Didrichsen esittelee kahden rohkean kokeilijan ja uudistajan taidetta

Maija Lavonen on monipuolinen taiteilija, joka on suunnitellut teoksia moniin julkisiin tiloihin. Taustalla näkyy Ahti Lavosen maalaus Muotoja (1968), joka on lainattu näyttelyyn Heinolan taidemuseosta.

Anneli Tuominen-Halomo

KULTTUURI Didrichsenin taidemuseo esittelee maalaustaidetta ja tekstiilitaidetta uudistaneen pariskunnan.

Didrichsenin taidemuseon uuden näyttelyn suunnittelu on lähtenyt museon omista kokoelmista. Marie-Louise ja Gunnar Didrichsen tunsivat hyvin Ahti (1928–1970) ja Maija Lavosen ja he ostivat Ahti Lavosen teoksia jo 60-luvulla.

– Taiteilijapariskunnat kiehtovat yleisöä aina, intendentti Maria Didrichsen sanoo.

Näyttelyssä on muun muassa Ahti Lavosen maalauksia ja Maija Lavosen ryijyjä, kirkkotekstiilejä ja valokuituteoksia.

Ahti Lavonen oli rohkea kokeilija ja osallistuva toimija, mutta hänen uransa jäi melko lyhyeksi. Maija Lavonen työskentelee edelleen ja näyttelyn uusin teos, Taivas itkee, valmistuikin vasta vuoden vaihteessa.

Lavosten teoksia on esillä yhteisnäyttelyssä vasta toisen kerran ja ensimmäisen kerran museonäyttelyssä. Ensimmäisen oli vuonna 1959, kun he olivat palaamassa Norjasta. He näkivät Kemissä tyhjän liiketilan ja pitivät siellä näyttelyn. Tuosta näyttelystä on nyt Didrichsenillä kaksi akvarellia, Ahdin maalaama Ilta Karasjoella ja Maijan Näkymä Norjan Russenesissä.

Näyttelyn lähtökohtana on taiteilijapariskunnan yhteinen taidekäsitys: kiinnostus tilaan, materiaaliin, tunnelmaan ja henkisyyteen.

Yhteisiä ajatuksia -näyttely on toteutettu tiiviissä yhteistyössä Maija Lavosen kanssa, amanuenssi Otto Selénin mukaan hän on kuratoinut näyttelyn.

Maija Lavonen tekee teostensa luonnokset akvarelleina. Hän mieltyi vesiväreihin jo kouluaikana.

– Luonnokseni ovat usein pieniä, mutta niistä näkee värisävyt, jotka teokseen haluan.

– Tilaustöistä on monesti jäänyt ideoita, joita olen työstänyt ja toteuttanut.

Taiteilija on uudistanut tekstiilitaidetta kokeilemalla ennakkoluulottomasti erilaisia materiaaleja ja tekniikoita. Lavosen ideoita toteuttamassa ja ryijyä kutomassa on ollut Hilkka Salo, jonka kanssa Lavonen on tehnyt yhteistyötä vuosikymmenien ajan.

Työskentely ohjaa ja inspiroi. Maija Lavosen uusimmissa teoksissa on valokuitua. Idea valokuidun käytöstä syntyi aikoinaan sattumalta alitajunnasta nousten.

– Tylsän näköinen ja teollinen materiaali muuttuu eläväksi, kun siihen laittaa valon, Maija Lavonen sanoo.

Luonto on usein Maija Lavosen teosten lähtökohta. Hän kantaa suurta huolta luonnon tilasta. Siihen viittaa muun muassa mustanpuhuva Taivas itkee -teos.

– Luonto on kaunista ja ihanaa, mutta miten surullisia ovatkaan ne viestit, joita me saamme.

Näyttelyn yhteydessä on julkaistu usean asiantuntijan kirjoittama 240-sivuinen kirja, joka esittelee molemmat taiteilijat.

Monta vuosikymmentä

Maija Lavoselta on esillä mm. ryijyjä, valokuituteoksia ja kirkkotekstiileitä vuosilta 1970–2017.

Hänen teoksiaan on mm. Eduskuntatalossa, Suomen Pankissa, Kansallisoopperassa, eri ministeriöissä ja kirkoissa.

Hän on saanut Taideteollisuuden valtionpalkinnon 1981 sekä Pro Finlandia- ja Kirkon Engel-palkinnon 1992.

Vuonna 1996 Maija Lavonen valittiin vuoden tekstiilitaiteilijaksi.

Näyttelyssä on Ahti Lavosen maalauksia, grafiikkaa, veistoksia ja kirjankansikuvituksia.

Written by:

Anneli Tuominen-Halomo

Ota yhteyttä