Kulttuuri

Keinäsen taide pysäyttää – Sodan varjo seuraa taitelijaa edelleen

Mauri Olavi Keinäsen valokuvainstallaatio on kunnianosoitus isälle, sotaveteraaneille ja kaikille sodissa kaatuneille.

Anneli Tuominen-Halomo

Mustavalkoiset, eleettömät valokuvat johdattavat punaisissa kehyksissä olevien värikuvien luo. Studio Aarnin seinällä Heikintorilla on Mauri Olavi Keinäsen Isääni etsimässä -valokuvainstallaatio, joka koostuu vuosia sitten otetuista mustavalkokuvista espoolaisista sankarihaudoista sekä viime keväänä otetuista digikuvista, jotka ovat Pietarissa Avtovon metroaseman läheltä olevalta sankarihautausmaalta.

Keinäsen mukaan taideteos on syntynyt hänen sisäisestä pakostaan selvittää, miksi isä oli sellainen kuin oli. Isä oli sotasankari, mutta kotona ei sodasta puhuttu.

– Suureen ikäluokkaan kuuluvana myös minä olen saanut kantaa viime sotien raskaan taakan isäni sotatraumojen kautta. Sotien takia isäni antama kasvatus oli ankara ja väkivaltainen, Mauri Olavi Keinänen kertoo.

Rakennan taideteokseni tiettyä tilaa varten.”

Installaatio ei ihannoi sotaa, vaan se pysäyttää miettimään sodan turhuutta ja kauheuksia. Keinänen on liittänyt näyttelyyn isänsä kirjoittaman, vahvan pasifistisen tekstin. Siinä sanotaan muun muassa: ”Älä lapseni kannata sotaa, se ei ole Jumalasta.”

– Tämä prosessi auttoi ymmärtämään isää paremmin. Isä oli sodassa parhaan nuoruutensa. Sodan jälkeen ihmiset tekivät valtavasti töitä, jotta sotakorvaukset saadaan maksettua. Isät eivät ehtineet eivätkä jaksaneet olla lastensa kanssa. Viimeiset vuotensa isä oli halvaantuneena ja puhekykynsä menettäneenä. Meidän keskustelumme jäivät kesken.

Mauri Olavi Keinänen kuvaa itseään prosessitaiteilijaksi. Siinä luomisprosessi on valmista taideteosta tärkeämpi.

– Rakennan taideteokseni tiettyä tilaa varten. Prosessi nousee tilasta, tässä tapauksessa Studio Aarnin valkeista seinistä. Halusin tehdä tänne jotain sellaista, jota kukaan muu ei ole tehnyt. Otin kuvia venäläisistä sankarihaudoista mukaan näyttelyyni, koska suomalaiset eivät ole niitä hautoja nähneet.

Pappina työskennellessään Mauri Olavi Keinänen huomasi, että kuolema on yhteiskunnasta eristetty asia. Tavallinen ihminen kohtaa kuoleman vain omaisen kuollessa. Taiteessa epätavallinen aihe hämmentää, ja valokuvat pysäyttivät ihmisiä jo näyttelyn rakennusvaiheessa.

Taiteilijana Mauri Olavi Keinänen sanoo tekevänsä, mitä milloinkin huvittaa. Hän ei ole kaupallinen taiteilija eikä hänellä ole tavaramerkkiä, josta taiteen voisi tunnistaa nimen omaan hänen taiteekseen.

Mauri Olavi Keinänen aloitti kuvataiteen opiskelun 16-vuotiaana Tampereen työväenopistossa. Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä oli Galleria Saskiassa Tampereella vuonna 1972.

Keinänen on opiskellut muun muassa piirtämistä ja valokuvausta. Keinänen on asunut taiteilijana residensseissä Firenzessä, Roomassa, Ateenassa, Berliinissä ja Barcelonassa.

Käki-ryhmä , jonka perustajajäseniin Keinänen kuuluu, on ollut merkittävä yhteisö, joka on tuonut taiteilijan elämään mielenkiintoista yhdessä tekemistä, näyttelyitä ja ystävyyttä.

Keinänen on Kotkan taiteilijaseuran, Espoon kuvataiteilijoiden, Lahden taiteilijaseuran, Helsingin taiteilijaseuran, kulttuuriyhdistys Särön ja Käki-ryhmän jäsen. Nyt Mauri Olavi Keinänen asuu ja työskentelee Haminassa.

Isääni etsimässä -näyttely jatkuu 27. syyskuuta saakka. Studio Aarni on avoinna keskiviikosta perjantaihin kello 11–18, viikonloppuisin kello 12–16.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu