Viihde

Tutkija: Turhia julkkiksia ei ole

NÄKÖKULMA Veijo Hietalan mukaan ihminen tarvitsee riittävän etäisiä kohteita tyydyttääkseen tirkistelyhimonsa.

Veijo Hietala on filosofian tohtori ja Turun yliopiston mediatutkimuksen lehtori.Hän on julkaissut useita kirjoja elokuvasta, televisiosta ja populaarikulttuurista.

Jussi Virkkumaa

Oliko Jeesus Kristus ajanlaskumme ensimmäinen julkkis?

– Niin, kyllä varmaan, mediatutkimuksen lehtori, FT Veijo Hietala toteaa ajatusta hetken makusteltuaan.

Vuodesta 1984 Turun yliopistolla työskennelleen mediatutkijan mielestä täytyy tarkastella mittakaavaa.

Mihin raja vedetään, kuka on julkkis?

Hietala, 64, nostaa esimerkeiksi kylähullut, kylien sankarit sekä älykkyytensä todistaneet tietoviisaat. Yksiä ihaillaan, toisia paheksutaan, kolmansia kummeksutaan.

– Jonkin sortin julkkiksia on varmasti ollut aina. Jo kyläyhteisöistä on löytynyt hahmoja, jotka on nostettu silmätikuiksi.

Uskonnollisessa kontekstissa Teemu Selänne voitaisiin nostaa pyhimykseksi.”

Tutkija haluaakin omalta osaltaan puhua tirkistelyn puolesta. Tässä tapauksessa tirkistely voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, miten muut pitävät kahvikuppia kahvilassa.

– Ihminen on luonnostaan sosiaalinen olento, joka syntyy ja kasvaa koko ajan suhteessa muihin ihmisiin. Jokainen meistä tarkkailee muita ihmisiä jo vauvasta lähtien.

Hietalasta tästä löytyy syy, miksi esimerkiksi seksi ja pornografia kiinnostavat niin paljon.

– Kun naapurin seinään ei voi porata reikää, antaa porno meille mahdollisuuden tirkistellä, mitä ne muut siellä makuuhuoneessa touhuaa, tutkija muotoilee.

Hietalasta koko julkkisstatus perustuu siihen, että ihmisillä on tarve luoda oma julkkisgalleriansa, jotka sisältävät kulloiseenkin tarpeeseen omat henkilöhahmonsa.

– Tähän galleriaan kuuluu halveksuntaa, myötähäpeää, ihailua ja kunnioitusta herättäviä hahmoja.

Jos tästä hahmogalleriasta joku tippuu ulos, poimitaan uusi tilalle.

– Jos vaikka Matti Nykänen kuolisi auto-onnettomuudessa, niin kyllä jostakin pitäisi keksiä vähän samanlainen hulttiopoika tilalle. Ehkä Harri Olli voisi olla sellainen, Hietala pohtii.

Jääkiekkoilija Teemu Selänne taas on esimerkki kansallissankarista, joka ei voi tehdä mitään väärin ja väärää.

– Uskonnollisessa kontekstissa Teemu voitaisiin nostaa pyhimykseksi ihan hyvin. Ja kun on pyhimys, ei voi koskaan tehdä mitään väärää, vaan mahdollisille töppäyksille löytyy aina hyvä selitys.

Kaikki fiktio niin kirjallisuudessa kuin elokuvissakin perustuu Veijo Hietalan mielestä tirkistelyyn. Hänestä aikamme julkkiskulttuuri sai alkunsa 1700-luvulla nykyaikaisen romaanin myötä, jolloin kirjallisuudessa alettiin kuvastamaan tavallisen kansan arkea.

– Yhtäkkiä ihmiset pääsivät metaforisesti tirkistelemään samanlaisten ihmisten pään sisälle kuin he olivat itsekin, hän analysoi.

Mutta jo antiikin elämää suuremmista jumalhahmoista voi Hietalan mielestä löytää yhtäläisyyksiä tämän päivän julkkiskuvastoon.

– Toki he olivat jumalia, eli ihmisten yläpuolella, mutta toisaalta heidän elämänsä oli hyvin samanlaista kuin tavallisten ihmisten. Oli romansseja, riitaa, tappeluita, mustasukkaisuutta sekä vihaa. Ja tietysti seksiä. Tavalliselle ihmisille se on terapeuttista.

Tämän ajan ilmentymä entisaikojen tirkistelystä ovat Seiskan kaltaiset juorulehdet, jotka perustuvat puhtaasti julkkisten tirkistelyyn.

Mutta, kuten Veijo Hietala huomauttaa, viihde- ja taidealan julkkiksia on seurattu jo 1700-luvun lopusta lähtien.

– Jos tällaisia medioita olisi ollut aina, olisi varmasti ollut myös tällainen julkkiskulttuuri, tutkija arvioi.

Uskon, että julkkiskulttuuri on ihmisille hirveän terapeuttista. Siksi turhia julkkiksia ei mielestäni ole olemassa.”

Nykyisenlainen julkkiskulttuuri ei olisi voinut syntyä ilman lukutaitoa – ja mediaa.

– Ennen massamedioita kerrottiin kansantarinoita, jotka levisivät suusta suuhun. Nuo tarinat olivat yleensä opettavaisia, varoituksia tai juoruja.

Silläkään ei ole väliä, onko tarina totta vai ei.

– Pääasia, että se on hyvä.

Hietalan hahmogalleria ei ole yksinomaan suomalainen ilmiö, vaan sille löytyy universaalit vastineensa ympäri maailman.

– Kestojulkisuuteen tarvitaan särmää. Hyvät tyypit – esimerkiksi sympaattiset Big Brother -voittajat – eivät pitkään otsikoissa juhli, Hietala linjaa.

Niin fiktiossa kuin todellisessa elämässä hyvät hahmot kiinnostavatkin vain, jos heillä on vastaparina pahis. Eräät julkkikset voivatkin toimia varoittavina esimerkkeinä siitä, miten ei kannata menetellä, jos haluaa hyvän elämän.

– Hyvät tyypit eivät ole pidemmän päälle kiinnostavia, heistä ei saa sensaatiomaisia otsikoita. Saavathan sarjamurhaajatkin paljon postia vankiloihin lemmenkipeiltä naisilta, Hietala tietää.

Hietalan mukaan julkkiskulttuuri on muuttunut valtavasti internetin ja sosiaalisen median myötä. Tässä suhteessa tutkija on saanut huomata tippuneensa kärryiltä.

– Sosiaalisen median netti-ilmiöt eivät kosketa omaa sukupolveani samalla lailla.

Esimerkiksi Hitler kuulee -nettimeemeistä Veijo Hietala kuuli vasta hiljattain eräältä toimittajalta, joka oli pöyristynyt siitä, ettei Suomen tunnetuin mediatutkija niitä tuntenut.

– Some on luonut ihan omat nettijulkkiksensa, tutkija tietää.

Tällaisia ovat esimerkiksi levytyssopimuksen saanut Instagram-kuvapalvelun tähti, kaarinalainen Benjamin Peltonen sekä YouTube-videobloginsa myötä Pietarsaaresta Los Angelesiin palkattu ”kielinainen” Sara Forsberg.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viihde

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu