Puheenaihe

Nyt se sitten tapahtui, ajatteli Taina kun hänen miehensä kuoli – "Lapsilla on pelkoja, että jotain surullista tapahtuu uudestaan"

KUOLEMA Miehensä kolme vuotta sitten menettänyt Taina osallistui lastensa kanssa seurakunnan suruleirille.

Taina luopui vihkisormuksestaan vuosi miehensä kuoleman jälkeen. – Oli kova paikka ottaa sormus pois. Alkuun tunnustelin sormea edelleen, vaikka sormusta ei enää ollutkaan.

Sanna Jompero

Keskiviikkopäivänä tammikuussa 2015 se tapahtui. Tainan vuoden päivät syöpää sairastanut mies oli illalla ollut huonovointinen.

Mies oli alkuillasta oksennellut ja ollut huteran oloinen. Tainan 11- ja 13-vuotiaat lapsetkin huomasivat isän horjumisen. Aamulla lasten lähtiessä kouluun isän hengitys oli jo vaikeaa.

Hengittämiseen alkoi tulla katkoksia. Sitten se loppui kokonaan. Kuolinajaksi merkittiin 8.40. Timo kuoli 39-vuotiaana pariskunnan yhteiseen sänkyyn Tainan ja miehen isän ollessa vieressä.

– Nyt se sitten tapahtui, ajattelin. Tämä oli tässä, Taina muistelee tuntemuksiaan kuoleman hetkellä.

– Tunsin toisaalta myös helpotusta. Olimme olleet viimeisen kuukauden jo varpaillaan.

Sitten alkoi surutyö, joka kolme vuotta Timon kuoleman jälkeen on lapsilla edelleen kesken.

– Molemmilla lapsilla on erilaisia pelkoja, että tapahtuu uudestaan jotain yllättävää, surullista ja pelottavaa. Joskus he sanovat pelkäävänsä, että minulle tapahtuu jotakin.

Taina oli jo miehen sairastumisesta asti ehtinyt työstämään kuolemaa ja sen lopullisuutta. Kuoleman jälkeen huolta aiheutti erityisesti lasten suru ja heidän jaksamisensa.

Vuosi Timon kuoleman jälkeen Taina osallistui lasten kanssa seurakunnan järjestämälle suruleirille.

– Lähdin sinne lasten takia. Lapsille se oli iso juttu. Oli tärkeää, että he näkevät, että on muitakin lapsia, jotka ovat menettäneet vanhempansa.

Suruleirillä vanhemmat ja lapset tekevät asioita erikseen, mutta myös yhdessä. Viikonlopun kestävällä leirillä leikitään, syödään, pelataan, saunotaan ja puhutaan läheisen kuolemasta.

– Tytär sanoi, että hyvä, ettei täällä tarvitse olla koko ajan surullinen, vaikka tämä on suruleiri, hymähtää Taina.

Lapset kokevat läheisen kuoleman usein hyvin eri tavalla riippuen siitä, minkä ikäisenä lähi-ihmisen kuoleman joutuu kohtaamaan.

– Mitä pienempi lapsi sitä lyhyemmän hetken suru kestää kerrallaan. Lapsi voi olla leikkimässä jotain iloista leikkiä ja sitten tulee se suru. Murrosiässä aivoissa tapahtuu isoja muutoksia. Lapsi ei välttämättä jaksa kumpaakin raskasta prosessia ja suru voi siirtyä. Kasvaminen vaatii niin paljon, kertoo Espoonlahden seurakunnan nuorisodiakonia Hanne Malkki.

– Suru on taas aikuisella kokonaisvaltaisesti läsnä. Aikuinen saattaa olla onneton kuukausia tai vuoden. Lapselle suru on dramaattisempaa siinä surun hetkellä.

Leirillä korostetaan, että surusta saa puhua.

– Sen ymmärtäminen on tärkeää. Surussa ei ole mitään hävettävää eikä se ole oma syy. Suruun kuuluu monenlaiset tunteet. Vainajaa on lupa vihatakin, vaikka tuntee ikävää, Malkki jatkaa.

Leirillä on mukana myös Terhokodin sairaalapappi.

Leirejä järjestetään Espoossa joka toinen vuosi ja se on tarkoitettu perheille, jossa on kuollut lapsi tai toinen vanhemmista. Helsingissä leiri järjestetään vuosittain perheille, jossa jompikumpi vanhemmista on kuollut.

Timon kuva on kotona edelleen television päällä. Myös kirjoja, levyjä, palkintoja ja vähän vaatteita on säästetty.

Lasten isä kulkee muistoissa mukana ja erityisesti juhlapyhät, kuten joulu ja isänpäivä, ovat vaikeita. Tainasta tuntuu välillä kohtuuttomalta, että vaikka suru helpottaa, se ei mene koskaan pois.

– Se ei lopu vaikka siihen, kun lapset menevät naimisiin. Suru aktivoituu aina uudestaan, että isä ei ole mukana. 

Taina ei esiinny jutussa omalla nimellä. Myös Timon nimi on muutettu.

Leirejä Helsingissä ja Espoossa

Helsingin ja Espoon seurakunnat järjestävät läheistensä menettäneille tarkoitettuja suruleirejä.

Leirien tarkoituksena on auttaa lapsiaan sekä heidän vanhempiaan selviämään läheisen kuolemasta ja surusta.

Molemmille leireille mahtuu noin kymmenen perhettä.

Viikonlopun kestäville leireille on ilmoittauduttava etukäteen.

Espoon seurakuntien lapsiperheiden suruleiri järjestetään Hvittorpissa 27.–29.4.

Helsingin leiri pidetään Siikaniemessä 28.–30.9.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu