Viihde

Leffa-arvio: Nuoren aitoja kokemuksia

ELOKUVA Vedenneidossa pienet ihmiset ovat suurenmoisessa luonnossa.

Nuori Emika saa luonnosta aitoja kokemuksia Vedenneito-dokumentissa.

_

Suomen kaunein järvialue Saimaa, Emika-neitokainen ja serkkunsa Antti. Tämän kolmikon ympärille rakentuu poikkeuksellisen vaikuttava luontodokumentti Vedenneito, joka ei tyydy pelkästään esittelemään luonnon kauneutta, vaan jossa nuoret ihmiset myös menevät kokemaan luontoa.

Dokumentin aikana Emika ja Antti liikkuvat kaikkina vuodenaikoina eri puolilla Saimaata (pääasiassa Savonlinnan lähialueilla). He samoilevat saarissa, sienestävät, marjastavat, kalastavat, uivat ja keskustelevat ihmisen luontosuhteesta. Serkuksien välinen hieno suhde ilmenee vivahteikkaasti siinä, miten Antti opastaa Emikaa erästelyn saloihin.

Vedenneidon voima on vedenneidossa eli Emikassa itsessään niin läsnäolon kuin ajatustensa tasolla. Kaupunkilaistyttö on myös elokuvan kertoja. Se, mitä hän sanoo kuvien yllä luonnosta ja sen äärimmäisestä arvosta ihmiselle, on täynnä vahvaa ja esimerkillistä pohdintaa. Ja mikä tärkeintä – sanallisessa kerronnassa ei sorruta naiiviuteen tai imelyyteen. Se, mitä sanotaan, on kokemuksellista ja aitoa juuri nuorelle ihmiselle.

Valkokankaalla elokuvan vaikuttavimmiksi kohtauksiksi nousevat talvinen telttayöpyminen jäällä sekä Emikan toivoma norpan näkeminen. Kuvaustyyli ei pyri ylenpalttisesti estetisoimaan luontoa. Dokumentissa luotetaan, että luonto sellaisenaan riittää tekemään vaikutuksen katsojaan ja kokijaan.

Ohjaaja Petteri Saario on aiemmassakin tuotannossaan lähestynyt luontoa ihmisen näkökulmasta. Tyylilaji ei ole helpoin mahdollinen, sillä ihmisen yhdistäminen luontodokumenttiin vaatii kerrontaan tasapainoa, mielenkiintoisia päähenkilöitä sekä kyvyn luoda elokuvaan selkeä viesti. Vedenneito osoittaa, että Saario hallitsee valitsemansa tyylilajin.

Vedenneito on kohtalaisen pienellä budjetilla tehty, sananmukaisesti koko perheen elokuva. Petteri Saario on myös käsikirjoittaja ja kuvaaja. Hänen poikansa Antti on toinen pääosan esittäjä sekä elokuvan äänittäjä. Ja Emika on siis sukulaistyttö. Se, että tekijät ovat keskenään läheisiä, näkyy ja kuuluu elokuvassa hyvällä tavalla. Pienen sisäpiirin puuhasteluksi elokuva ei siis muodostu.

Elokuvaa olisi toki voinut terävöittää teemallisesti ja samalla lyhentää sen kestoa parillakymmenellä minuutilla. Siihen olisi riittänyt muutamien kohtausten poistaminen, jolloin kerronta olisi jäntevöitynyt. Erityisesti kohtaus, jossa Antti virittää läpinäkyvät muovit puiden väliin metsään tai mökkirantaan ja ryhtyy tekemään muovien päälle graffiteja spraymaalilla, on irrallinen, outo ja kovin hämmentävä. Kohtausta ei voi pitää perusteltuna esimerkkinä siitä, millä asenteella me kaupunkilaiset luontoon voimme noin vain mennä.

Dokumentin tärkein arvo on siinä, että se soveltuu erinomaisesti opetus- ja koulukäyttöön. Tarina suorastaan kannustaa, opastaa ja ohjaa nuoria menemään pihalle ja ulos kokemaan Suomen luontoa. Mobiililaitteiden ja keinotodellisuuden sijaan on mahdollista kokea myös jotain oikeaa – todellista.

Jussi Virratvuori

* * * *

Vedenneito

Ohjaus: Petteri Saario.

Rooleissa: Emika Saario ja Antti Saario.

Genret: Dokumentti, koko perheen.

S.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viihde

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu