Toimittaja, historiasta väitellyt tohtori Timo Mikkilä maalaa kirjassaan Talvisodan puolustusministeri Juho Niukkanen värikkään ja peittelemättömän kuvan ristiriitaisestakin hahmosta.
Kirjan punainen lanka on kuvata Niukkasen taiteilua politiikan ohuilla naruilla omaa etuaan unohtamatta.
Tutkijana Mikkilä nojautuu runsaaseen lähdemateriaaliin. Ongelmana on, ettei Niukkanen juurikaan tehnyt muistiinpanoja omista vaiheistaan.
Mutta valtioneuvoston ja eduskunnan sekä puolueen pöytäkirjat tarjoavat riittävästi tietoa oikeanlaisten johtopäätösten tekoon.
Niukkanen osoittautuu sinnikkääksi asioitten ajajaksi, jota arvostetaan, mutta joka saa myöskin vihamiehiä.
Seikkailukertomuksen tavoin Niukkanen joutuu sankarina kuumiin paikkoihin.
Pääministerin sairastuttua Niukkanen joutuu muun muassa Mäntsälän kapinan aikana kantamaan vastuuta. Niukkanen ei äärioikeistolaisuutta hyväksy.
Opiksi tämän päivän poliitikoille tarjoutuu mielipiteen muuttaminen. Alkuvuosinaan kansanedustajana Niukkanen vastusti tiukasti muun muassa puolustuslaitoksen määrärahojen lisäämistä.
Sotaa edeltävänä ja talvisodan aikaisena puolustusministerinä Niukkanen joutuu kääntämään kelkkansa.
Hänestä tulee puolustusmäärärahojen noston kannattaja – ehkäpä Mannerheimin vaikutuksesta. Valtiovarainministeri Tanner pitää valtion kukkaron nyörejä tiukalla. Rahaa ei helposti lohkea.
Mikkilä kuvaa myös näitten kahden miehen piilossa pidettyä erimielisyyttä.
Sodan aikana ei tarvittu pelotella kansaa enää hallituksen eripuralla. Pakko ajaa kuitenkin hyväksymään puolustuksen määrärahoihin selkeät korotukset.
Niukkanen kieltäytyi marraskuussa 1939 kotiuttamasta joukkoja Karjalan kannakselta."
Niukkanen jääräpäisesti kieltäytyi marraskuussa 1939 kotiuttamasta joukkoja Karjalan kannakselta. Sen vuoksi häntä on pidetty Suomen pelastajana, kun talvisodan alun sotilaallinen katastrofi estyi.
Niukkasen rakkaus Karjalaan panee hänet eroamaan hallituksesta, koska hän ei hyväksy Kannaksesta luopumista ja Moskovan rauhanehtoja.
Toimi johtaa hänet sivuraiteille. Kirjan alaotsikoksi sopiikin hyvin Traumana Karjalan menetys.
Niukkasen kohtaloksi muodostuu paitsi Karjala, myös vähäinen koulutustausta.
Mieli teki pääministeriksi ja presidentiksikin, mutta vastassa oli muun muassa oman puolueen tohtorit J.E. Sunila ja Lauri Kristian Relander. Sankari ei tässä kirjassa voita, vaikka taistelee kunniakkaasti.
Kirja johdattaa lukijan ymmärtämään paremmin Suomen ensimmäisten vuosikymmenten tapahtumia yhden vaikuttajan elämää ja ajatuksia kuvaamalla.
Se myös osoittaa aatteen voimaa ja poliitikon äärimmäistä tehtävää yrittää pysyä pinnalla ja miellyttää samalla äänestäjiään.
Lukijaa voi kyllästyttää. Mikkilä jankkaa kymmeniä kertoja, miten Niukkanen pelasi omaan pussiin, juonitteli, ärsytti muita. Ehkä niin.
Mutta entäpä jos Niukkasestakin löytyy suoraselkäisyyttä: pysymistä valitsemallaan linjalla. Rakkautta omaan kotiseutuun ja sen menettämisen tuskaa. Eihän kaiken takana tarvitse olla laskelmointia.
Mäntsälä pääsee esille parissakymmenessä kohtaa Niukkas-kirjassa. Se lienee kolmanneksi eniten mainittu paikkakunta Helsingin ja Kirvun jälkeen.
Mäntsälän kapina mainitaan useassa eri yhteydessä. Mikkilä sitoo kapinan laajempaan yhteyteen koko Euroopassa vallinneeseen oikeistosuuntaukseen.
Hän mainitsee mäntsäläläisen Soini Hämäläisen Niukkasta koskevat muistiinpanot.
Teksti: Lasse Herrala.
Timo Mikkilä: Talvisodan puolustusministeri Juho Niukkanen. Traumana Karjalan menetys. Edita 2018, 317 s.
Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.
Tilaa uutiskirjeemme
Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!