Toimitukselta

Äänettömyys voi viedä työpaikan

(PÄÄKIRJOITUS) Yksi loppuvuoden yhteiskunnallisista puheenaiheista on ollut niin sanottu ideologinen työttömyys. Kasvot tälle tarkoitukselliselle työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämiselle antoi lokakuussa Helsingin Sanomien haastattelema nelikymppinen helsinkiläismies. ”Koko aikuisiän olen taistellut työkkärin kanssa ja yrittänyt pysyä poissa töistä”, mies sanoi HS:n haastattelussa.

Aktiivisen töiden välttelyn lisäksi TE-toimistot, ne ”työkkärit”, ovat joutuneet totuttelemaan toisenlaisiinkin kohtaamisongelmiin. Kännyköiden aikoinaan yleistyessä tavoitettavuus oli päivän sana. Nykypäivän ärsyketulvassa asetelma on kääntynyt päälaelleen.

Matkapuhelin ei enää aina olekaan lähtökohtaisesti puhelin, vaan mahdollisuus puheluihin on vain yksi älylaitteen ominaisuus muiden joukossa. DNA:n tänä vuonna teettämässä Digitaaliset elämäntavat -kyselyssä kolmannes vastaajista ilmoitti pitävänsä puhelimensa yleensä äänettömässä tai värinätilassa. Nuorten kohdalla luku oli kyselyssä vielä suurempi: kaksi kolmasosaa ei pidä ääniä päällä puhelimessaan.

TE-toimistoissa äänettömyys näkyy siten, että nuoria ei enää saada luurin päähän. Takaisin soittamisen kynnystä nostaa myös se, että vastaamaton puhelu on tullut numerosta, jota vastaanottaja ei tunne.

”Jos työnhakija ei vastaa puheluun, laitamme usein tekstiviestin perään ja kerromme, kuka yritti tavoittaa ja mistä”, Uudenmaan TE-toimistosta kerrottiin syksyllä Taloussanomille. Tekstiviestin jälkeen lähtee vielä sähköpostia ja lopuksi tarvittaessa perinteinen kirje.

Omaan tahtiin viestejä lukevien nuorten vastaamattomuuden hintana saattaa olla työpaikka, joka meneekin sille, joka TE-toimiston puheluun ehtii tai malttaa vastata.

Mikko Heino

Toimitukselta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet