Kulttuuri

Nuoruus ja rakkaus muovasivat meidät – Kjell Westön romaanista dramatisoitu Rikinkeltainen taivas kuvaa aikuistumista

Ensirakkauden huumaa. K (Pyry Nikkilä) ja Stella (Annika Poijärvi) jäävät kesäpäiväksi kahdestaan Rabellien kartanoon.

Katri Naukkarinen

Kun luin Kjell Westön Rikinkeltaisen taivaan, mietin että tulee olemaan mielenkiintoista nähdä se näyttämöllä.

Rikinkeltainen taivas on kuin vanhan talon vintti, joka on täynnä tavaraa. Kirjasta löytyy lukematon määrä erilaisia teemoja, joihin voi uppoutua. Se selittänee myös miksi siitä tuli arvostelumenestys ja monen mielikirja.

Kirjan kertojaminä K tapaa 8-vuotiaana kesämökkipaikkakunnallaan samanikäisen Alexin ja tämän pikkusiskon Stellan. Tapaaminen mullistaa tavallisesta perheestä tulevan K:n loppuelämän, kun hänet temmataan Ramsvikin kartanon ja Rabellien mahtisuvun piiriin.

Rikinkeltainen taivas on katkeransuloinen kuvaus lasten kasvamisesta aikuisiksi 1900-luvun jälkipuoliskon Suomessa. Alexista tulee K:n paras kaveri, Stellasta hänen elämänsä rakkaus, eikä kumpikaan päästä häntä helpolla.

Ohjaaja Juhana von Bagh tuo Kansallisteatterin Pienelle näyttämölle yhtä aikaa nuoren ja vanhan K:n. On riipaisevaa nähdä samalla kertaa nuoruuden kiihko ja hetken tuoreus ja peilata sitä keski-ikäiseen herraan, joka haikailee vanhaa, kun elämä ei mennytkään niin kuin hän kuvitteli.

– Minua kiihottaa näyttämötaiteen ainutlaatuinen ominaislaatu ja mahdollisuus simultaanisuuteen: näiden asioiden tapahtumiseen, ajattelemiseen ja kokemiseen yhtä aikaa, von Bagh perustelee ratkaisuaan.

– Minua kiinnostaa, miten kannamme aikaa sisällämme. Minua koskettaa kuinka meihin sisältyvät kaikki iät – eivät vain ne, jotka jo olemme eläneet, vaan myös ne, jotka vielä pitäisi elää.

Ohjaaja sallii meidän tuntea kaihoa. Käsiohjelmassa hän sanoo, että lopulta lapsuus tekee meidät: ihmiset joiden keskellä kasvamme sekä ystävät ja rakkaudet.

Vaan mitä ovat muistot, joihin haluamme vajota? Eihän kaikki aina tapahtunut niin kuin muistamme. K onkin humalapäissään lyönyt ystäväänsä Krideä, vaikka on aina ollut varma, että sen teki Alex.

Eikä K koskaan tajunnut, että biseksuaali Kride rakasti häntä lujemmin kuin Stella ikinä. Ja vaikka Rabellit toivottivat K:n aina lämpimästi tervetulleeksi kartanoonsa, tosipaikan tullen perhe ei pitänyt häntä vertaisenaan.

Näyttämölläkin Rikinkeltainen taivas jaksaa yllättää uusilla näkökulmilla. Jyrki Karttusen laatima energinen koreografia siivittää esitystä eteenpäin. Alussa nähdään ehkä suomalaisen näyttämötaiteen vallattomin seksikohtaus muovisessa kahluualtaassa.

Ja kyllä: näytelmä onnistuu välittämään Westön romaanin monisäikeisyyden.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu