Puheenaihe

Arin unelma toteutui vuoden 1952 Pontiacissa, nyt "pinstraippaajan" katse on ulkomailla – "Kun alan maalata, pää tyhjenee täysin"

AUTOTAIDE Ari Aho on aina piirtänyt ja kuvittanut, mutta pinstraippauksesta hän löysi omimman ilmaisutapansa. Se on vapaan käden viivamaalausta, jolla koristetaan kulkuvälineitä, kylttejä ja käyttöesineitä.

Ari Aho on onnellinen ensimmäisestä omasta jenkkiautostaan, joka on Pontiac Chieftain Catalina vuosimallia 1952. Syntyaikoinaan se oli USA:ssa paremman väen auto ja on edelleen kallis hankinta, mutta Aho sanoo, että odotti mieluummin, että hänellä on varaa ostaa tämä malli. ­- Pidän tämän auton muotokielestä.

Ari Peltonen

Siinä se on, Ari Ahon pitkäaikainen haave kaikessa komeudessaan. Ensimmäinen oma Amerikan-auto: Pontiac Chieftain Catalina vuosimallia 1952. Aikoinaan kaara palveli newyorkilaista herrasmiestä, nyt se on saanut kodin Suomesta ja Riihimäeltä.

Kylkilista hieman repsottaa mutta maalipinta on kaunis ja yksityiskohdat tallella, lukuun ottamatta rahdin aikana ratista todennäköisesti nyysittyä torvenkantta. Pontiac tuli Aholle nippanappa ajokuntoisena.

– Sen verran, että tuossa tallin pihalla olen sillä ajanut, hän sanoo.

Käsi sipaisee kiiltävää maalipintaa. Tämän kylkeen ei pinstraippeja tule.

– Auto on niin hyvässä kunnossa, lähes entisöintikuntoinen.

Pontiac Chieftain Catalina ei ulkonäkönsä puolesta edes kaipaa koristelua. Uudet viivat takaosan kromilistassa tekivät vaikutelmasta sekavan, Aho sanoo. Hän lisää, että joku toinen voi olla toista mieltä. Makuasioita.

Pontiac on hyvä näin, mutta jos pitäisi pinstraipata, Aho osaisi tehdä työn itse. Hän on opetellut tuon käsityötaidon. Alan taitajia ei ole Suomessa monta.

Pinstraippauksen Suomen kantaisäksi voi sanoa turkulaista Pekka ”Wizzz.” Mannermaata. Hän aloitti 1980-luvulla pinstraippauksen ja kouluttaa nyt muita. Hän arvioi, että noin 20–30 maalaria on sellaisia, jotka voivat tuosta vain tehdä pyydetyn maalauksen.

– Lisäksi on noin 60 muuta, jotka ovat jo pidempään harjoittaneet pinstraippausta. Kaikkiaan kursseillani on käynyt noin parisataa ihmistä, Mannermaa kertoo puhelimessa.

Aholle opetti pinstraippauksen alkeet eräs toinen alan mestareista, Marco PlatuPlanting.

Hänet tunnetaan paitsi maalarina myös Helsingin Kaapelitehtaan Kustom Kulture Show’n järjestäjänä.

Tapahtumissa pinstraippaajat tapaavat toisiaan ja tekevät tyyliään tunnetuksi muun muassa työnäytöksin ja esittelemällä maalauksiaan. Kustom Kulture Show’ssa voi nähdä myös ulkomaisia taitajia.

Ensi vuonna Aholle tulee yhdeksäs vuosi pinstraippaajana. Asenne hänellä on edelleen nöyrän oppipoikamainen.

Taitoa voi opetella kirjoista ja muiden kuvista, mutta taitavaksi tulee vasta vuosien harjoittelulla. Oman tyylin ja käsialan kehittyminen vie aikaa.

– Kun aloitin, otin peltilevyn ja aloin vetää siveltimellä tasaisin välein 15 sentin pituisia suoria viivoja, ylhäältä alas. Maalasin neljäsataa viivaa ja kun vertasin ensimmäistä ja viimeistä, huomasin, miten huima ero oli ensimmäisen ja viimeisen välillä, Aho kertoo.

Onneksi puoliso on kannustava. Aho kertoo voivansa rauhassa vetäytyä tallille autonrakentelu- ja maalaushommiin.

Edellisiltana hallissa on ollut +9 astetta. Aho on pistänyt Francinen soimaan ja ottanut siveltimen esiin.

– Kun alan maalata, pää tyhjenee täysin.

Kuvien tekeminen on verissä. Isä on rakennesuunnittelija, vetää viivoja työkseen. Äiti harrastaa kuvataiteita: maalaa tauluja ja posliinia. Ari Aho piirsi paljon jo lapsena. Perspektiivikuvia, sarjakuvamaisia hahmoja – kaikenlaista.

– Oppikirjoihin tuli enimmäkseen piirreltyä, ammattikoulussakin.

Kuvataiteita hän ei lähtenyt opiskelemaan, vaan rakennusalaa, ukin jalanjäljissä. Ammatinvaihto tuli kuitenkin terveydellisistä syistä eteen. Sydän sanoi, että nyt on tehtävä jotain muuta.

Aho kouluttautui kiinteistönjohtotehtäviin. Siinä rasitus ei ole fyysistä ja työajat joustavat, joten maalaamisellekin jää aikaa.

Pari vuotta Aholla oli oma yrityskin – tatuointifirma. Tuohon aikaan hän paitsi kuvitti ihmisten ihoja teki myös kynäruiskumaalauksia, esimerkiksi moottoripyörien bensatankkeihin.

Jotain maalauksista tuntui kuitenkin puuttuvan. Silloin hän löysi viivan.

Viiva on pinstraippauksen ydin.

Viivassa on asennetta.

– Viivojen maalaamisesta jää polte. Minulle ainakin jäi. Useita kertoja viikossa pitää päästä maalaamaan.

Suurelle yleisölle englanninkielestä johdettu sana on vieras. Moni erehtyy luulemaan autojen ja moottoripyörien pinstraippauksia nähdessään, että kyseessä on kopiointi siirtokuvilla tai jopa tarrat. Sellaisia käytettiin kyllä autoissa 25–30 vuotta sitten, kun ei ollut pinstraippareita. He tekevät viivat vapaalla kädellä.

Voi näyttää helpolta, mutta ei ole.

Vaatii harjaantumista, että viivan saa kulkemaan sulavasti. Kuvien sommitteluun liittyvät rytmi ja jännite sekä pohjan ja viivojen värimaailma.

Mannermaa on verrannut pinstraippausta musiikkiin: kuviosta täytyy löytyä rytmiä, aivan kuten musiikista. Korkeita ja matalia ääniä, taukoja, vaihtelua.

Pinstraippaus ei ole kopioimista vaan vaatii luovuutta. Tekijät eivät silti puhu itsestään taiteilijoina.

– Se on käsityötaitoa ja sellaisenaan hyvin kiehtovaa, ihmisen ja siveltimen saumatonta yhteistyötä, luonnehtii Mannermaa.

Viiva lähtee selkärangasta ja siirtyy siveltimen kärjen kautta alustaan.

Idea ei ole uusi. Jo 1700-luvun kulkuneuvot, hevoskärryt ja reet, koristeltiin. Aikakauden kuvissa näkyy kehystäviä viivoja, kukkakoristeita ja tekstejä.

Suomessakin on maalattu kulkuneuvoja, huonekaluja ja koriste-esineitä.

Modernin pinstraippauksen isänä pidetään kalifornialaista Kenneth Howardia alias Von Dutchia, joka 1950-luvulla kehitti ajoneuvojen custom-maalauksen ja vaikutti koko kustom-alakulttuurin syntyyn. Kirjassaan Pinstriping, äärimmäinen opas raidoitusmaalaukseen (Alfamer 2010) Mannermaa on luonnehtinut, että sille yhteistä on ”tarkoituksellinen shokkiarvo ja arkipäiväisyyttä ylenkatsova asenne.”

– Se joka haluaa pinstraippauksen, haluaa erottua standardista, Mannermaa näkee.

Maalata voi mille tahansa pohjalle, johon maali tarttuu.

– Vain tilaajan ja maalarin mielikuvitus on rajana, sanoo Mannermaa, joka on tehnyt muun muassa Rettigin liikemiessuvun purjeveneen kylkeen kultauksen.

– Hulluin maalaus oli maalivahdin polvisuojat. Sanoin asiakkaalle, ettei maali tule kestämään, mutta hän sanoi, että maalaa silti. Ne kestivät puoli tuntia ottelussa.

Autotallissaan Ari Aho avaa sivellinlaatikkonsa ja näyttää oravankarvaista Mackia, jolla hän aloitti harjoittelun yhdeksän vuotta sitten. Noin 30 euroa maksanut sivellin on yhä kunnossa. Tarvikkeista maalarit pitävät hyvää huolta.

Hän vetää näytösluontoisesti viivan mustaan kypärään, jossa on jo lehtihopealla tehdyt raidat.

Suunnitelmissa on osallistua Mannermaan pinstraippauksen jatkokurssille.

Kun yksi unelma, oma jenkkiauto, on nyt totta, mikä on seuraava haave?

– Esimerkiksi se, että pääsisin ulkomaille messuille straippaamaan.

Aho sanoo, että sinne päästäkseen on kuitenkin vielä verkostoiduttava lisää. On ansaittava nimeä ja saatava tunnettuutta omille töille. On vedettävä viivoja. Oppipojasta mestariksi ei ole oikotietä.

Mutta Riihimäen vappuajoissa Aho Pontiaceineen aikoo olla jo ensi vappuna.

Pinstraippaus

Maalaustyyli, jossa vapaalla kädellä tehdään raidoituksia, maalataan kaarevia ja suoria viivoja.

Autojen, moottoripyörien tankkien, polkupyörien, kylttien ja kypärien lisäksi maalauksia on tehty esimerkiksi kitara- ja käsilaukkuihin, vessanpöntön kansiin ja nahkatakkeihin.

USA:ssa 1950-luvulla syntynyt ja sieltä levinnyt maalaustyyli, jonka taitajia löytyy myös Pohjoismaista, Japanista, Keski-Euroopasta ja Australiasta.

Yksi ensimmäisistä vapaan käden pinstraippaajista Suomessa oli Pekka Mannermaa, joka perehtyi ja alkoi tehdä tunnetuksi sitä 1980-luvun alussa. Straippauksen uusi nousu koettiin 1990-luvun puolivälissä custom-autojen ja moottoripyörien suosion nousun myötä. Sitä ennen koristemaalauksia oli tehty lähinnä pajoissa, linja-autoihin, polkupyöriin ja hevoskärryihin.

Lähde: Pekka Mannermaa: Pinstriping (2010)

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Eetulla, 6, on Suomen suurin spinneri – yli 4-kiloinen jättilelu syntyi automaalari-isän päähänpistosta30.6.2017 07.00
Maalarimestari Ranskasta opetti harvinaista tekniikkaa – "Ei tämä varmaan Pasilan kerrostaloon sopisi"31.8.2016 06.20

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu