Puheenaihe

Eeva-Helenan poika katosi 4,5 vuotta sitten, äiti ei ole luopunut toivosta – apuna ja tukena ovat vapaaehtoiset etsijät

Harjoittelemassa Pääkaupunkiseudun Etsintä ry:n Jenni Sundell ja Bonita-koira, Emilia Engman, Teija Mikkilä sekä Kata Suortti ja Luuttu-koira.

Johanna Erjonsalo

Eeva-Helena Inomaan poika katosi toukokuussa vuonna 2015. Poliisi aloitti etsinnät muutama päivä katoamisen jälkeen ja päätti ne myöhemmin tuloksettomina. Äiti ei ole vieläkään luopunut toivosta. Ei, vaikka poliisi totesi 20 vuoden kokemuksella, ettei usko pojan löytyvän elävänä.

Poliisin lopetettua aktiivisen etsinnän, Inomaan apuna ja tukena on ollut Pääkaupunkiseudun Etsintä ry. Se on vapaaehtoisryhmä, jonka puheenjohtaja on vantaalainen Jenni Sundell.

Inomaa kehuu Sundellia ja yhdistystä.

– Oikealla tavalla koottu ja johdettu vapaaehtoisryhmä on välttämätön lisä monessa katoamistapauksessa, sanoo Inomaa, joka on myös itse mukana toiminnassa ja kokee muiden auttamisen tärkeäksi.

Pääkaupunkiseudun Etsintä ei ota työstään mitään palkkiota. Mikä saa lähtemään korvauksetta pimeään maastoon etsimään ihmistä, jota ei ole koskaan tavannut?

Sundellilla ei ole kysymykseen suoraa vastausta, mutta hän puhuu omaisten hädästä. Hätä voi olla akuutti vielä silloinkin, kun viranomaiset lopettavat etsinnät tuloksettomina.

Sundell korostaa, ettei yhdistys ole toistaiseksi sidoksissa Vapaaehtoiseen pelastuspalveluun, joka on 53 järjestön verkosto.

– Pääkaupunkiseudun Etsintä ei ole myöskään sitoutunut mihinkään viranomaistahoon. Etsintäpyynnöt tulevat pääosin omaisilta.

Yhdistys toimii lähinnä pääkaupunkiseudulla. Mukana oleville ei makseta mitään, ei esimerkiksi kilometrikorvauksia.

Etsintään käytettävän välineistön lisäksi suurena apuna ovat koirat. Tärkeää työssä on välineistön ja koirien lisäksi etsijöiden osaaminen sekä henkinen kantti. Osaaminen helpottaa pieniä, mutta usein tärkeitä havaintoja.

Henkisen kuormituksen purkamiseksi etsintöjen päätteeksi pidetään yhteinen tilaisuus, jolla pyritään varmistamaan, ettei kenellekään jää tapahtuneesta henkistä taakkaa.

– Se mitä etsinnöissä voidaan kohdata, ei ole aina mukavaa nähtävää. Jonkin aikaa sitten etsijämme löysi maastosta ihmisen osan. Poliisi selvittää, liittyykö löytö johonkin katoamistapaukseen, Sundell sanoo.

Suomessa katoaa vuosittain jopa 500 ihmistä. Sundell korostaa, että Suomen kokoisessa maassa ihminen voi kadota jälkiä jättämättä. Joskus kyse voi olla siitä, ettei henkilö halua tulla löydetyksi.

Vastaan voi tulla Sundellin sanojen mukaan ”monenlaisia mysteereitä”.

– Olen oppinut, että ihmismieli on kummallinen. Tänään kaikki voi olla ihmisen elämässä hyvin, mutta huomenna tilanne voi olla kokonaan toinen. Omaistenkin voi olla joskus mahdotonta tietää, mitä ihmisen elämässä on pinnan alla, Sundell pohtii.

Pääkaupunkiseudun Etsintä ry

  • Toimintaan otetaan mukaan uusia jäseniä. Heidän tulee ymmärtää etsintätoiminnan luonne.
  • Työtä tehdään matalalla profiililla. Tärkeää on vaitiolo ja se, ettei asioita jaeta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Yhdistys ei uutisoi mitään tietoja kadonneista ilmaa lupaa. Tiedotusvastuu on aina viranomaisilla.
  • Yhdistys etsii kadonneiden ihmisten lisäksi myös lemmikkejä, pääasiassa kissoja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Melkoinen tuuri: Aloitteleva metallinetsijä löysi järvestä 100 vuotta vanhan aseen – yllättävän hyvässä kunnossa24.11.2017 21.35

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu