Puheenaihe

Keräilijän ohje vanhalle rahalle: älä puhdista tai rytistä

Numismaatikkojen Ulrich Hoefs (vas.), Reijo Laine tutkimassa Kirsti ja Kalle Ahosen tuomia saksalaisia rahoja.

Tarja Heikkonen

Vanhan rahan arvo kiinnosti Hyvinkään Seudun Numismaatikoiden tapahtumassa viikonloppuna rautatiemuseolla. Järjestäjät saivat tutkittavakseen etenkin kotimaista vanhaa rahaa, mutta myös ulkomaalaisia vanhoja seteleitä – ja säästölippaan.

Kirsti ja Kalle Ahonen Hyvinkäältä toivat arvioitavaksi kolikoita ja seteleitä. Arvokkaimmaksi kolikoksi osoittautui vuoden 1911 markan kolikko. Sen arvoksi yhdistyksen hallituksen jäsen Reijo Laine arvioi 10–15 euroa. Apuna oli kirjanen, jossa oli suomalaisten kolikoiden kuvat ja tiedot, kuinka paljon niitä oli aikanaan painettu.

– Rahan kunto on tärkein, sitten paljonko on painettu ja sen nimellisarvo. Ja tietysti arvoon vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan laki, Laine totesi.

Harvalla tuojalla oli mukanaan sileitä seteleitä, joiden arvo olisi ollut kunnon takia hyvä.

Kirsti Ahosella oli, peräisin toiselta keräilijältä, edesmenneltä Onni Viitalalta. Hän oli tunnettu siitä, että oli setelin oheen muovikuoreen koneella kirjoittanut siihen liittyvän kaiken tiedon. 100 markan seteli vuodelta 1955 oli Tervakoski Oy:n paperista tehty. Arvo huutokaupassa olisi nyt noin 30 euroa.

Numismaatikot tosin varoittavat, että vääränlaiset muovikansiot ovat niin seteleiden kuin kolikoiden turma.

Yllätys monelle oli, että ulkomaisista seteleistä, olivatpa ne kuinka isokokoisia venäläisiä, saksalaisia tai jugoslavialaisia, maksettiin vain vähän jos mitään.

– Harmillisinta on, jos rahaa on säilytetty rypyssä pienessä kukkarossa. Silloin arvo tippuu, Laine joutui monelle kertomaan.

Rahojen puhdistamisen tiukka sääntö on: älä puhdista."

Hopeakolikkoa ei siis saa hangata kiiltäväksi.

Näyttelyssä oli maailman suurinumeroisin seteli, Zimbabwen 100 miljardin seteli. Sillä sai aikoinaan kaupasta noin kilon naudanlihaa.

Painavin raha oli Taalainmaasta peräisin oleva kahden taalerin kuparinen plootu. Sen paino on 1,5 kiloa.

Rahalliselta arvoltaan näyttelyn arvokkain raha oli Aki Tsuparin juhlarahakokoelmissa. Kahden euron kolikko vuodelta 2007 on arvoltaan lähes 2000 euroa. Sen tekee arvokkaaksi Grace Kellyn kuva ja se, että sitä tehtiin 25 vuotta tähden kuoleman jälkeen vain 20 000 kappaletta.

Jokainen EU-maa saa painattaa joka vuosi kaksi erilaista juhlakolikkoa, ja yhden euromaiden yhteisen.

Ensi vuonna juhlakolikko on juhlava Suomen 100-vuotisjuhlavuoden takia.

Jos eivät kolikot kiinnosta, numismaattisen keräilyvietin voi aloittaa monesta muustakin, kuten säästölippaista.

Seppo Laineen kokoelmaan on kertynyt kotimaisia lippaita vuosisadan alusta. Joukossa on riemukkaita keksintöjä kuten tynnyrimuotoinen "Toiveitten tynnyri" ja pahvinen rasia, jossa oli neuvo "Säästä ja toiveesi toteutuu".

Yleisin malli on edelleen Roope-ankka kirstun päällä.

Yksi erikoisuuskin tuli näytille, jonka arvosta ei ollut tietoa. Eira Järvinen toi kultaisen munan muotoisen säästöpossun, jonka on suunnitellut jollekin säästöpankille Timo Sarpaneva.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu