Puheenaihe

”Seisomme tukena satoi tai paistoi” – yksin maahan tulleet nuoret kaipaavat arkista apua

KUMMIPERHE Jalkapallo yhdistää yksin Suomeen tullutta Sinaa ja hänen ystäväperhettään.

Ilona Niinikankaan perhe on toiminut Sinan ystäväperheenä vuoden ajan. Perheen pojat, Leon ja Jalo ovat saaneet Sinasta innokkaan pelikaverin.

Katja Riihola

– Toivon Sinan muistavan isona, että siellä me seisoimme kentän laidalla kannustamassa satoi tai paistoi, Ilona Niinikangas sanoo.

Lähetän Sinalle joka ilta viestillä hyvän yön toivotukset.”

Ilona Niinikankaan perhe ryhtyi yksin Afganistanista tulleen Sinan kummiperheeksi vuosi sitten.

Kummius pyörii pitkälti Sinan rakkaan harrastuksen, jalkapallon, ympärillä.

Tämä sopii Niinikankaille hyvin, sillä Sinan kanssa samaa ikäluokkaa olevat perheen pojat, Jalo, 15, ja Leon, 12, harrastavat myös jalkapalloa.

– Teemme Sinan kanssa sellaista, mitä asumisyksikön henkilökunta ei ehdi. Esimerkiksi seisomme kentän laidalla kannustamassa niin kuin muiden poikien vanhemmat.

Perhe tapaa Sinaa pikaisesti jalkapallon merkeissä yleensä pari kertaa viikossa. Ilona Niinikangas hakee Sinan vaikkapa myöhäisistä harjoituksista tai tulee poikineen katsomaan Sinan jalkapallo-treenejä tai -peliä.

Parin viikon välein tavataan niin, että aikaa on enemmän. Yökylään Sina on tullut noin kerran kuukaudessa.

Yhdessä he ovat ehtineet tehdä jo monenlaista – paistaneet pullaa Villa Elfvikissä, soutaneet mökillä, käyneet mustikassa ja isovanhempien luona puutarhatöissä.

– Sinalta onnistuu kaikki, ihmettelimmekin aluksi, että minkälaisen supermiehen oikein olemme saaneet, Niinikangas kertoo.

Yhdessä on vietetty pääsiäistä, vappua ja juhannusta. Ja joulupäivänä Sina tuli Niinikankaiden luokse syömään.

– Jalon ja Leonin isovanhempien puutarhaan on aikoinaan istutettu puut Jalolle ja Leonille. Nyt sinne on tarkoitus istuttaa myös Sinalle puu, jollaisia kasvaa myös siellä mistä hän on kotoisin. Sina on meille tärkeä.

Niinikankaan perhe päätti toimia nuorten maahanmuuttajien hyväksi reilu vuosi sitten. Tukiperheitä haettiin netissä, ja perhe lähti tutustumaan nuorten asumisyksikköön.

Kun perhe meni tutustumispäivänä ruokailemaan, yksi poika hymyili ja huiskutti. Myöhemmin selvisi, että vilkuttava poika oli Sina ja Niinikankaista tulisi ystäväperhe juuri hänelle.

– Me keskitymme tähän hetkeen. Lupaamme ja teemme jotain pientä ja arkista. Se riittää, Niinikangas sanoo ja kertoo, etteivät he ole juuri puhuneet Sinan kanssa hänen taustastaan ja menneisyydestään.

Ystäväperheitä ohjeistetaankin keskittymään nykyhetkeen. Vaikeiden asioiden käsittelyssä nuoria auttavat ammattilaiset.

Pientä ja arkista on esimerkiksi se, että Niinikankaat lähettävät Sinalle joka ilta puhelimella hyvän yön toivotukset.

Niinikangas luonnehtiikin tukiperheenä olemista arkiseksi makaronilaatikoksi, viltiksi, jossa voi levätä ja olkapääksi, joka muistuttaa, että kyllä sinä pärjäät.

Entä mikä sinun mielestäsi on ollut parasta ystäväperhetoiminnassa, Sina?

– Kaikki. Ja se, kun kävimme jalkapallomuseossa, Sina hymyilee.

Sinan nimi on muutettu.

Moni harrastaa jalkapalloa

Espoon Järjestöjen Yhteisö, EJY ry hakee kummiperheitä yksin Suomeen tulleille nuorille maahanmuuttajille.

Nuoret ovat 12–21 -vuotiaita poikia.

Tavoitteena on edistää nuorten kotoutumista.

Monet näistä nuorista harrastavat jalkapalloa ja moni toivoo, että kummiperhekin olisi kiinnostunut jalkapallosta. Kummiperhettä on vailla myös esimerkiksi maalaamista ja musiikkia harrastavia nuoria.

Kummiperheen toivotaan pystyvän tarjoamaan kokemuksia turvallisesta arjesta, mielekkäästä yhdessäolosta ja harrastamisesta.

Seuraava kummiperhevalmennus alkaa Espoossa 28. marraskuuta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu