Puheenaihe

Ikkunoista näkyy pihatto – Ritva Mickelssonin koti Nuuksiossa on hevostytön täyttynyt haave

Poju hoitaa Ritvan pihalla nurmikonleikkuun ja kitkemisen. Cenny-koira katselee sylistä.

Sini Pennanen

Riikka Hollo

Kuvat: Sini Pennanen

Hevosia omassa pihapiirissä, hiljaisuutta ja rauhaa. Tätä on Ritva Mickelssonin koti Espoon Nuuksiossa.

Mickelssonin kotitalon pihaan saavuttaessa kiireet unohtuvat. Suuri omakotitalo pihattoineen ja hevosaitauksineen on kuin pysähdyspaikka kiireisen arjen keskellä. Cenny-koira haukahtelee ja ottaa vieraat iloisesti vastaan.

– Kotini sijaitsee Nuuksiossa, pienessä Brobackan kylässä, luonnonsuojelualueen vieressä. Kodissani näkyy vahvasti hevosteema: kirjahyllyssä, tauluissa, väreissä ja pihalla; kolmen hevosen lauma asuu pihatossa. Kotiani kuvaa myös se, että meillä ovet ovat auki moninaisille kävijöille, jotka tarvitsevat pientä pysähdystä, Mickelsson kertoo.

 

Mickelsson aloitti monien tyttöjen tavoin hevosharrastuksen jo lapsena. Hevoset ovat pysyneet hänen elämässään siitä lähtien. Niinpä vuonna 2000 rakennettu talo suuren pihan kera oli juuri sitä, mitä Mickelsson halusikin.

– Ensimmäinen oma hevoseni oli vuonohevonen Livi, joka oli minulla 18 vuotta. Livin kanssa aloitin tavoitteellisen hevostoiminnan. Työssäni erityisluokanopettajana olin havainnut, miten hevoset auttoivat niin kontaktin luomisessa kuin ryhmäytymisessäkin, joten päätin kouluttautua alalle. Pian huomasin, että tärkeintä oppilaille ei ollutkaan ratsastus, vaan kaikki muu tallilla tapahtuva toiminta, Mickelsson sanoo.

 

Hevosilla on oma roolinsa Mickelssonin työssä, jossa hevonen toimii siltana oppimiseen ja hyvinvointiin sekä pedagogisen suhteen luomiseen. Mickelssonin toteuttama sosiaalipedagoginen hevostoiminta tarjoaa monipuolista ohjelmaa työyhteisöille, lapsille ja nuorille. Tästä esimerkkinä ovat esimerkiksi yläkouluikäiset pojat, jotka kerran käytyään ovat taas innolla tulossa hoitamaan hevosia.

– Talliyhteisömme toimii kasvun ja kehityksen tukena ja vahvistaa me-henkeä. Hevosten kanssa toimiminen sopii kaikille, ikään ja hevostaitoihin katsomatta, Mickelsson kannustaa.

Hän näkee hevoset talonsa ikkunoista ja niiden touhuja on mukava seurata. Hevoset rauhoittavat ja tuovat monin tavoin mielihyvää sekä lisäävät arjessa jaksamista.

– Nautin ulkona puuhastelusta. Se on hyvää vastapainoa työlleni koulussa. Poju-poni myös hoitaa perennapenkkien kitkemisen ja nurmikonleikkuun, Mickelsson nauraa.

Poju on omanlaisensa, mutta sen kanssa tulee hyvin juttuun, kun on kärsivällinen ja määrätietoinen.

– Jokaisella hevosella on oma tarinansa, niin kuin ihmiselläkin. Sanonkin aina, että minulla on erityisen ihanat hevoset ja nuoret, joita saan opettaa, Mickelsson sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Tapiola uudistuu, mutta Suvikummussa on säilynyt alkuperäinen henki – Arkkitehtejä näkyy edelleen valokuvaamassa aluetta14.4.2019 08.00
Seinä täynnä Pyhää Yrjöä: Keräilijän koti Soukassa on täynnä aarteita28.4.2019 08.45
Pohjanmaalla asuva Leena suuntaa kaupunkilomalle Matinkylään – "Pidän 70-luvun pienkerrostalon tunnelmasta"22.4.2019 08.00

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu