Kulttuuri

Myllylahti loistaa dekkarien kustantajana – Pekka Hyyti kirjoitti parhaan esikoisdekkarin

Pekka Hyyti muokkaa tarinaa mielesssään juoksulenkeillä, joten kirjoittaminen etenee nopeasti. Illassa syntyy 5-8 sivua tekstiä.

Petra Kotro

Vuoden esikoisdekkarina on palkittu Pekka Hyytin kirjoittama Tummat pilvet eilisen (Myllylahti 2019). Kyseessä on jo toinen peräkkäinen Vuoden esikoisdekkari -tunnustus espoolaiskustantamon dekkarille.

Viime vuonna Dekkariseura palkitsi Vuoden esikoisdekkarina Tuire Malmstedtin teoksen Pimeä jää (Myllylahti 2018).

Lempäälässä asuva palkittu esikoiskirjailija Pekka Hyyti sanoo olevansa lähes sanaton. Insinöörinä työskentelevän miehen taival kirjoittajana on vasta muutaman vuoden mittainen.

Tummat pilvet eilisen sijoittuu Tampereelle ja vuoteen 1929. Päähenkilöinä ovat konstaapeli Karhu ja nuori toimittaja Ina Djurling, jotka alkavat yhdessä selvittää, kuka on kaupunkia piinaava sarjamurjaaja, joka valikoi kohteekseen nuoria naisia. Tapahtumiin nivoutuu säikeitä myös sisällissodasta ja pirtun salakuljetuksesta.

– Suunnittelin kirjaa noin neljä vuotta. Kirjoittelin kaikenlaista, mutta jotain tuntui puuttuvan ja jotkut kohdat jäivät ohuiksi, Pekka Hyyti kertoo.

Ensin hän aikoi sijoittaa tarinan nykyaikaan ja kiepsahdus historialliseen viitekehykseen tapahtui sattumalta.

– Yksi luomistani hahmoista kuvaili avioliittonsa olevan uppoamassa kuin Kuru Näsijärvellä. Siitä sain idean tapahtumien sijoittamisesta 1920-luvulle.

Hyyti tunnustaa, että hän ei tiennyt mitään siitä, millaista elämä oli 1920-luvun lopun Tampereella. Hän alkoi perehtyä kaupungin historiaan ja poliisilaitoksen rakenteeseen ja tutustua vanhoihin karttoihin. Myös Finnasta löytyvät vanhat valokuvat olivat hyvä apu miljöön kuvauksessa.

Vaikka dekkarissa on oikeita paikkoja, kuten Viinikka, Tampereen tuomiokirkko, Tampereen torit, Hämeensilta ja Pyynikin näkötorni ja mainitaan oikeita Tampereella edelleenkin toimivia yrityksiä, dekkarin päähenkilöt ovat mielikuvituksen tuotetta.

– He ovat kooste monista tuntemistani ihmisistä. En osannut päättää, teenköä Karhusta vai Djurlingista päähenkilön, joten he molemmat saivat vahvan roolin.

– Naisten asema 1920-luvulla oli huono ja siksi kirjoitin Ina Djurlingista aikaansa edellä olevan ja voimakastahtoisen naisen.

Ensimmäinen versio dekkarista oli Hyytin mukaan raakile, mutta kun hän tarjosi ideaansa Myllylahdelle, kustantamo näytti "varovaisesti vaaleanvihreää valoa".

– Olen lukenut paljon dekkareita ja sitä kautta Myllylahti oli tullut tutuksi. En edes tarjonnut dekkaria muille.

– Siinä meni puoli vuotta, kun pallottelin Niinan (Kustannuspäällikkö Niina With) kanssa tarinaa. Olin kirjoittanut insinöörimäisesti poliisin ja kaupungin organisaatiosta, mutta sellainen ei lukijaa kiinnosta. Niinan tuella muun muassa lavensin tarinaa ja henkilömäärää.

Hyyti kirjoitti ja kirjoittaa edelleen työn ohessa. Toinen dekkari Musta talvi ilmestyy pian ja kolmannenkin dekkarin käsikirjoitus on jo kustantajalla. Konstaapeli Karhun ja Ina Djurlingin yhteistyö saa jatkoa ja tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1930. Mukana on taas faktaa sen hetkisistä tapahtumista ja fiktiota.

– Pystyn helposti keskittymään kirjoittamiseen, vaikka tv on auki ja perhe puhuu ympärillä. Illassa syntyy 5–8 sivua tekstiä, mutta siinä on paljon kirjoitusvirheitä. Olen työstänyt tarinan etenemistä mielessäni lenkillä ollessani, joten kirjoittaminen on sen jälkeen nopeaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu