Vaalikoneemme on nyt avattu!

Puheenaihe

Tiede- ja tutkijakerhot löysivät harrastajansa – "On paljon lapsia, joille ryhmäliikunta ei kaikkein omin juttu"

TIEDEkerhot  Suomi on notkollaan pieniä

Maria Leivo kertoo Tiedekoulun kerhojen saaneen alkunsa siitä, ettei hän löytänyt omalle lapselleen sopivaa harrastusta. Kerhotilassa ovat puuhaamassa Alvari, Loviisa, Sanelma ja Akseli Leivo

Jussi Virkkumaa

Kun muiden lapset huiskivat kaukalossa ja juoksivat jalkapallokentällä, Maria Leivon lapsi tahtoi vain lukea ja ihmetellä maailman ilmiöitä.

Se ahdisti Leivoa, neljän lapsen äitiä. Hän päätti itse kehittää lapselleen harrastuksen.

–Kysyin lapseni koulun rehtorilta, voisinko vetää koulussa vapaaehtoisena kerran viikossa tiedekerhoa.

Rehtori piti ajatusta hienona ja siitä sai alkunsa nykyisen Tiedekoulun tarina.

Viimein löytyi minun lapselleni sopiva harrastus.”

Tiedekoulusta kehittyi yritys, joka järjestää tällä hetkellä kerhoja Espoossa, Oulussa ja Turussa. Pian toimintaa on myös Porissa ja Tampereella.

Leivo uskoo, että tiedettä ja teknologiaa voi lähestyä myös lapsen maailmasta käsin. Jokaisessa lapsessa asuu pieni tutkija.

Tiedekoulussa on kolmenlaisia kerhoja.

–Robottikerhoissa lähdetään liikkeelle mekaniikan perusteista ja edetään ohjelmoitaviin robotteihin. Tutkijakerhoissa perehdytään luonnontieteen perusilmiöihin, tehdään havaintoja ja kokeita. Koodikoulussa opetellaan ohjelmoinnin logiikkaa ja tehdään pieniä ohjelmia itse.

Leivo kertoo yllättyneensä siitä, kuinka paljon on lapsia, joille ryhmäliikunta ei ole kaikkein omin juttu. Maa on notkollaan pieniä pelle pelottomia.

–Tiedekouluun on tullut paljon lapsia, joiden vanhemmat ovat hyvin iloisia siitä, että viimein on jokin heidän lapselleen sopiva harrastus, kertoo Leivo.

Leivo vakuuttaa, että kaikki lapset innostuvat tekniikasta. Hieman haasteellinen on kuitenkin lähtötilanne, jossa vanhempi, yleensä äiti, haluaa lapsestaan tiedemiestä, vaikka lapsi olisi itse kiinnostuneempi muusta.

–Sellainenkin lapsi kyllä innostuu kerhoissa luomaan uutta.

Nuorimmat mukana olevat lapset ovat 4–6-vuotiaita, mutta valtaosa kerholaisista on 7–12-vuotiaita.

Lasten uteliaisuutta hyödynnetään myös Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan kerhoissa. Niissä tutkitaan, ei mitään sen pienempää, kuin maailmankaikkeutta.

–Ursalla on sekä tähtikerhoja että tutkijakerhoja. Molemmissa on ryhmä aloittelijoille ja edistyneille, kertoo Ursan Santeri Manninen.

Epä-onnistuminen kuuluu prosessiin.”

Pienimmät tähtikerholaiset ovat vasta noin nelivuotiaita. Heille tähtitieteeseen perehtyminen on puuhailua teeman parissa

–Se on askartelua ja leikkiä. Samalla tulevat aurinkokunnan perusasiat tutuksi.

Nuorille on tarjolla jo oikean tieteentekemisen perusteita. Kaikenikäiset tähtiharrastajat tutustuvat tietenkin kaukoputkeen ja muihin havaintolaitteisiin.

Manninen korostaa, että tähtikerhot sopivat ihan kaikenlaisille lapsille.

Tiedekoulun ”äiti” Leivo pohtii, että heidän kerhoissaan pyritään antamaan lapsille tiedeinnostuksen lisäksi yksi tärkeä oppi.

–Kukaan ei voi onnistua ensimmäisellä yrityksellä. Epäonnistuminen kuuluu prosessiin. Olen huomannut, että lapsetkin arvostavat sen oivaltamista.

Vaihtoehtoja pelle pelottomille

Lasten Tiedekoulun kerhot 4–14-vuotiaille www.tiedekoulu.fi.

Ursan tähtikerhot ja tutkijakerhot, joissa molemmissa on ryhmä aloittelijoille ja edistyneille www.ursa.fi.

Arkkitehtuurikerhoja 4–19-vuotiaille järjestetään Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla. www.arkki.net.

Tiedekerhoja 6–12-vuotiaille Tampereella www.tiedekerho.fi.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Vaalikoneemme on nyt avattu!

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu