Paikalliset

Ihmisoikeuspalkittu Liisa Kauppinen: Espoo nuukailee viittomakielisten tuen kanssa

Liisa Kauppinen on ahkera lukija. Hänen mukaansa Suomessa on vaikea saada hyvää viittomakielen opetusta ja tulkkiverkosto on puutteellinen.

Minna Rajainmäki

Vaikka Suomi on kuurojen oikeuksien mallimaa, eivät kaikki oikeudet toteudu heille täälläkään. Näin sanoo YK:n ihmisoikeuspalkinnon ensimmäisenä suomalaisena saanut kunniatohtori Liisa Kauppinen.

Espoossa 70-luvulta asti asunut Kauppinen arvostelee muun muassa kotikaupunkinsa päätöksentekoa.

– Kaupunki on hiukan nuuka. Viittomakielisten peruspalveluihin ei meinaa löytyä rahaa, mutta urheiluhalleihin ja metroon kyllä.

Tuki esimerkiksi viittomakieltä käyttävien lasten kerhotoiminnalle on lakkautettu. Myös terveyskeskuksien ajanvarauksen takaisinsoittojärjestelmä saa Kauppiselta pyyhkeitä. Kuuro ei voi pitää tulkkia tuntikaupalla odottamassa, että terveyskeskuksesta soitetaan.

Espoo on silti Kauppiselle rakas. Hän pitää erityisesti Nuuksiosta, rantaraitista, modernin taiteenmuseosta Emmasta ja kotikylästään Tapiolasta, jossa hän ulkoilee villakoiransa kanssa.

Tuntemattomatkin ovat tulleet onnittelemaan ja halaamaan häntä hänen saamansa tunnustuksen vuoksi.

 

Erilaisuutta pitäisi hyväksyä.”

 

Tähtihetkiä Kauppisen uralla on ollut useita.

Kuurojen Liiton toiminnanjohtajana, Kuurojen maailmanliiton pääsihteerinä ja erilaisissa neuvonantajan tehtävissä YK:ssa toiminut Kauppinen nimeää helposti tärkeimmät saavutuksensa.

Kauppinen työskenteli ahkerasti saadakseen viittomakielisten oikeudet turvatuksi perustuslailla.

Lisäksi hän oli vaikuttamassa kuurojen oikeuksien kirjaamiseen YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimukseen.

Kolmantena huippuhetkenään hän pitää joulukuun alussa hänelle myönnettyä YK:n ihmisoikeuspalkintoa, jonka ansiosta hän uskoo, että keskustelua ihmisoikeuksista voidaan pitää yllä.

Palkinto jaettiin ensimmäisen kerran 40 vuotta sitten. Sen on saanut myös hiljattain edesmennyt Nelson Mandela.

Suomessa pitäisi Kauppisen mukaan tuulettaa asenteita vammaisia kohtaan ja varmistaa perustuslakiin kirjattujen oikeuksien toteutuminen.

– Joissakin neuvoloissa, päivähoidossa, kuntoutuksessa ja opetuksessa pelotellaan kuuroudesta. Kuulevia vanhempia kehotetaan olemaan viittomatta kuuroille lapsilleen siinä pelossa, että he eivät opi puhumaan ja aikuisena jäävät työttömäksi, Kauppinen kertoo.

Hänen mielestään erityisesti hoitoalan työntekijöitä, lääkäreitä ja poliiseja pitäisi kouluttaa. Ja kouluissa tulisi opettaa suvaitsevaisuutta.

– Erilaisuutta pitäisi hyväksyä. Vammaiset ovat osa yhteiskuntaa.

Asioita on myös saatu eteen päin. Oikeusministeriö valmistelee parhaillaan viittomakielilakia ja vastikään on saatu rahoitus viittomakieliseen verkkokirjastoon.

Liisa Kauppinen

Syntynyt 12.5.1939. Ei aio juhlia 75-vuotispäiväänsä. Juhlii seuraavaksi vasta satavuotiaana.

Kotoisin Kouran kylästä Seinäjoelta.

Asuu Tapiolassa.

Kaksi lasta ja neljä lastenlasta. Isä kuoli sodassa.

Omistaa villakoiran, joka osaa tehdä yläfemman.

Harrastaa lukemista ja käsitöitä. On luomuruoan ystävä.

Sai YK:n ihmisoikeuspalkinnon New Yorkissa kansainvälisenä ihmisoikeuksien päivänä 10. joulukuuta.

Jäi eläkkeelle vuonna 2006.

Tekee vapaaehtoistyötä, luennoi ja kouluttaa.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu