Kulttuuri

Teatteri Palokärki lopetti toimintansa

Elämän kolhimat tytöt (Paula Pietilä, Ida Martela, Evi Lemström) matkasivat planeetta X-bolle Teatteri Palokärjen viimeiseksi jääneessä esityksessä. Palokärjen kunnianhimoiset esitysvalinnat vaihtelivat venäläisklassikoista kreikkalaiseepoksiin.

Elli Maanpää

Vierailu Teatteri Palokärjen nettisivuilla tuo eteen yllätyksen:

”Teatteri Palokärki on lopettanut toimintansa. Kiitämme kaikkia yhteisistä ja antoisista vuosista. Pahoittelemme tilannetta.”

Palokärjen ydinryhmän muodostivat perustamisvuonna 2005 Nurmijärven Rajamäen yläasteen ja lukion oppilaat. Keskeisenä vaikuttajana oli Maisa Gröndahl, joka jatkoi toiminnanjohtajana vuoteen 2009. Tuolloin teatteri oli jo ehtinyt vaihtaa kotipaikakseen Espoon; Nurmijärvellä ei ollut sopivia esitystiloja. Viime aikoina puheenjohtajana oli Mirva Talja.

Espoo näkyi vahvasti Palokärjen esityksissä, esimerkiksi Kybeia oli kirjoitettu planeetta X-bolle (lausutaan eksboo) sijoittuvaksi. Näyttelijöistä kolmasosa oli loppuvaiheessa espoolaisia.

Takana on suuria produktioita, suosittuja esityksiä: Suviyön unelma, Vieras veli, Odysseia-Penelopeia, Airport, my life, Kirsikkatarha, Rungolla on asiaa! ja Kybeia.

Lopettamispäätös herättää kysymyksen: oliko katsojia liian vähän? Teatterin tiedottajana toiminut Anna Saurama kumoaa ajatuksen.

– Esitykset menivät hienosti, vaikka jouduimmekin loppuvaiheessa vaihtamaan home-epäilyjen vuoksi Kannusalin Kantokasken kouluun sekä Valtimonteatteriin ja Kääntöpaikkaan, jotka ovat Helsingissä. Kaksi viimeksi mainittua olivat lähestulkoon aina täynnä, Saurama korostaa.

Sauraman mukaan Kannusali on upea teatteritila, ja on sääli, jos se ei pysty palvelemaan jatkossa käyttäjiä entiseen malliin.

Taloudellisiakaan ongelmia Palokärjellä ei ollut. Toimintaa tuki Espoon kaupunki. Yksinkertainen syy lopettamiseen löytyy byrokratiasta:

– Teatterille olisi pitänyt vuosikokouksessaan 17. helmikuuta nimetä uusi hallitus, mutta jäsenten aika ei enää riittänyt sellaiseen näyttelemisen ohessa. Opiskelu ja työnteko vievät pääosan ajasta, arvelee Saurama.

Raskas päätös kypsyi pikkuhiljaa. Loppuvaiheessa Palokärjessä oli noin 15 jäsentä, jotka ovat noin 16–40-vuotiaita. Miehiä ja naisia oli tasaisesti.

– Näytelmät ovat olleet kunnianhimoisia ja aina erilaisia. Jäsenemme ovat rakastaneet harrastustaan. Jokaisen näyttelijäntaidot ovat kehittyneet Palokärjen ansiosta. Mieli on varmasti monilla haikea.

Entiset palokärkeläiset ovat osittain siirtyneet muihin teattereihin. Myös Kallion ilmaisutaidon lukio ja Teatterikorkeakoulu vetävät puoleensa. Kybeian ohjaaja Suzanne Ylönen on kutsunut Palokärjen ex-väkeä uusiin projekteihinsa.

– En usko, että Palokärki koskaan enää sellaisenaan herää henkiin. Jatkamme silti ystävinä ja pidämme yhteyttä toisiimme, Saurama tuumaa.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu