Puheenaihe

Etenevä silmäsairaus ei pysäytä 7-vuotiasta – koulussa tavallisella luokalla

NÄKÖVAMMAISUUS Ekaluokkalaisen Kaarlo Rukon näkövamma huomioidaan kouluarjessa monin tavoin.

Kaarlo Rukko ja Rodi Lankinen opettelevat koodaamista Bee-Bot-robotin avulla Westendinpuiston koulussa.

Johanna Erjonsalo

Kun seitsemänvuotias Kaarlo Rukko todettiin silmälääkärin tutkimuksissa näkövammaiseksi, varautui hänen äitinsä uuvuttavaan taisteluun byrokratiaa vastaan.

Espoolaisperheessä kun oli kokemusta sairastavasta lapsesta ja siitä, millaisiin ennakkoluuloihin ja hankaluuksiin voi törmätä erityislapsen arjen järjestämisessä.

Kaarlon isosiskoAnna Rukko sairastui 12-vuotiaana melanoomaan, minkä vuoksi hän joutui olemaan koulusta paljon poissa. Anna tunnetaan lastensairaalalle hankkimistaan lahjoituksista, joita hän on kerännyt itse tekemillään koruilla.

Tuolloin saadut kokemukset opetuksen järjestämisestä sairaalle lapselle saivat äiti Merja Rukon myös nyt puolustuskannalle. Helpotus oli siis valtava, kun asiat etenivätkin sujuvasti.

– En osaa kuvitella parempaa kuin miten koulu on ottanut ekaluokkalaisen vastaan. Opettajat tekevät sydämellään työtä poikamme eteen, hän iloitsee.

Kaarlon silmäsairautta ei ole vielä voitu diagnosoida, mutta kaikki viittaa perinnölliseen verkkokalvon rappeumaan, Merja kertoo.

Kyseessä on etenevä sairaus, joka johtaa lopulta sokeutumiseen.

Apuvälineiden käyttö ja opiskelutekniikat on tärkeää opetella nyt, jotta arki sujuu myöhemmin. Myös Kaarlon opettajat ovat saaneet koulutusta välineiden käyttöön ja esimerkiksi ainepedagogiikkaan.

– Se, mitä lapseen satsataan nyt, maksaa itsensä takaisin, kun hänestä tulee veronmaksaja aikuisena. Jos tässä kohtaa tipahtaa kyydistä, on 18-vuotiaana äkkiä eläkeläinen, Merja Rukko toteaa.

Kaarlo aloitti koulutaipaleensa viime syksynä lähikoulussaan Westendinpuistossa. Koululla hänen heikkonäköisyytensä on huomioitu niin pienissä kuin isommissa asioissa: luokan opetus esimerkiksi siirrettiin toisesta kerroksesta alimpaan kerrokseen, jotta hänen ei tarvitse kompastella portaissa.

Lisäksi aamun tunnit on räätälöity niin, että Kaarlo aloittaa koulupäivänsä aina jo kahdeksan maissa, että äiti voi kuljettaa hänet koululle ja ehtii vielä töihin.

Luokassa Kaarlolle on varattu ensimmäisestä rivistä kolme paikkaa. Yhdellä pulpetilla on lamppu tarjoamassa lisävaloa ja toisella on kohotaso, jonka avulla kirjan saa nostettua lähemmäs kasvoja. Kolmannen paikan vie luku-tv zoomaavine kameroineen.

Pieneltäkin tuntuvat asiat helpottavat koulunkäyntiä huomattavasti. Esimerkiksi äidinkielen tehtäväkirjassa viivat tehtävien välillä ovat harmaita. Koulunkäyntiavustaja veti tussilla Kaarlon kirjaan punaiset viivat, jotta tämä näkisi ne.

– Mietin aina, kuinka paljon lisätyötä opettajille koituu asioista, jotka meille näyttäytyvät hyvänä palveluna. Olen saanut kuulla muualta, että tällainen kohtelu ei ole itsestäänselvää, Merja sanoo.

Myös isosisko Anna Rukosta on ollut upeaa nähdä, kuinka koulussa suhtaudutaan näkövammaiseen oppilaaseen.

– On tuettava sitä, että jokainen oppilas yltää omalle parhaalle tasolleen, eikä vain "ihan hyvälle" tasolle, hän toteaa.

Tukea lähikoulussa

Lähikouluperiaatteen mukaan oppilaalla on oikeus käydä kodin lähellä olevaa koulua.

Periaatetta on vahvistettu 2010-luvulla. Käyttöön on otettu kolmiportainen malli koulunkäynnin tukemiseksi.

Tarkoitus on, että oppilas saa koulunkäyntiin tukea lähikoulussaan, eikä hänen tarvitse lähteä muualle kouluun.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta: 

Espoolainen Anna Rukko on Vuoden 2015 nuori menestyjä11.12.2015 17.22
Jättipotti espoolaistytöltä: Jo 60 000 euroa lastensairaalalle11.5.2015 09.38
Lastensairaalalle jättisumman kerännyt espoolaisnuori sai kutsun Linnaan17.11.2014 12.55
Syöpää sairastanut espoolainen keräsi lastensairaalalle jättipotin – katso millä tavoin30.10.2014 18.02

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu