotiin omenoiden kanssa, Liisa Linna-Angelvuo kertoo.

Nyt näiden puiden omenoista valmistetaan juomaa, jota ei saa sanoa calvadokseksi. L´Omena on kuitenkin samanlainen tuote, omenatisle, ja sitä paitsi pohjoisen herkullinen ja erittäin laadukas.

– Olemme sokkotestauttaneet omaa juomaamme ranskalaisten huippucalvadoksien seassa, ja omamme tulee yleensä toiseksi, Renne Angelvuo kertoo tyytyväisenä.

– Olemme käyneet tutustumassa huippucalvadosta Normandiassa tekevään Cristian Drouinin tilaan ja tuotantoon. Vierailun päätteeksi annoimme vientijohtaja Christophe Dutois´in maistaa tislettämme. ”Erittäin hyvä laatu, kaunis väri ja hyvä aromi”, hän sanoi.

Renne Angelvuo on osasyyllinen siihen, että Linnan omenatarhan omenoista syntyy nyt L´Omenaa.

– Kun tulin perheeseen yli 30 vuotta sitten, aloin haaveilla omenoiden jalostamisesta. Teimme siideriä, mutta calvados-tyyppisen juoman valmistamiseen eivät taidot riittäneet.

Tarvittiin kaksi muuta miestä, jotta Kulinaario-niminen perheyritys lähti liikkeelle. Toinen on Helenan puoliso Juha Ruotoistenmäki ja toinen Jorma Virtanen, jonka ammattiosaamiseen L´Omenan valmistaminen nojaa.

– Olin tutustunut Jormaan 7 vuotta sitten, ja sain houkuteltua hänet mukaan. Hän on meidän kellarimestarimme, nykyisin eläkkeellä.

Jorma Virtanen on muun muassa toiminut liköörimestarina Marlilla ja opettanut viininvalmistusta Hämeen ammattikorkeakoulussa.

– Kun haimme Ranskasta oppia ja ymmärrystä L´Omenan valmistamiseen, saimme auliisti mutta hyvin erilaisia neuvoja. Kun kävimme niitä läpi, käteen jäi yksi yhteinen: hyvä kellarimestari. Sellaisen olemme saaneet, Liisa Linna-Angelvuo sanoo.

Tärkeimmät omenalajikkeet, josta calvadosin tyyppistä juomaa tehdään, ovat Linnan tarhassa Åkerö ja Särsö.

– Tarhassamme on yhteensä 13 eri lajiketta. Linnan omenaa kuitenkin vain yksi puu, Helena Linna kertoo.

– Se on erityisen läheinen meille, koska se on ukkimme, Jalmari Linnan, jalostama lajike.

– Sen kuoren väri vaihtelee vuosittain, kesän sääolosuhteista riippuen se on voimakkaan ruskean punainen, toisinaan jää vihreänkirjavaksi. Mutta malto on punertavaa.

Omenat ovat luomua, vaikka luomusertifikaatin haku on vasta vireillä.

– 1960-luvun alun jälkeen niitä ei ole myrkytetty eikä keinolannoitettu, Renne Angelvuo sanoo.

Laadukkaan L´Omenan valmistaminen alkaa poiminnasta.

– Kaikki omenat kerätään käsin puusta. Niitä ei pudotella maahan, Helena Linna kertoo.

Omenaerät kuljetetaan Lepaalle, missä omenoista hitaasti kylmäpuristetaan mehu perinteisellä tavalla mekaanisesti.

– Mehusta valmistetaan ensin valkoviini, joka sitten tislataan aromitislaimella väkeväksi omenatisleeksi. Se laitetaan kypsymään Kulinaariolle mittatilauksena tehtyihin tammitynnyreihin. Tynnyrimateriaali on tarkoin valittu.

– Portugalilaisista portviinitynnyreistä tehtiin meille omat tynnyrit.

L´Omenaa valmistuu vuosittain 500-700 pulloa.

– Määrä on pieni ja pullot numeroituja.

Eri erät ja L´Omenan maku ovat monen tekijän yhteissumma.

– Tynnyriin jäänyt portviinin aromi vaikuttaa, samoin itse tammipuu, mutta ennen muuta tietysti eri omenalajikkeet. Omenaerämme ovat erilaisia, ja nyt opettelemme, millaista tislettä mistäkin yhdistelmästä syntyy.

– Makuun vaikuttavat kuitenkin hyvin monenlaiset asiat, myös kesän kasvuolosuhteet.

– Eikä ikä ole aina laadun tae. Olemme saaneet Ranskassa vanhaa ja kallista calvadosia, joka jäi tikkuisuutensa (liian pitkään tynnyrissä kypsytettyä) takia meiltä juomatta, Liisa Linna-Angelvuo kertoo.

 

Olemme saaneet Ranskassa vanhaa ja kallista calvadosia, joka jäi tikkuisuutensa takia meiltä juomatta.”

 

Kun Linnan omenat ovat muuttuneet laadukkaaksi juomaksi, alkaa vaihe, jossa Renne Angelvuo on voinut hyödyntää omaa osaamistaan, brändäystä.

Renne Angelvuon yritys on Win Win Branding Oy, joka tekee mm. brändi- ja pakkaussuunnittelua ja markkinointiviestintää. Hän on yrityksen luova johtaja ja hallituksen puheenjohtaja sekä European Packaging Design Association -järjestön hallituksen jäsen.

Niinpä ”This is not calvados..” -pullo, -etiketti ja -pakkaus ovat viimeisen päälle mietittyjä. Niissä on myös tehty yhteistyötä suomalaisten pakkausvalmistajien kanssa. Pullossa olevista QR– ja NFC-koodeista voi skannaamalla varmistaa, että pakkaus ja tuote ovat alkuperäisiä.

– Korkkiin tulee uuden teknologian sinetti, joka varmistaa, ettei pulloon taatusti ole laitettu mitään vieraita aineita. Se varmaan tulee kiinnostamaan laajemminkin.

Tämäkin tekniikka on suomalaisen yrityksen kehittämä.

Linnan omenatarhan perilliset ovat tehneet vuosia työtä, jonka tulokset alkavat nyt näkyä.

– Tämä on ollut meille harrastus, välillä kalliskin. Mutta tätä tehdään rakkaudesta Linnan omenatarhaan.

Syksyinen aurinko paistaa, omenapuiden välissä on lämmintä. Isoisä ja isä taitavat hymyillä pilven reunalla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Ruoka

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu