Puheenaihe

Uskomaton tarina: Kari odotti jo varmaa kuolemaa metrin paksuisen jään alla – sitten paikalle saapui sinnikäs pystykorva

Kari Kankkusen asenteet riskeihin ja koko elämään muuttuivat, kun hän kävi lähellä kuolemaa.

Oona Parkkinen

Vuonna 1982 sukelluskeikalla Pohjois-Kallavedellä kuopiolaiset Kari Kankkunen ja Juha Laakso eksyivät pimeään ja mutaiseen veteen. Heidän yläpuolellaan oli metri jäätä ja musta taivas.

Sekä turva- että merkkinaru olivat irronneet onnettomien sattumusten seurauksena. Miehet halasivat hyisessä vedessä toisiaan ja valmistautuivat kuolemaan. Mielessä pyöri 50 minuutin ajan katkelmia eletystä elämästä, kunnes tapahtui ihme.

Jäisessä vankilassa Kankkusta suretti turha riitely vaimon kanssa juuri ennen sukellusreissun alkamista. Hän oli sanonut suutuspäissään vaimolleen, että saatpahan ainakin vakuutusrahat, jos hukun jäihin.

– Olin hyväksynyt mielessäni varmalta tuntuvan kuoleman. Ajattelin, että onneksi hyväsydäminen vaimoni huolehtisi lapsistamme. Mutta luuleeko vaimoni riitamme jälkeen, että minä lopetin itseni harkitusti, koska olin puhunut hänelle typerästi. Mitä ajattelevat vanhempani, kun he laskeutuvat hukkumispäivänäni ulkomaanmatkalta Rissalan lentokentälle ja kuulevat, että olen menehtynyt Kallaveteen, muistelee Kankkunen.

Kun Kari purkaa vuosikymmeniä myöhemmin elämänsä kovinta hetkeään, hän liikuttuu vieläkin tästä kirpaisevasta muistosta. Mies muistaa tänäkin päivänä, että aina kun sulkee kotinsa oven, se voi olla viimeinen kerta.

Sukellusdraama alkoi siitä, kun Kari lähti pimeänä helmikuun iltana kaverinsa kanssa sukelluskeikalle Kallavedelle. Heidän piti avata jäänalainen vesiputki, johon oli kertynyt mutaa. Kun Laakso veti putkea painaneen puun pois, pöllähti pohjasta mutaa. Samalla käynnistyi dramaattinen tapahtumasarja.

– Juha oli sitomassa merkkinarua kiinni, kun avannon reunalla oleva apumies vetäisi narusta. Merkkinaru lipesi hänen käsistään. Juha luuli, että minulla on turvanaru, jonka avulla pääsemme pois. Huomaisimme, että myös turvanaru oli irronnut. Meillä oli vain lamppu, jolla erotimme toistemme kasvot lähietäisyydeltä.

Miehet hakkasivat puukolla jäähän sos-merkkejä. Kukaan ei kuullut mitään jääkatoksen alta. Jään pinnalla olevat avustajat porasivat hädissään reikiä jäähän, mutta ne osuivat harhaan. Paineilma vähentyi ja kuolema lähestyi minuutti minuutilta.

– Jään alle eksyttäessä täytyy pysyä paikallaan. Muuten eksyy lopullisesti. Koputtelimme puukolla sos-merkkejä vuorotellen, jotta kuluttaisimme ilmaa minimaalisen vähän. Halattiin kovassa paikassa. Emme joutuneet paniikkiin. Ilmaa oli lopulta jäljellä vain muutamia minuutteja. Lampusta loppui akku ja oli vain ajan kysymys, milloin kadotamme tajunnan.

Kokeneet sukeltajat tiesivät, ettei keuhkoja pidä puhaltaa täysin tyhjäksi. Jos he menettävät tajuntansa ja keuhkoissa on ilmaa, hypotermiassa aivot voivat pysyä vahingoittumattomina jopa puoli tuntia ja heidät voidaan elvyttää.

Jään päällä oli saksanpaimenkoira ja pystykorva. Yllättäen pystykorva alkoi kaapia jäätä juuri, kun sukeltajien ilma oli loppumaisillaan. Avustajat juoksivat paikalle ja kairasivat koiran näyttämään kohtaan ensin pienen reiän jäähän.

– Työnsin reiästä käteni ylös. Aukkoa suurennettiin moottorisahalla. Elämämme oli saamassa jatkoajan. Opin, että kuolema pitää hyväksyä silloin, kun on aika lähteä tästä maailmasta. Kukaan meistä ei ole teräsmies.

Kiitollisina pelastuneet miehet rapsuttelivat henkensä pelastanutta pystykorvaa. Seuraavana päivänä he sukelsivat uudestaan jään alle. Tapahtumasta ei saisi jäädä kammoa.

– Pelkään korkeita paikkoja, mutta en syvyyttä edellekään. Valvoin onnettomuuden jälkeisenä yönä. Pidin käsittämättömänä ihmeenä sitä, että jäimme henkiin.

Juttu julkaistu aiemmin Kuopion Kaupunkilehdessä.

Lue tästä kuinka Karin onnettumuus muutti sukellussääntöjä Suomessa ja mitä miehelle nykyään kuuluu

Teksti Ismo Vornanen

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu