Mikko HeinoKirjoittaja on Länsiväylän päätoimittaja.

Sodasta jäi syvät arvet

(PÄÄKIRJOITUS) Talvisota oli 80 vuotta sitten vienyt jo isiä ja poikia pois perheidensä luota, mutta joulukuun puolivälissä oli lasten vuoro.

Samaan aikaan kun suomalaiset taistelivat ensimmäistä hyökkäysvoittoaan Tolvajärvellä, lähti Turusta kohti Tukholmaa Arcturus – sama alus, joka oli parisenkymmentä vuotta aiemmin tuonut jääkäreitä Suomeen. Tällä kertaa matkustajat olivat nuorempia, sillä Tukholmaan matkasivat ensimmäiset suomalaiset sotalapset. Ruotsi oli heti sodan sytyttyä tarjonnut suomalaislapsille turvaa, ja lopulta Suomi päätyi lähettämään varsinkin kaupunkilaislapsia länsinaapuriin.

Suomesta vietiin viime sotiemme aikana lähes 80 000 lasta muihin Pohjoismaihin, valtaosa Ruotsiin. Kaikki sotalapset eivät palanneet, vaan noin joka viides jäi Ruotsiin. Osa matkalle lähteneistä ei edes koskaan päässyt Ruotsiin asti. Yhdeksän päivää ennen talvisodan päättymistä, maaliskuun 4. päivänä 1940 Iittalan eteläpuolella sattui junien yhteentörmäys, joka vaati 31 kuolonuhria – heistä 15 pohjoiseen matkalla olleita sotalapsia.

Yksi Suomeen takaisin tulleista oli nyt 78-vuotias espoolainen Saara Majava, jonka haastattelu löytyy toisaalta tästä lehdestä. Lapin sodan aikana hänen tiensä vei runsaan 3,5 vuoden ikäisenä sallalaisesta lastenkodista Ruotsiin.

Takaisin Suomeen Saara Majava lähetettiin kesällä 1946, vaikka hän olisi halunnut jäädä. Jos olisin saanut olla siellä, elämä olisi mennyt eri tavalla, hän sanoo Länsiväylän haastattelussa. Viisivuotias tyttö saapui kuitenkin yksin junalla Tornioon, ja asemalla oli vastassa täysin tuntematon nainen.

Saara Majava kohtasi lapsuudessaan samoja asioita kuin monet muutkin sotalapset – ikävän Ruotsiin, suomen kielen opettelun uudelleen, Suomen sodanjälkeisen pulan ja ankeuden... Henkistä tukea ei ollut tarjolla, ja kuten Saara Majava haastattelussamme toteaa: Sodasta jäi syvät arvet.

Mikko Heino

Mikko Heino

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet