Mielipide: Olemmeko syntyneet kuluttamaan vai elvyttämään?

Kantaessani kolmannettatoista isoa säkkiä muovijätettä tämän vuoden sisällä taloyhtiön pihalla sijaitsevaan muovinkeräysastiaan, herään tarkastelemaan kuilua, joka ammottaa omien itselleni hyväksi ajattelemieni arvoperiaatteiden ja arkivalintojeni välillä.

Läsnä olevat tunteet ovat turhautuminen ja riittämättömyys. Olenko syntynyt kuluttamaan vai elvyttämään? Miten rakentaa elämä luonnon kannalta kestävälle pohjalle, tavoitteena luonnon elpyminen, kun on syntynyt ja opetettu elämään päinvastaisesti?

Luin tänään viestin, missä lähettäjä sanoi loukkaantuvansa siitä, kun häntä nimitetään kuluttajaksi. Se on mielestäni hyvin sanottu. Minä kulutan maapallon luonnonvaroja jatkuvasti. Tänään olen kuluttanut, eilen kulutin, jokaisena päivänä viime viikolla kulutin. Enkä suoraan sanottuna tiedä, miten voisin kokonaan lopettaakaan.

Kulutuskäyttäytymishistoriani korkein piikki tähän asti osuu todennäköisesti ikävuosille 20–26. Näinä vuosina matkustin huolettomasti lentokoneella, käytin autoa siirtymävälineenä, en kiinnittänyt huomiota siihen, mitä laitoin suuhuni, ostin paljon tavaroita – sellaisiakin, joiden käyttöiäksi minulle saattoi riittää yksi viikonloppu. En ajatellut ostelemisen vaikutuksia, enkä välittänyt.

Tänään asia on toisin. Pyrin kehittymään ihmisenä sellaiseen suuntaan, että jonain päivänä minun ei tarvitsisi enää kuluttaa. Toivon, että pystyisin kannustamaan myös kanssaeläjiä samaan. Ymmärrän, ettei muutos kuluttajasta elvyttäjäksi tapahdu yhdessä yössä. On olemassa niin paljon asioita, joita ei edes huomaa kuluttavansa. Arkirutiineja, joita toistaa vain sen takia, koska niin on tottunut tekemään. Yhteiskunnallisiksi normeiksi hyväksyttyjä asioita, jotka kuluttavat valtavat määrät luonnonvaroja. Pahimmillaan näistä normeista poikkeavaa katsotaan vieroksuen, ei hyväksytä joukkoon – saatetaan pitää jopa aivopestynä.

Kasvaminen kuluttajasta elvyttäjäksi alkaa mielestäni tarkastelemalla omia tarpeitaan. Mitä juuri minä tarvitsen? Mitkä ovat ne asiat, mitkä tekevät minut onnelliseksi? Sitä mukaa, kun huomaa, ettei jokin asia mitä on tottunut toistamaan, tuokaan elämään lisäarvoa – pudottaa sen itselleen hyväksi katsomalla vauhdilla pois elämästä. Samalla saattaa löytää päiviin aikaa tehdä sellaisia asioita, mitä oikeasti haluaa tehdä – mikä oikeasti tekee onnelliseksi.

Samu Niemelä, 28-vuotias espoolainen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu