Puheenaihe

Espoolainen Eino Luostarinen, 93, olisi voinut ampua Adolf Hitlerin vahingossa – onko tässä sota-ajan erikoisin kokemus?

VETERAANIT Olen monta kertaa ajatellut: entäs, jos ilmatorjuntamme olisikin silloin ampunut koneen alas ja Hitler seurueineen olisi kuollut? Luostarinen pohtii.

Eino Luostarinen on säästänyt sotamuistoina kolme piikkilankaa Kannakselta. Yksi on Summasta, toinen Kollaalta ja kolmas Taipaleenjoelta.

Päivi Tuovinen

Tapiolassa asuva Eino Luostarinen, 93, muutti sotavuosina melkein maailmanhistoriaa.

Vapaaehtoisena nuorukaisena jatkosotaan osallistunut Luostarinen oli kesäkuussa 1942 muiden sotilaspoikien tavoin mukana ilmatorjuntajoukoissa Jääskessä, kun marsalkka Mannerheim juhli 75-vuotispäiväänsä.

Vasta 16-vuotias Luostarinen oli vartiovuorossa, kun taivaanrantaa tähystävät ilmavalvontalotat tekivät taisteluhälytyksen: Jääskeä lähestyi tuntematon lentokone.

Viholliskoneelta vaikuttava tulija otettiin jo tähtäimiin.

Hetket olivat pitkiä. Miehet odottivat sormet liipaisimilla, mutta ampumakäskyä ei jostain syystä annettukaan.

Vasta myöhemmin selvisi, että koneessa matkusti Saksan diktaattori Adolf Hitler onnittelemaan Mannerheimiä. Kuuluisa tapaaminen oli Jääsken naapurissa, Immolan lentokentällä.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Espoon sotaveteraaneja vuosina 2005–2015 luotsannut Eino Luostarinen on nyt yhdistyksen kunniapuheenjohtaja.

Maailmanhistorian lehden kääntyminen oli todellakin hiuskarvan varassa.

– Olen monta kertaa ajatellut: entäs, jos ilmatorjuntamme olisikin silloin ampunut koneen alas ja Hitler seurueineen olisi kuollut? Luostarinen pohtii.

– Mikä olisi ollut Saksan reaktio? Miten meille, Suomelle ja koko maailmalle olisi tapahtunut?

Vastausta tuskin tietää kukaan. Sellaistakin voi sota olla.

Luostarinen on omien sanojensa mukaan yhä nuorukainen. Paikkansahan se pitää – etenkin, jos vertailukohteeksi otetaan toiset espoolaiset sotaveteraanit.

Ikäluokkaa 1926 edustava Luostarinen on yksi Espoon nuorimmista sodan kokeneista veteraaneista, ellei peräti kaikkein juniorein.

Espoon sotaveteraanit saivat oman yhdistyksensä 15 vuotta jatkosodan aseiden vaiettua, siis vuonna 1959. Suurimmillaan lähes 2 200 jäsenen määrästä on nyt mukana enää harvempi kuin joka kymmenes. Viimeiseen iltahuutoon on nyt lähtijöitä.

Veteraanien vaalima liekki ei kuitenkaan sammu, sillä perinteen siirtäminen sotaa kokemattomille polville on ollut arkea espoolaisveteraaneille jo pitkään.

– Esimerkiksi veteraanikuorossa on minun lisäkseni enää kaksi muuta veteraania. Espoon mieslaulajat ovat kuitenkin tulleet avuksi ja kuoro toimii edelleen, iloitsee musiikkimiehenä tunnettu Luostarinen.

Aarnivalkean koulun rehtorina pitkän päivätyön tehnyt Luostarinen tietää, miten rajusti veteraanien uhrauksia vielä 1960- ja 1970-luvulla arvosteltiin.

Tästä huolimatta veteraanit eivät suostuneet koskaan painamaan päätään alas. Myös Luostarisen mielessä kuvasteli varmuus siitä, että Suomen puolustaminen ei ollut väärin.

– Näin jälkikäteen en voi olla kuin sitä mieltä, että silloin poliittisina vuosina ei moni suomalainen tiennyt mitä puhui, Luostarinen pahoittelee.

Tasan 75 vuotta sitten päättyneet sotavuodet heittelivät jokaista miestä ja naista eri tavalla.

Eino Luostarinen varjeltui tiukoissakin paikoissa haavoittumiselta. Vaikka ikää ei ollut paljon, hän kelpasi puolustamaan isänmaata.

Noilta vuosilta on peräisin Luostarisen saama rintamapalvelutunnus. Jo 75 vuotta hän on ollut osa tammenlehvän kansaa.

Espoon Sotaveteraanit ry:n 60-vuotisjuhla Kulttuurikeskuksessa 16.9. kello 14.

Espoon veteraanien tuhti historiikki

  • Länsiväylän entisen päätoimittajan Uolevi Itkosen, 81, toimittama historiikki Iltahuuto julkistettiin viime maanantaina.
  • Kyseessä on yli 200-sivuinen tietopaketti espoolaisesta sotaveteraanityöstä kuuden vuosikymmenen ajalta.
  • Uunituore teos on yhdistyksen viimeinen nykymuotoinen historiikki.
  • Oma lehti, kuoro, soitinyhtye, kuntopiirit ja hengellinen työ ovat nostaneet espoolaisveteraanien yhteishenkeä.
  • Naisilla on ollut veteraanitoiminnassa varsin painokas merkitys.
  • Vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan Espoon sotaveteraaneista 87 % ajattelee eläneensä hyvän elämän.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Kaksi päivää Suomea vanhempi – Hengen pelastanut kypärä muistuttaa sodan julmuudesta yhä joka päivä6.12.2017 07.00
Espoo jakoi viimeiset veteraanimitalit – "Tuntuu mahtavalta, jää jälkipolvillekin muisto"19.6.2018 13.15
"Sota ei ollut vain sankaritarinaa" – Tässä on Suomen viimeinen sodan kokenut kenraali27.4.2017 06.45

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu