Kulttuuri

Lapsuusmuistoja ja erilaisia työuria – harrastajakirjoittajat taltioivat elämäänsä tuleville sukupolville Espoon työväenpopistossa

Kirjoitan kirjan -ryhmä on tehnyt arvokasta työtä taltioidessaan kirjoihin tavallisten ihmisten elämää ja työhistoriaa.

Anneli Tuominen-Halomo

Tunteet ovat velloneet epäuskosta riemuun niiden vuosien varrella, kun Riitta Raskin ohjaama Kirjoitan kirjan -ryhmä on kokoontunut Espoon työväenopistossa.

Valmiita kirjoja on nyt kymmenkunta ja useita valmistuu syksyyn mennessä.

– Idea kirjaryhmästä syntyi omaelämäkerrallisten kirjoitusryhmieni jatkoksi, joita olen ohjannut Espoossa vuodesta 2009 alkaen, Rask kertoo.

– Aluksi käytiin läpi kirjan tekemisen vaiheet. Peräkkäin laitetut tarinat eivät vielä ole kirja, vaan dramaturgiaan kuuluu alku, keskikohta ja loppu.

Kevään viimeisessä kokoontumisessa ryhmästä huokuu tyytyväisyys ja ylpeyskin. Ryhmän antama vertaistuki on ollut valtavaa ja oman menneisyyden ruotiminen on ollut kiinnostavaa. Kirjoittaminen on ollut erään kurssilaisen sanoin "henkistä huoltoa".

Suurin osa ryhmäläisistä on kirjoittanut omista elämänkokemuksistaan – lapsuudesta ja työelämästä – mutta kansien väliin on päätynyt muutakin.

Harri Ruotsalainen määrittelee kirjoittaneensa "uuskummaa" eli novelleja ja muita tarinoita, kauhufiktiota.

Iiris Laitinen oli työstänyt proosatekstiä toisessa ryhmässä. Hän tuli työväenopiston ryhmään, koska koki tarvitsevansa tekstilleen "ateljeekriitikon".

– Sain tarpeellisen avun kirjan rakenteen hiomiseen. Sitten aloin kirjoittaa kirjaa uudelleen ja hienosäätää tekstiä.

Lopputuloksena syntyi kirja nimeltä Burgundin punainen tähti. Se on ostettavissa BoD:n nettikaupasta ja lainattavissa Espoon kaupunginkirjastosta.

Myös Aarne Simonen sanoo, että ilman kurssia kirjaa ei olisi syntynyt.

Simosen mielestä kirjan kirjoittamiseen pätevät sellaiset säännöt, että tarinoiden tulisi olla totta ja ne pitää kirjoittaa hyväntahtoisesti niin, ettei loukkaa ketään.

– Vaimo ei ole ottanut eroa ja kaveritkin morjestelevat vielä, Simonen vitsailee.

Kirjassaan Simonen kertoo Kaavilta lähtöisin olevasta Simosen suvusta ja omasta elämästään.

– Kirjoittaminen oli henkisesti rankkaa, Simonen myöntää. Hän kokee muuttuneensa kirjoittamisen myötä ja tulleensa ainakin suvaitsevammaksi.

Sirpa Holmberg kirjoitti työläisäidin elämästä sodan jälkeisessä Suomessa.

– Kirjoittaessa monenlaisia asioita palautui mieleen. Tarina on yksi näkökulma sen ajan Suomeen. Oivalsin muistojen tallentamisen tärkeyden, kun näytin äidille vanhaa valokuvaa ja hän sanoi, ettei muista, ketä siinä on.

Keskustelu Sveitsissä asuvan tyttären kanssa sysäsi liikkeelle Antti Räikkösen halun kirjoittaa. Kaikki alkoi viattomasta "miksi me lähdimme Geneveen" -kysymyksestä. Räikkönen huomasi, että vastaus on sen verran polveileva, että vastaus pitää kirjoittaa kirjaksi.

Göran Wilkman on kirjoittanut ryhmässä olleessaan jo kolme kirjaa. Vadelmakummitus kertoo hänen isänsä tarinan ja samalla 25 paikasta Helsingissä.

– Isä kuoli ennen kuin kirja tuli painosta. Olen jakanut kirjaa sukulaisille, Wilkman kertoo.

Seuraavankin kirjan idea on valmiina.

Tarja Laxin sytykkeenä olivat oman isoisän muistelmat, jotka hän oli kirjoittanut kauan sitten kirjoituskoneella. Toinen tärkeä sysäys oli oma lapsuuskuva, jossa hän on noin 10-vuotias. Hän aloitti kirjoittamisen elämäntarina-kurssilla ja jatkoi sitten Kirjoitan kirjan -kurssille.

Anna-Leena Virvan tavoitteena oli tallentaa jälkipolville oman suvun historiaa. Hän pääsi alkuun isovanhempiensa säilyneen kirjeenvaihdon kautta. Hän sitoi kirjeissä kerrottuja tapahtumia yhteen fiktiivisellä dialogilla.

Toini Yläjärvi antoi kirjalleen nimen Rakkauteni kylkiäiset. Kylkiäiset tarkoittivat satoja kotieläimiä, muun muassa lintuja, kissoja ja koiria, poneja, lampaita..

Ryhmän vanhin, Eeva Kontio kirjoitti kirjan Meilän mummu ja toinen kirja Laakso-Kallen tytär on jo työn alla.

Ryhmäläiset kiittävät Riitta Raskia, joka jaksoi neuvoa ja rohkaista jatkamaan kirjoittamista.

Kirjoittajat huomasivat, että kirjan kirjoittaminen on kovaa työtä ja ennen kirjoittamista on tehtävä paljon töitä omassa päässään.

Kirjoitan kirjan -ryhmä ei nykymuotoisena enää ensi syksynä jatka Espoon työväenopistossa, koska Riitta Rask vetää välillä henkeä ja siirtyy ohjaamaan dokumenttielokuvaa.

– Vähän samantapaisia kursseja tulee ja ideoita saa esittää, kirjallisuuden ja teatteri-ilmaisun suunnittelijaopettaja Sari Tenhunen lupaa.

Kirjoitan kirjan

Huikea kokemus

Kirjoitan kirjan -ryhmä on toiminut Espoon työväenopistossa seitsemän vuoden ajan.

Kirjoitan kirjan -ryhmän jäsenet ovat tehneet merkittävää työtä tallentaessaan tavallisten ihmisten elämää tuleville sukupolville.

Tapaamisten yhteydessä kirjoittajat lukivat tekstejään ääneen. Syntyneet keskustelut auttoivat eteenpäin ja palauttivat muistoja mieleen.

Olennainen osa työskentelyä olivat verkkopäivät, jolloin Riitta Rask ohjasi kirjoittajia yksilöllisesti internetin välityksellä.

Suomen Kirjallisuuden Seuran arkisto on saanut myös omat kappaleensa tutkijoita varten.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu