Koululaiset pääsivät tänä viikonloppuna ansaitulle kesälomalle. Lukuvuoden viimeiset kuukaudet ovat todellakin olleet poikkeuksellisia – tai kummallisia kuten eräs opettaja asian muotoili Wilma-viestissään. Opettajat ja oppilaat joutuivat ottamaan juoksusta käyttöön aivan uusia työskentelytapoja.
Pakon sanotaan olevan hyvä konsultti, mutta liikkuvaan junaan on aina haasteellista hypätä. Kollega Länsi-Uusimaa-lehdestä muotoili asian näin: Jos massiivisesta etäkouluun siirtymisestä olisi tiedetty syksyllä, olisi tätä suurhanketta varten perustettu työryhmiä ja palkattu konsultteja – hyvä jos käytänteistä olisi päästy yksimielisyyteen määräaikaan mennessä.
Poliitikkojen ja virkamiesten viime päivien lomaillako vai eikö kotimaassa -pingistä seuratessa mieleen tulikin, että jos kouluissa olisi jääty odottamaan ylätason pääsyä yhteisymmärrykseen siitä, mitä tehdä ja mitä ei tehdä etäkoulussa, niin todistukset olisivat saattaneet olla jaossa ennen ohjeiden saapumista.
Espoossa oppilailta ja huoltajilta kysyttiin etäkoulun sujumisesta ja koulusta kun kysyttiin, niin saatiin myös arvosanoja. Asteikolla 0-10 kyselyyn vastanneiden oppilaiden antamien arvosanojen keskiarvo oli 7,9 ja huoltajien 8,1. Oppilaista yhdeksän kymmenestä oli sitä mieltä, että he saivat riittävästi tukea opettajilta, kun taas huoltajista tätä mieltä oli kolme neljästä.
Kiitosta huoltajat jakoivat opettajille luovuudesta ja oppilaiden tukemisesta erikoisessa tilanteessa, vaikka erilaisten välineiden ja alustojen runsaus tuskastuttikin osaa huoltajista.
On silti hyvä muistaa, että numeroiden takana on aina yksittäisiä ihmisiä, joiden kokemukset vaihtelevat. Kouluvuotensa päättävien joukossa on yhtä monta tarinaa kuin on kesälomalle lähtijöitäkin. Toisille polku on ollut tasaisen turvallinen, toisille taas yksinäisempi ja kivikkoisempi. Ansaittua lomaa ihan jokaiselle.
Mikko Heino
Kirjoittaja on Länsiväylän vastaava päätoimittaja