Puheenaihe

Espoo jakoi viimeiset veteraanimitalit – "Tuntuu mahtavalta, jää jälkipolvillekin muisto"

ESPOO Juhlassa luovutettiin presidentin myöntämät kunniamerkit. Kaikki espoolaiset veteraanit on nyt palkittu.

Kauklahdessa asuva Lauri Strömberg ja veteraanimitali. Sotaan Strömberg osallistui pioneerina.

Klaus Nurmi

Kauklahtelainen Lauri Strömberg avaa rasian ja näyttää juuri saamaansa kunniamerkkiä, Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalia eli niin sanottua veteraanimitalia.

– Tuntuu tietysti mukavalta, että muistetaan kun vielä tajuaa tästä asiasta mitään, hän naurahtaa.

Tänä vuonna 94 vuotta täyttävä Strömberg osallistui nuorena miehenä sotaan pioneerina. Hän oli muun muassa Karjalan kannaksella, Antreassa ja Vuosalmessa.

– Naapuri oli tulossa Vuoksen yli ja rakensimme siellä esteitä ja kaivoimme yhdyshautoja.

Pioneerit myös miinoittivat siltoja ja välillä rakensivat niitä.

Tupakka-askin kokoisia miinoja piti raivata kulkureiteiltä kokeilemalla joka sentti piikillä. Pieni miina ei vienyt henkeä, mutta jalan kuitenkin.

– Muistan yhden tilanteen, kun kaveri oli astunut miinaan ja häntä lähdettiin viemään linjasta taaksepäin hevosella. Myös hevonen astui miinaan, jossa oli viiden kilon trotyylipanos. Kovin paljon ei jäänyt jäljelle, Strömberg kertoo.

Sodassa häneltä kului vajaat kaksi vuotta.

– Jälkeenpäin tuli monta kertaa mieleen, että ehkä se oli tuuria, että selvisi hengissä.

Espoon kaupunki luovutti perjantaina veteraanimitalit sellaisille espoolaisille sotien veteraaneille, joita ei vielä ollut palkittu.

Palkittavien joukossa oli hyvin paljon naisia.

– Tuntuu ihan mahtavalta, jää jälkipolvillekin tietynlainen muisto, iloitsee veteraanimitalista haukilahtelainen Kaarina Leinonen.

Hän työskenteli vuonna 1944 Karjalan kannaksella Valkjärvellä viestilottana puhelinkeskuksessa ja muistaa tuolloin alkaneet suuret pommitukset.

– Olin juuri päässyt töistä ja kyyristyin pyöreän peltiuunin viereen. Ajattelin, että sirpaleet eivät siitä helposti pääse läpi.

Joku mies kuitenkin komensi kovalla äänellä kaikki pommisuojaan.

– Juoksin sinne ja näin kun pommeja putoili. Muiden lottien kanssa pidimme toisiamme kädestä kiinni. Hiekkaa tuli niskaan, mutta selvisimme.

Nuorena ei pelottanut, sitä vain ajatteli isänmaan pelastumista, tänä vuonna 94 vuotta täyttävä Leinonen kuvaa. Sodan jälkeen hän harjoitteli salakielisten sanomien lähettämistä ja vastaanottamista radiosähköttäjäkurssilla.

– Kurssilla oli hirveän hyvä yhteishenki ja isänmaallisuus oli ykkösasia.

Juhlassa puheen piti kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä.

– Aiemmin sodan aikana Suomen eteen tekemäänne työtä ei ole riittävästi palkittu. Olen iloinen, että saatte nyt ansaitsemanne tunnustuksen, Mäkelä sanoi espoolaisille veteraaneille.

163 mitalia

Tasavallan presidentti myönsi 163 espoolaiselle sotaveteraanille Suomen Valkoisen Ruusun ensimmäisen luokan mitalin eli niin kutsutun veteraanimitalin kansallisena veteraanipäivänä 27. huhtikuuta.

Espoon kaupunki järjesti viime perjantaina Sellosalin lämpiössä juhlatilaisuuden, jossa kunniamerkit luovutettiin.

Tilaisuuteen osallistui lähes 80 veteraania läheisineen.

Nyt palkituille veteraaneille ei ole aiemmin annettu kunniamerkkejä. Tämän jälkeen kaikki espoolaiset veteraanit on palkittu, eikä mitaleja enää jaeta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu