Puheenaihe

La Gomera on Kanariansaarten rauhallisimpia kolkkia – turistille saari tarjoilee hienoja näkymiä ja omalla kielellään viheltäviä asukkaita

Kivirykelmä peittyy usein talvella veden alle.

Elina Iiskola

Istun laivan kannella ja tiirailen ulapalle. Matkustaja-aluksen henkilökunta on juuri kertonut, että voimme nähdä pian delfiinejä tai valaita. Näen vain aaltojen valkoisia vaahtopäitä.

Olen matkalla La Gomeran pääkaupunkiin San Sebastianiin. Se siintää jo horisontissa. Satama on täynnä kalastaja-aluksia ja purjeveneitä. Korkealla rinteellä näkyy pastellinvärisiä rakennuksia. On syyskuu ja ilma on helteinen.

 

San Sebastian on mukavan pieni ja kotoisa kaupunki. Turisteja on vähän, ja asukkaitakin kaupungissa on vain vajaat 9 000.

Koko saarella on noin 22 000 asukasta, ja pinta-alaltaan La Gomera on Kanariansaarten toiseksi pienin asuttu saari. Usein turistit tulevat saarelle joko golffaamaan tai vaeltamaan. Saarelle tehdään myös päiväretkiä lähisaarilta.

Paikalliset kertovat, että legendan mukaan tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbuksen viimeinen pysähdyspaikka Euroopassa ennen Atlantin ylitystä oli juuri La Gomeran saari. Kolumbus pysähtyi rukoilemaan Iglesia de la Virgen de la Asunción -kirkkoon ja täyttämään vesivarastonsa ennen kuin lähti kohti tuntematonta. Saman legendan mukaan Kolumbuksella oli saarella rakastaja, ja mies halusi hyvästellä hänet.

Kolumbuksen patsas seisoo San Sebastianin keskusaukiolla, ja erilaisia muistolaattoja on pitkin kaupunkia.

 

Haluaisin jäädä tutustumaan kaupunkiin paremmin, mutta italialainen oppaamme Carlo kertoo, että on aika jatkaa matkaa. Kaupungista suuntaamme kohti Unescon maailmanperintökohteeksi nimettyä Garajonayn kansallispuistoa.

Kapea tie mutkittelee ylös vuoren rinteitä. Meren yllä olevan pilvimassan takaa pilkottaa Teneriffan saarella sijaitsevan tulivuori Teiden huippu.

Pysähdymme levähdyspaikalle ja ihastelemme kaksi miljoonaa vuotta vanhoja tulivuoren jäänteitä, jotka ovat peittyneet kasvillisuuden alle. Los Roque on suosittu vaeltajien keskuudessa, ja aluetta halkoo lukematon määrä kävelypolkuja. Oppaamme mukaan myös paikalliset ovat ylpeitä luonnostaan ja lenkkeilevät saaren poluilla.

5687333-n.jpg

Viljelysalueet on tehty eri tasoihin, koska La Gomeralla on paljon vuoristoa. Kuva: Elina Iiskola

Carlo vetää takkia ylle ja pyytää meitä tekemään samoin. Se tuntuu hieman hassulta, sillä minulla oli vielä äsken hiki kesämekossa. Kun astun ulos linja-autosta, olen onnellinen, että pakkasin mukaan myös ohuen villatakin. Olemme saaren huipulla, ja siellä on huomattavasti viileämpää ja kosteampaa kuin San Sebastianissa.

Vilunväreet vaihtuvat hengen haukkomiseen, kun astun satumaisen kauniiseen laakeripuumetsään. Isojen puukanervien ympärillä kasvaa riippunaavaa, joka voi Carlon mukaan venähtää jopa 30-metriseksi. Hänen mukaansa riippunaavaa kasvaa ainoastaan sellaisissa paikoissa, joissa ilma on täysin puhdasta.

Ohut sumu viimeistelee metsän taianomaisuuden. Ikivihreässä sademetsässä on satoja eri kasvilajeja ja saman verran eläinlajeja.

 

Lounasaikaan pysähdymme vuorten keskellä olevaan pieneen Las Rosas -nimiseen ravintolaan. Pöydässäni istuu iäkkäitä pohjoismaalaisia turisteja. He ovat tulleet La Gomeraan päiväretkelle muilta Kanariansaarilta.

Syömme paikallista vaalea kalaa ja kurttuperunoita mausteisten mojo-kastikkeiden kanssa. Mojo-kastikkeissa käytetään usein paprikaa tai kuminaa ja korianteria. Jälkiruoaksi saamme saaren omia banaaneja, jotka ovat kypsinäkin kirpeän makeita.

Carlo taputtaa käsiään ja pyytää meiltä huomiota. Ravintolan tarjoilija astuu esiin. Hän aikoo antaa meille näytteen el silbosta, La Gomeran saaren omasta vihellyskielestä. Aikoinaan sitä käytettiin laaksojen yli kommunikoimiseen. Nykyään vihellyskieli on yksi oppiaine paikallisissa kouluissa.

Vihellyskieli muistuttaa linnunlaulua. Se taipuu useille eri kielille, ja vihellyksistä kuulee kunkin näytekielen rytmin.

Lopuksi Carlo pyytää meiltä tavaroita, joita piilotetaan pitkin ravintolaa. Tarjoilijan tehtävänä on viheltää toiselle tarjoilijalle, missä esineet ovat. Hän löytää ne kaikki vaivatta.

5687330-n.jpg

La Gomeran saarella on harvinaisia laakeripuumetsiä. Oksien ympärillä kasvaa naavaa. Kuva: Elina Iiskola

Lounaan jälkeen suuntaamme alas vuorilta laaksoon, jossa kasvaa muun muassa banaaneja, avokadoja, papaijaa, viinirypäleitä ja taatelipalmuja. Niistä saadaan myös saaren erikoisuutta: palmuhunajaa.

Bussi tuo meidät takaisin San Sebastianiin. Jätämme tuoreita hedelmiä täynnä olevan laakson taaksemme, kun linja-auto sukeltaa tunneliin. Tunnelin toisessa päässä vehreä laakso on enää vain muisto. Karut kalliot ympäröivät meitä. Carlon mukaan se kertoo hyvin La Gomeran luonnon monimuotoisuudesta.

– Tämä saaren luonto on samaan aikaan salaperäinen, ikivihreä ja karu. Se on mieletöntä, hän sanoo.

 

Teksti ja kuvat: Elina Iiskola

Saari

La Gomera

+ Monipuolinen ja kaunis luonto.

+ Saarella kasvatetut hedelmät.

+ Pieni ja rauhallinen saari.

+ Paikalliset ovat ystävällisiä ja auttavat mielellään.

- Ei suoria lentoja Suomesta.

- Majoituspaikkoja ei ole paljon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu