Urheilu

Enää eivät pojat itke, kun 15-vuotias Jenny voittaa heidät radalla

URHEILU 15-vuotias ratamoottoripyöräilijä Jenny Ruokolainen pitää vauhdista.

Jenny Ruokolainen sanoo, ettei ratamoottoripyöräily ole voimalaji, mutta vaatii voimakestävyyttä.

Johanna Erjonsalo

Melkein koko viime kausi meni Jenny Ruokolaiselta ohi. Kauden ensimmäisten kisojen harjoituksissa hän kaatui pahasti moottoririkon vuoksi.

– Taju meni ja jouduin sairaalaan kahdeksi päiväksi. Sen jälkeen olin sairaslomalla yhdeksän viikkoa, joten pääsin vain kauden kahteen viimeiseen kilpailuun. Niissä voitin ylivoimaisesti kaksi lähtöä, 15-vuotias Ruokolainen kertaa.

Mekaanikko-isä Janne Ruokolainen kiittelee, että onneksi tärskystä ei jäänyt mitään pysyvää.

– Jenny on kaatunut varmaan sata kertaa, mutta tämä oli pahin kaatuminen. Tässä lajissa ei voi selvitä ilman kaatumisia, isä tietää.

Olen yksi nopeimmista.”

Kuski-Ruokolaisen alla oli ja on 33 hevosvoimainen ja 90 kilon painoinen moottoripyörä. Suomen radoilla sen huippunopeus on 190 kilometriä tunnissa.

Tänä vuonna ajokilometrejä on kertynyt radalla ennen tämän viikonvaihteen kisoja 3 500. Suomessa radalle pääsee aikaisintaan huhtikuussa ja kausi päättyy syyskuussa.

Ruokolaiset ovat suunnanneet monen vuoden ajan maaliskuuksi Espanjaan. Jos siellä ei käytäisi, tulisi talvitauosta liian pitkä. Myös Jennyn pikkusisko Fanni Ruo-kolainen on ajanut kilpaa, mutta nyt se on jäänyt selvästi vähemmälle.

– Olin Espanjassa radoilla 14 päivää. Siellä erilaisilla radoilla ajaessa saa erilaisia kokemuksia ja sitä kautta kehittyy. Suomessa radat ovat vähän vanhanaikaisia, vauhdista ja toisia kuskeja vastaan ajamisesta pitävä kuski arvioi.

Hän on ainut tyttö kuskien joukossa. Alkuvuosina pojat itkivät kypärä päässä puolikin tuntia kisan jälkeen, kun olivat hävinneet tytölle. Nyt Ruokolaisen vauhtiin on jo totuttu ja itkuajat ovat ohi.

Haastavaksi harrastuksen tekee se, että ajoharjoittelupaikat ovat kaukana. Kun Ruokolaisen tytöt aloittivat minimotoilla, ei moottoripyörillä saanut ajaa Bembölen radalla. Sen vuoksi he kävivät Tattarisuolla ja Hangossa.

Kun on siirrytty isompiin pyöriin, on lähin rata Alastarolla. Siellä Ruokolainen ajoi viime viikolla kolme päivää.

Mekaanikko jatkaa, että nykyisten sponsorien lisäksi tarvittaisiin muutamia lisää.

– Kaikki moottoriurheilu on kallista. Kun aloitimme, en osannut mitään mekaanikon hommia. Nyt muun muassa puran moottorit itse, isä Ruokolainen esittelee tapoja säästää kuluissa.

Kuski käy lenkillä ja kuntosalilla, tasapainoilee narun päällä, rullaluistelee sauvojen kanssa ja hiihtää talvella. Kaikki tähtää siihen, että 15-vuotiaasta kehittyy entistä nopeampi ratamoottoripyöräilijä.

Kuntoa tarvitaan, vaikka aika moni ei sitä uskon. Ratamoottoripyöräily on urheilua. Ajaessa hengästyy, tulee hiki ja pulssi on korkealla.

– Tämän kauden tavoittenie on sarjavoitto, jos kisoja ei jää välistä. IKuntoakin tarvitaan, vaikka aika moni ei sitä uskon. Ajaessa hengästyy, tulee hiki ja pulssi on korkealla.

Ruokolaiset sanovat, että vain ajamalla oppii. Tähän ei ole kehitetty simulaattoria.

Kun valot sammuvat lähdön hetkellä, ei sen jälkeen ole aikaa ajatella. Kaiken tekemisen pitää tulla selkäytimestä.

– Minulla on aika kovat odotukset itsestäni. Tekniikkani ja vauhtini on nyt saatu kohdilleen.

Jenny Ruokolainen

15-vuotias ratamoottoripyöräilijä Nöykkiöstä.

Menee elokuussa Martinkallion 9.-luokalle.

Aloitti 10-vuotiaana minimoto-sarjassa.

Voitti vuonna 2012 Suomen mestaruuden minimoto-sarjassa.

Kilpaillut MiniGP-luokassa, nyt Moto3-luokassa.

Pyörä Moriwaki MD250H, moottorina Hondan 250 kuutioinen endurance CRF250X.

Isä Janne Ruokolainen mekaanikkona.

Seura Helsinki Racing Club.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Urheilu

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu