Haitallinen vieraslaji poistettava viljelyksiltä ja puutarhoista

Metsästäjä

Länsiväylän Areena-palstalla 17.6. ihmeteltiin, miksi valkohäntäkauris ei kuulu haitallisiin vieraslajeihin, vaikka se leviää voimakkaasti ja aiheuttaa ihmisten terveydelle haitallisia ja luonnolle vahingollisia seurauksia.

Valkohäntä on keskeinen hirvieläinkolarien aiheuttaja. Laji levittää puutiaisia ja niiden kautta ihmiselle vaarallisia sairauksia, kuten puutiaisaivotulehdusta ja borrelioosia. Valkohäntä on todella vahingollinen puutarha- ja pihakasveille, viljelyksille, metsänistutuksille ja mustikan kukkasilmuille sekä monille luonnonvaraisille kasvilajeille. Metsästysharrastus aiheuttaa vahinkoa ja kärsimystä asukkaille ja viljelmille.

Mistä johtuu, ettei valkohäntää ole otettu haitallisten vieraslajien luetteloon, vaikka lajin vahingollisuus on näin selvä? Ei kai syynä ole metsästäjäorganisaatioiden vastustus ja painostus?

Valkohäntäkauris eli -peura on suojeltu alan lainsäädännössä monella tavoin. Sen pyyntiin tarvitaan hirvieläimen pyyntilupa ja metsästyskortti, ampumiseen on käytettävä järeää kiväärikaliiberin asetta (jonka luoti on tappava vielä kilometrien päähän – selvä turvallisuusuhka asutuilla alueilla), sen metsästysaika on syksyllä ja talvella, jolloin sen vahingollisuus on pienempi kuin kesällä.

Vaikka metsästäjäorganisaatiot pyrkivät vähentämään valkohännän määriä, laji lisääntyy ja leviää tehokkaasti ilmastonmuutoksen vauhdittamana eikä metsästys pysty estämään sen aiheuttamia tuhoja.

Lajin aiheuttamia vahinkoja on voitava estää paikallisesti ja oikea-aikaisesti.

Omaisuutta uhkaavan vaaran, puutarhan tai istutusten tuhoutumisen estämiseksi tuholaiset pitää voida poistaa itse teosta. Metsästyslaissa on tällaista varten poikkeuspykälä, joka on saatava automaattiseksi ilman odottamista. Tuho voidaan välttää, jos tuholainen poistetaan itse teosta. Poistamiseen olisi voitava käyttää jousiasetta, jossa on leikkaavakärkinen nuoli tai haulikkoa. Ampumaetäisyyden oltava alle 25 metriä. Muilta osin pitää noudattaa laissa annettuja turvallisuus- ja eläinsuojelumääräyksiä ja eettisiä ohjeita. Poistetun eläimen voisi tuomita valtiolle. Tällaisella menettelyllä poistettaisiin viljelyksiin ja puutarhoihin leimautuneet yksilöt paljon tehokkaammin kuin nykyisillä jahtikäytännöillä.

Kommentoi