Toimitukselta

Paljonko maksuton saa maksaa?

(PÄÄKIRJOITUS) Lähestyvät kuntavaalit laittavat puolueet ideoimaan uusia tapoja parantaa meidän kaupunkilaisten palveluja. Pääkaupunkiseudulla moni teema on tavanomaistakin ajankohtaisempi, sillä muuttoliike lisää painetta kuntapalveluihin.

Kestoteema on julkisen liikenteen muuttaminen maksuttomaksi tai hieman realistisempi vaatimus lippuhintojen jäädyttämisestä. Kokonaan ilmaiset matkat hyödyttäisivät pienituloisia, ja päästöt ja ruuhkat vähenisivät ainakin lyhyellä aikavälillä. Haittapuolena terveysmenot voisivat kasvaa, jos kansalaiset valitsisivat apostolinkyydin sijaan bussin tai raiteet.

Verotaakassa olisi kova kantaminen. Jos veroprosentti nousisi ilmaisuuden takia esimerkiksi 1,5 prosenttiyksikköä, tarkottaisi se, että keskituloiselle maksuton joukkoliikenne maksaisi 600 euroa vuodessa.

Lapsiperheitä auttaisi maksuton varhaiskasvatus, jonka hinnaksi on arvioitu noin 300 miljoonaa euroa. Pienituloisille päivähoito on jo suurelta osin maksutonta, ja maaliskuusta alkaen tulorajoja tarkistetaan niin, että alle 2 200 euroa tienaava yksinhuoltaja maksaa päivähoidosta 33 euroa.

Esimakua siitä, mihin täysi ilmaisuus voisi johtaa, on saatu Espoosta, jossa vanhemmat eivät ole viitsineet ilmoittaa lastensa vapaiden muuttumisesta. Yhtenä joulunaikana tämä on voinut tarkoittaa 140 000 euron lisämaksua veronmaksajille.

Kaikki muukin tietysti maksaa, esimerkiksi kirjan lainaaminen kirjastosta noin 3,45 euroa.

On hyvä, että ”ilmaisiksi” mielletyille palveluille on alettu laskea hintoja. Se ei saa tarkoittaa, että kaikki yhteinen hyvä voidaan ja pitäisi mitata rahassa. Hyvälle elämälle ei aina ole hintaa. Parhaimmillaan kyse on kuitenkin päätöksenteon läpinäkyvyydestä ja rationaalisesta politiikasta.

Mikko Välimaa

Toimitukselta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet